Kun meillä on kaikki eikä mitään puutu
On olemassa ihmeellisiä tapauksia, jossa kaikki mitä meillä on, jokaista pienintäkin näkökohtaa myöten, tuntuu olevan lähes täydellisessä tasapainossa. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun taika häviää tai tulee muuten vain tiensä päähän. Silloin ymmärrämme, että lopulta tärkeintä on olla sinut itsemme kanssa, pysyä rauhallisena ja löytää rauha.
Puolalainen sosiologi ja filosofi Zygmunt Bauman kertoo meille, että elämme tällä hetkellä kulutusmaailmassa, maailmassa, joka käskee meitä haluamaan sitä mitä muut kertovat meiltä puuttuvan. Yhteiskunta yrittää sanoa meille, että on järkevää heittää jo kaikki omistamamme ikkunasta ulos ja käyttää sitä mitä on tarjolla. Yhteiskunta kääntää meidät tyytymättömiksi olennoiksi. Ihmisiksi, jotka arvostavat nopeutta rauhan sijaan. Ihmisiksi, jotka kaipaavat asioita joita heillä ei ole, sen sijaan että arvostaisivat sitä mitä heillä jo on.
“Joskus me voimme viettää vuosia ilman, että edes elämme. Sitten, yhtäkkiä, koko elämämme keskittyy yhteen hetkeen.”
-Oscar Wilde-
Kulttuurimme tekee meistä levottomia, kun havaitsemme ettei onni tule koskaan. Ja mikäli saisimme siitä otteen, se katoaisi silmänräpäyksessä. Se on kuin kastepisara, joka katoaa aamuauringon noustessa. Silloin syytämme poliittisia henkilöitä, päämiehiämme, perheitämme ja jopa henkilöä, joka lupasi meille ikuisen rakkauden. Emme kuitenkaan tienneet, että heidän käsityksensä ikuisuudesta ei ulottunut kahta kuukautta pidemmälle.
Meistä tulee psyykkisiä kulkureita, joilla kestää kauan ymmärtää, että asiat tulee hyväksyä sellaisenaan. Lisäksi meidän tulee hyväksyä itsemme, perheemme, ystävyytemme ja kykymme luoda.
Monet maailmamme muodostavista kielistä omaavat erityispiirteitä, joilla voidaan sulkea monta ideaa yhdeksi sanaksi, vaikka ne muissa kielissä vaatisivat useampia termejä. Esimerkiksi Japanissa uteliaisuudella on ilmaisu “Yūgen” (幽玄). Se tarkoittaa syvää, salaperäistä ja voimakasta tunnetta, jota tunnet maailmankaikkeutta kohtaan.
Tämä erityinen tunnetila, jossa tunnet että sinulla on kaikki haluamasi ja jossa onni päällystää sinut näkymättömällä mutta lohdullisella hunnulla: sen Mihaly Csikszentmihalyi määritteli vuonna 1990 virtauksen tilaksi. Aktiviteettiin hyppääminen, myönteinen palaute ja saavutettu hyvinvoinnin ja itsetarkkuuden tunne määrittelee olemassaolon ilon, johon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.