Kypsyys on kykyä vähentää, ei lisätä
Yhteiskuntamme on luonut näennäisiä tarpeita, jotka patistavat meitä tavoittelemaan tiettyjä päämääriä saavuttaaksemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin, jota ne lupailevat meille. Nämä tarpeet saavat meidät haluamaan lisätä sitä mitä meillä jo on, ja tämä muuttuu synonyymiksi onnelle, vaikka todellisuudessa tuo kaipaamamme hyvä olo piilee sen ymmärtämisessä, että kypsyys on kykyä vähentää.
Emme tiedosta, että halu lisätä tekee elämästämme paljon monimutkaisempaa, vaikeampaa ja toisinaan jopa sietämätöntä. Se saa meidät stressaamaan ja tuntemaan kuin meillä ei olisi tarpeeksi aikaa, vaikka todellisuudessa tämä ei pidä paikkaansa. Se, mitä tässä tapahtuu, on että täytämme elämäämme asioilla, jotka eivät tyydytä sieluamme, vaan saavat meidät vain tuntemaan itsemme entistä tyhjemmiksi.
Kypsyys on kykyä vähentää
Maailmassa, jossa lisääminen nähdään hyvänä asiana, jossa turhien tavaroiden kerääminen on merkki vauraudesta ja jossa suurempi ystäväjoukko antaa meistä paremman kuvan muille, taito oppia vähentämään muuttuu kapinalliseksi teoksi. Se pistää meidät koetukselle, sillä silloin toimimme vastoin valtaväestön näkemystä. Tämä on melkoinen haaste.
Kun emme toimi yhteiskunnan odottamalla tavalla, tavoilla, joita suurin osa ihmisistä toistaa tiedostamattaan, meitä kritisoidaan. Nämä ihmiset kyseenalaistavat arvomme ja arvioivat jatkuvasti toimintatapojamme ohjataksemme meidät takaisin sosiaalisesti hyväksyttäviin käytösmalleihin, takaisin siihen uskomukseen, että lisääminen on tärkeää.
Tuo paikka, monien pelkojemme ja epävarmuuksiemme lähde, on se, jossa alamme kasata päällemme yhä enemmän kerroksia yrityksenä lisätä. Mutta kuitenkin tuon kumppanin kanssa jaetun onnen alla piilee ehkä suuri hylätyksi tulemisen pelko, ja kiitollisuus laajasta ystäväpiiristä voi kätkeä alleen syvän pelon olla yksin.
Taito oppia vähentämään ei ole mitään muuta kuin itsemme vapauttamista sadoista hyödyttömistä kerroksista, joita olemme kasanneet päällemme suojataksemme itseämme peloilta ja epävarmuuksilta.
Kuinka monta kertaa olemmekaan hakeneet muiden hyväksyntää? Kuinka usein olemmekaan lakanneet asettamasta itseämme etusijalle, koska keskityimme ympärillämme oleviin ihmisiin? Tämän seurauksena annamme kuvaa kypsästä henkilöstä, joka on vastuullinen ja jolla on ihmisiä ympärillään. Mutta samaan aikaan sillä on hintansa: kyvyttömyys oppia vähentämään ja päästämään irti.
Yksinkertaisuuden tuoma vapaus
Kyky vähentää on erittäin tärkeää sen kannalta, että kykenisimme lakkaamaan lisäämästä hyödyttömiä asioita elämäämme, asioita joista monet aiheuttavat vain tuskaa. Hankkiudu eroon ystävistä, jotka ovat vain itsekeskeisiä, hylkää ihmissuhteet sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät todellisuudessa rakasta sinua, ja lakkaa ostamasta tavaroita, jotka täyttävät vain tyhjää tilaa, lisäten henkistä tyhjyyttäsi.
Kun kykenemme näkemään, että onni jota etsimme lisäämällä asioita elämäämme, onkin vain kangastus, olemme valmiita muuttamaan sitä näkökulmaa, joka meillä on tähän asti ollut maailmasta. Tällöin tiedostamme, mitä emme tarvitse, mikä on turhaa ja mikä estää meitä. Opimme sanomaan “hyvästit”.
Usein näemme, kuinka rikkaat ihmiset ovat onnettomia ja tuntevat olonsa tyhjiksi. Näemme myös ihmisiä, joilla on paljon ystäviä, mutta jotka siitä huolimatta ovat yksin vaikeina aikoina. Entäpä nuo ihmiset, jotka kehuskelevat parisuhteellaan, mutta etsivät jatkuvasti jotakuta uutta, joka todella saisi heidät tuntemaan jotain.
Lopulta suojapaikan etsiminen valheellisesta turvallisuudentunteesta, jota saamme lisäämällä asioita elämäämme, saa meidät ripustautumaan noihin asioihin ja teeskentelemään olevamme tyytyväisiä tilanteeseen, joka ei tee muuta kuin vain luo kaaosta elämäämme. Kaaosta, joka patistaa meitä vapauttamaan, päästämään irti monimutkaisuudesta, joka lopulta vain satuttaa meitä.
Taito vähentää ei tarkoita ainoastaan sitä, että riisuu itsestään kaiken joka vie turhaa tilaa, vaan myös taitoa palauttaa tasapaino elämään, tasapaino, joka tekee olon hyväksi ja onnelliseksi. Tämä on mahdollista vain, jos lakkaamme pitämästä kiinni monimutkaisuudesta ja alamme vaalia yksinkertaisuutta.
“Olemme menettäneet yhteyden todellisuuteen, elämän yksinkertaisuuteen.”