Kutsutekniikka: kuinka me sallimme muiden loukata meitä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Alicia Escaño Hidalgo

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Psykologia pyrkii aina valtuuttamaan potilaan ottamaan oman elämänsä ohjat käsiinsä, ja olla antamatta tunteiden tai ulkoisten tilanteiden ottamasta kaikkea kontrollia. Tarkoituksena on rohkaista ehdottomaan hyväksyntään: itsensä, muiden ja yleisesti ottaen elämän hyväksyntään. Tällä tavalla kaikki meille tapahtuvat asiat vaikuttavat meihin juuri oikean verran: ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää.

Tässä ei ole kyse mukautumisesta, niin kuin me saattaisimme ajatella. Olemalla konformisteja, kuten tämä nimikin jo ehdottaa, me ankkuroimme itsemme mukavuusalueellemme, jossa voimme hallita lähes kaikkea. Mutta tämä ei opeta meille hyväksyntää. Pelkäämme edelleen siipiemme avaamista ja sen taian löytämistä, jota elämässä niin kovasti odotamme.

Me emme halua konformisteja. Me pidämme intohimoisista ihmisistä, jotka hyppäävät pää edellä elämää kohti. Pidämme ihmisistä, joilla on tavoitteita ja unelmia täytettävänä. Tällaiset ihmiset ovat henkisesti kypsiä. He voivat säädellä tunteitaan ja ja hallita tapaansa tulkita ja havaita maailmaa. He voivat hyväksyä tappion, epäonnistumisen ja kritiikin normaalina osana elämää.

Kuinka useasti olemmekaan suuttuneet kun joku on sanonut meille jotain ilkeää tai kohdelleet meitä epäreilusti? Kuinka monta kertaa olemmekaan syyttäneet muita meidän tunteistamme? Me olemme kaikki tehneet tämän virheen. Mutta meidän tunteemme ovat yksinomaan meidän. Kun me tunnemme voivamme psyykkisesti huonosti, se johtuu siitä, että me olemme päättäneet tuntea niin.

Sinä, ei muut, saat tuntemaan olosi loukatuksi

On totta, että kukaan ei halua omien vikojensa olevan korostettuja. Kukaan ei halua, että meitä muistutetaan tekemistämme virheistä. Kukaan ei yleisesti ottaen pidä kritiikistä. Ihmiset pitävät enemmän imartelusta ja ylistyksistä, sillä ne saavat meidät tuntemaan olevamme hyväksyttyjä. Jaa hyväksyntä antaa meille suurta nautintoa. Itse asiassa se stimuloi meidän aivojemme palkitsemisjärjestelmää niin paljon, että saatamme addiktoitua hyväksynnästä. Kritiikki ja hylkäys voivat saada meidät tuntemaan olomme ahdistuneeksi, masentuneeksi ja vihaiseksi.

Ja me emme selvästikään halua tuntea noita tunteita. Me haluaisimme mielummin välttää näitä tunteita keinolla millä hyvänsä. Ongelmana on, että tapa jolla me päätämme välttää niitä ei ole paras vaihtoehto.

Kun me kuulemme jonkin negatiivisen kommentin itsestämme, ensimmäinen asia jonka me tavallisesti teemme on puolustautua. Me yritämme oikeuttaa itsemme, antaa selityksiä ja kääntää kritiikin takaisin henkilölle, joka sen antoi.

Miksi me teemme näin? Sillä me olemme tulleet loukatuksi, emmekä sen takia mitä tuo henkilö sanoi, vaan sen takia että me uskomme, että hänen sanomansa pitää paikkansa. Me voisimme kieltää heidän kritiikkinsä, mutta syvällä sisimmässämme me myönnämme sen.

Sanokaamme, että me otamme muiden kritiikin osaksemme. Me uskomme heitä. Me teemme kritiikistä omamme ja sopeutamme sen meidän omaan maailmankuvaamme osana totuutta, sallien sen muokata omaa ajatusmaailmaamme. Tämä päätös tarkoittaa, että sallimme itsestämme tulla sätkynukkeja. Sätkynukkeja, jotka ovat muiden mielipiteiden hallitsemia.

