Lapsen liika hemmottelu ja epäpätevyys

Lapsen kasvattamisesta on tullut monimutkainen ongelma, emmekä edelleenkään ymmärrä miksi. On olemassa useita vanhempia jotka tekevät kaikkensa pitääkseen lapsensa onnellisina. Pyrkiessään tähän he huomaavat usein olevansa kasvotusten seuraavan paradoksin kanssa: mitä enemmän he yrittävät, sitä vähemmän he saavuttavat. Usein kaikkein hemmotelluimmat lapset kärsivät eniten siitä mitä heillä ei ole.

Sanotaan, että uudet sukupolvet ovat ”syntyneet väsyneinä.” Useilla nykypäivän lapsilla ei näytä olevan aavistustakaan siitä mitä herätyskello tarkoittaa. Herätyskello voi soida tuhat kertaa, ja he ovat silti sängyssä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vanhempien on kutsuttava heitä nousemaan ylös ja lähtemään kouluun.

”Vapaa-aika ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa. Me saamme nukkua tarpeeksi haudassa.”

-Benjamin Franklin-

Monet vanhemmat tietävät, että tämä ei ole oikein. Silti he sallivat tämän ja ovat jumissa niissä dynamiikoissa, jotka he ovat itse luoneet. Ehkä he eivät halua kohdata lastaan, sillä ehkä heistä tuntuu ettei heillä ole auktoriteettia tehdä tätä. Tai sitten he kantavat harteillaan painolastia ja yrittävät saada oman olonsa paremmaksi olemalla suvaitsevaisempi, ja täten he päätyvät kasvattamaan hemmoteltuja lapsia.

Totuus on, että useista nykypäivän lapsista on tullut äärimmäisen laiskoja. He eivät petaa sänkyään eikä heillä ole harmainta aavistustakaan siitä mitä heidän on tehtävä saadakseen vaatteensa näyttämään puhtailta ja silitetyiltä. Ja he kaikki eivät ole enää niin pieniä, mutta toimivat silti samalla tavalla. Mitä oikein tapahtuu?

En halua lapseni kokevan samaa mitä minä jouduin kokemaan…

Jotkut vanhemmat uskovat ettei lasten tarvitse tehdä tiettyjä töitä. Heidän mielestään ponnistukset ja vaikeat tilanteet antavat muodon pahimmalle demonille jonka heidän lapsensa joutuu kohtaamaan, joten on helpompaa olla pyytämättä heitä tekemään näitä töitä. Nämä vanhemmat idealisoivat elämää ja muotoilevat sen kuin Eedenissä ikään. Tätä he haluavat lapsilleen värikkään paratiisin jossa he voivat kasvaa aikuisiksi ilman minkäänlaisia ongelmia.

Vanhemmat rakentavat eräänlaisen ”lomakeskuksen” koteihinsa. Täysi huone ja täysihoito ilman, että lapsilla on edes tarvetta pitää huolta omaisuudestaan, puhumattakaan muiden omaisuudesta. Lämmin ruoka toimitetaan heille automaattisesti, ja sänky on aina mukava ja valmiiksi pedattu. Kaikki tämä saa aikaan hemmoteltuja lapsia.

Tämä ei kuitenkaan lopu tähän. Tällaiset vanhemmat myös opettavat lapsiaan taivuttamaan verbiä ”pyytää” aina, kun he haluavat jotain. Ja tämän lapsi osaa parhaiten – pyytämisen. Se on ainoa asia mitä heidän on tehtävä saadakseen jotain. ”Miksi me emme antaisi hänelle kaikkein parasta puhelinta, jos se kerran kohottaa hänen itsetuntoaan?” ”Miksi me emme ostaisi hänelle parhaita vaatteita? En halua, että ihmiset sanovat hänen näyttävän kodittomalta.”

”En halua lapseni kokevan samaa mitä minä jouduin kokemaan” on ajatus, joka useimmiten johtaa katastrofeihin. Ehkäpä tämä ajattelutapa on tapa yrittää korvata omat ongelmat yrittämättä ratkaista niitä. Ei ole oikein kouluttaa lastamme pelkästään rakkaudella. Lasten on opittava myös se, miten asioita saadaan aikaan ja kuinka ei olla laiskoja.

Kuka vastaa ja kenestä?

Monet vanhemmat pelkäävät hemmoteltuja lapsiaan. Heidän pelkonsa on oikeutettua, etenkin jos me otamme huomioon ne fyysiset aggressiot vanhempia kohtaan jotka ovat yleistyneet kaikissa länsimaissa. Joissakin maissa enemmän ja toisissa vähemmän, mutta yleisesti ottaen lasten aggressiivinen asenne vanhempiaan kohtaan on kasvanut. Suuri määrä lapsia rankaisee vanhempiaan fyysisesti. Jotkut lapset rankaisevat vanhempiaan psyykkisesti. Vaikuttaa siltä, että suuri osa yhteiskunnasta on ”kakaroiden” tyrannisoima.

Monet vanhemmat eivät myöskään kykene tekemään päätöksiä ilman että he kysyvät ensin neuvoa lapsiltaan. Meidän on mietittävä seuraavaa: kysyvätkö vanhemmat lapsiltaan neuvoa vai pyytävätkö he lapsiltaan lupaa? Ehkä vanhemmat haluavat mennä lomalle vanhempiensa luokse, mutta lapset eivät halua. Joten he kysyvät lapsiltaan ensin, ongelmat välttääkseen. Vanhemmat pelkäävät lasten reaktiota ja vahinkoa jota lapset voivat saada aikaan.

Hemmoteltujen lasten luominen

Tällaisen kasvatuksen lopputulos on periaatteessa hyödytön henkilö. Mutta ei tässä vielä kaikki. Näistä hemmotelluista lapsista tulee myös laiskoja, röyhkeitä, suvaitsemattomia ja itsekkäitä. Sellaisia lapsia, joita muut isät ja äidit eivät halua lastensa lähettyville. Sellaisia ihmisiä, joista ei ole muille hyötyä, ei edes heille itselleen.

Meidän isovanhemmillamme oli vielä tapana käyttää ”vyötä.” Mutta ei ole välttämätöntä muuttua sotilaalliseksi kouluttaaksemme vastuullisia aikuisia, mikä itse asiassa on jopa tuomittavampi tapa kuin kaiken salliminen, sillä se vaarantaa lapsen rehellisyyden.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: se, että äiti ja isä tekevät päätökset. Heidän olisi myös otettava lapsensa mukaan kotitöihin ja delegoitava heille vastuullisuutta ilman muttia ja jossittelua. Väärin käyttäytyvä vanhempi kasvattaa alentuvaa lasta. Sallivainen ja lasta totteleva vanhempi kouluttaa hyödyttömän lapsen. Vanhempi joka tietää kuinka asettaa ja ylläpitää rajoja rakkaudella, kasvattaa vahvoja lapsia. Ja heikon vanhemman on kilpailtava hemmotellun lapsen kanssa.