Kun olet oma vihollisesi

24.7.2016 en Tunteet 176 Jaetut

Kun olet oman itsesi vihollinen, koet torjunnan tuntemuksia sitä kohtaan kuka sinä olet, mitä ajattelet ja mitä tunnet. Se tarkoittaa siihen paneutumista, että langetat musertavan ja kohtuuttoman itsekriittisen tuomion kaikkea sitä kohtaan mitä teet, ja näin torpedoit mahdollisuutesi olla parempi tai onnellisempi.

Ei ole olemassa rakkautta ilman vihaa, sillä ei ole olemassa vihamielisyyttä ilman rakkautta. Molemmat tuntemukset ovat kuin päivä ja yö: yhden ja saman kolikon kaksi eri puolta. Jopa kaikkein avoimimmissa tai hellimmissä suhteissa on aina vihanpurskahduksia tai viharyöppyjä. Tämä johtuu siitä, että kaikissa rakkauden muodoissa on jonkin verran tyytymättömyyttä. Ei ole olemassakaan täydellistä rakkautta, sillä ei ole olemassakaan täydellistä ihmistä, kahdesta puhumattakaan.

Me rakastamme ja muut rakastavat meitä epätäydellisin tavoin. Tämä pätee myös meidän rakkauteemme itseämme kohtaan: se ei ole koskaan niin täydellistä, että epäilyksiä tai säröjä ei ilmaantuisi.

Kuitenkin on selvää, että mitä johdonmukaisempaa meidän itserakkautemme on, sitä täydemmin me pystymme rakastamaan myös muita. Mutta mitä tapahtuu kun rakastamisen sijaan me vihaamme itseämme? Mitä tapahtuu kun me toimimme aivan kuin olisimme itsemme pahin vihollinen?

Oman itsesi vihollinen, miksi?

Sumuinen nainen vihollinen

Looginen ratkaisu olisi, että kehotamme itseämme vähintäänkin etenemään elämässä. Mutta näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Me usein teemme omasta elämästämme todellisen maanpäällisen helvetin.

Kukaan ei synny tähän maailmaan vihaa tuntien. Ennemminkin päinvastoin. Elämämme alussa me olemme ihmisiä, jotka pyytävät kaiken eivätkä anna mitään. Meillä ei ole mitään epäilyksiä meidän omien tarpeidemme ja halujemme oikeellisuudesta. Mutta juuri lapsuuden aikana me alamme keitellä kokoon näitä tukahduttavia negatiivisia fantasioita itsestämme, ja ne voivat kestää kokonaisen eliniän.

Se mikä saattelee meidät tämän petollisen uskomuksen äärelle, on hahmo joka saa meidät uskomaan sen. Se on sellainen ihminen, jota me rakastamme ja joka on perustavanlaatuinen osa meidän kasvuamme. Meidän isämme, äitimme tai molemmat. Toisinaan se on perheemme rakenne kokonaisuutena. Tai joku josta me olemme riippuvaisia jollain tapaa.

Yleisesti ottaen meillä on kokonainen jatkumo särkyneitä sydämiä: vanhemmat, tai koko perhe, toistaen sitä mitä he ovat itse kokeneet oman elämänsä alkuvaiheessa.

Usein näihin ihmissuhteisiin liittyy välinpitämättömyyttä muiden tarpeita, surua, häpeää tai aggressiivisuutta kohtaan. Lukemattomia laiminlyöntejä eri muodoissa tai hylkäämisen ja torjunnan uhka. Kovia hiljaisuuksia, tunteiden kieltämistä. Torjunta ja rangaistus itsevarmuutta tukevia tekoja vastaan. Koettelemusten ankaruutta ja tunteiden tukahduttamista. Tällaisessa ilmapiirissä on erittäin vaikeaa saavuttaa sellaisia olosuhteita, joissa pystyy rakentamaan aitoa arvostusta itseään ja muita kohtaan.

Kohtalokas kierre

Nainen makaa vedessä

Itsensä halveksunta opitaan sekä tietoisesti että epätietoisesti. Jokaisella meistä on sisässään tietyt itsetuhoisten impulssien perusosaset, jotka kasvavat tai korostuvat kun niitä ruokitaan.

Se, mitä tästä seuraa, on varmastikin vaikea tarina. Tuosta lapsesta tulee murrosikäinen ja sitten aikuinen, joka pysyy enemmän tai vähemmän surullisuuden, vihan tai syyllisyyden tunteiden vallassa. Pahin asia on, että näillä tunteilla on korkea epävarmuuden täyttämä lataus. Surullisuus, viha ja syyllisyys kumpuavat lähes mistä tahansa ja ottavat kohteekseen kaiken eikä mitään samanaikaisesti.

Jotkin ideat ilmaantuvat automaattisesti tälläisen ihmisen ajatuksiin: Minä en pysty, minä en ole kykeneväinen, minua pelottaa, minä olen arvoton, minulla ei ole mitään arvoa kenellekään. Tämä muuttuu samalla heidän tuntemuksikseen muita kohtaan: he eivät pysty, he ovat kykenemättömiä, heitä pelottaa, he ovat arvottomia, heillä ei ole merkitystä.

Tämä johtaa kohtalokkaaseen kierteeseen, joka pitää yllä haitallista suhdetta oman itsen kanssa, johtaen tuhoisaan suhteeseen muiden kanssa. Tämä luo huonoja kokemuksia, jotka ruokkivat ajatusta itsestä huonona tai arvottomana.

Itserakkauden puuttuessa astuu toimintaan mekanismi, jota kutsutaan “samaistumiseksi hyökkääjään. Tämä tarkoittaa, että ihminen alkaa vaikuttaa siltä, joka on aiheuttanut hänelle suurta vahinkoa. Tämä on, luonnollisesti, tiedostamaton mekanismi.

Lapsina me halusimme rakkautta, tunnustusta ja kunnioitusta. Mutta ehkä me saimme jotakin täysin päinvastaista osaksemme. Ja sen sijaan, että olisimme kyseenalaistaneet nämä vastaukset, me koetamme olla kuin nuo ihmiset, jotka torjuivat, hylkäsivät tai hyökkäsivät meitä kohtaan.

Nainen ja peurat

Tuo henkilö on vankina peilissä. Tarkoittaen, että hän kasvattaa ja jatkaa ikuisuuksiin sitä negatiivista näkemystä, joka heidän päälleen kerran lankesi. He sisäistävät sen vihan tai torjunnan, josta he kärsivät ja myöntävät, että nuo tunteet heitä itseään kohtaan ovat päteviä ja paikkansapitäviä.

Monien sellaisten yleisten ongelmien, kuten masennuksen, pohjalta löytyy nämä tarinat. Me hyväksymme passiivisesti, että kyllä me todella ansaitsemme sen kohtelun, jonka aikoinaan saimme. Ja me päädymme kantamaan taakkaa, jota ei ole koskaan meille tarkoitettukaan.

Kuvat luovuttanut käyttöön Ryohei Hase

UUTISIA VERKOSSA