Se ei ole siis muut, jotka loukkaavat meitä. Ympärillämme olevilla ihmisillä on oikeus ilmaista heidän mielipiteensä. Me itse olemme taas täysin vastuussa siitä, että otamme näistä mielipiteistä otteen ja uskomme niihin.

Eikö ole mielestäsi mielenkiintoista, että tätä samaa ei kuitenkaan tapahdu kun kyseessä ovat ylistykset? Me emme tavallisesti ota kehuja osaksemme samalla tavalla kuin me otamme kritiikin osaksemme. Mutta jos joku kertoo meille jotain negatiivista, me omistamme sen välittömästi.

Kutsutekniikka: hyväksytkö sinä sen?

Kutsutekniikkaa käytetään terapiassa osoittamaan potilaille kaikkea yläpuolella mainitsemaamme. Kuten Buddha on sanonut: ”Jos joku tarjoaa sinulle lahjan ja sinä kieltäydyt ottamasta sitä vastaan, niin kenelle se sitten kuuluu?” Tietenkin se kuuluu sille, joka lahjan halusi meille antaa. No, sama asia tapahtuu myös kritiikin kanssa.

Loukkaukset, kritiikki ja myrkylliset kommentit ovat kuin lahja: jos otat sen vastaan, sinä hyväksyt sen; jos et ota sitä vastaan, se, kuka tahansa sinua loukkasi, pitää loukkauksen itsellään.

Jos on olemassa ihmisiä, jotka päättävät kuluttaa energiaansa meihin olemalla negatiivisia, se on heidän ongelmansa. Meidän ei ole hyväksyttävä heidän loukkauksiaan. Ja jos m hyväksymme, se on meidän ongelmamme. On hyödytöntä yrittää muuttaa toisen henkilön mielipidettä. Tämä olisi mitä todennäköisimmin meidän oman energiamme tuhlaamista.

Kutsutekniikalla terapeutti kehottaa potilasta tuntemaan tietyllä tavalla. Hän saattaa käyttää tätä tekniikkaa esimerkiksi epäonnistumisiin, myrkyllisiin henkilöihin tai negatiivisiin vuorovaikutuksiin. Psykologit käyttävät tätä tekniikkaa potilaille, jotka menevät toimistoihinsa tällaisilla valituksilla tai kun muut ovat saaneet hänet tuntemaan olonsa onnettomaksi.

Kutsutekniikka vaiheittain

• Terapeutti tarjoaa potilaalle kortin, johon on kirjoitettu kutsun muodossa seuraavanlainen lause: ”Minä, sinun (äitisi, poikaystäväsi, kollegasi jne.) kutsun sinut tuntemaan itsesi (hyödyttömäksi, rumaksi, lihavaksi, jne.). Hyväksytkö sinä tämän kutsun?”
• Seuraava kutsutekniikan vaihe on, että potilas kirjoittaa kutsukorttiin, että hän ei hyväksy tunteita tällä tavalla, sillä hän ajattelee, että ne eivät määritä häntä, mutta hän ymmärtää kutsun antajan näkökulman.
• Tällä tavalla potilas oppii hyväksymään itsensä ehdoitta, samaan aikaan hyväksyen toisten mielipiteet yrittämättä muuttaa niitä. Kaikkein tärkein asia on, että hän oppii olemaan loukkaantumatta, ettei hän ota näitä uskomuksia, jotka eivät hänelle kuulu, omakseen.

Tämä hyväksyntä vapauttaa meidät siitä taakasta, että yritämme tehdä jokaisen henkilön tyytyväiseksi, nimittäin tämä on asia, mitä me emme pysty ikinä tekemään. Kutsutekniikka on toistettava henkisesti niin monta kertaa kuin on tarpeen, joka kerta kun me kohtaamme jonkun, joka tuomitsee meidät negatiivisesti. Tämän harjoituksen seurauksena me loukkaannumme vähemmän ja vähemmän, ja opimme jopa käyttämään kritiikkiä meidän hyväksemme.