Kun lemmikki kuolee

30.3.2016 en Tunteet 8 Jaetut

Hän ei koskaan pyytänyt mitään vastineeksi. Vain epäitsekästä rakkautta, kosketus kotiinpalatessa, tietäväinen katse, paikka sohvalla vieressäsi. Lemmikit eivät tunne menneisyyttä tai tulevaa, mutta ne ymmärtävät ja ovat sisäistäneet tunteiden universaalin kielen.

Lemmikin kuoleman kohtaaminen on vaikea paikka, sillä lemmikin menettäminen voi sattua yhtä syvästi kuin ihmisen kuolema. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä sitä surua mitä perhe kokee, kun rakas lemmikki kuolee. Joillekin lemmikki muodostuu läheiseksi ystäväksi, jonka olemassaoloon tottuu ja jota kaipaa.

Lemmikeistä on seuraa etenkin yksinäisille ihmisille: vanhuksille, joiden lapset ovat aikaa sitten lentäneet pesästä, ja muille paljon aikaa itsekseen viettäville. Kun lemmikki kuolee, voi tuntua siltä, kuin elämässä olisi ammottava aukko, joka ennen täyttyi rakkaudesta ja ilosta, kun lemmikki oli osa arkeamme.

Lemmikki rakastaa pyyteettömästi, himoitsee huomiotamme, haluaa olla lähellämme ja vastaanottaa hellittelyä. Lemmikki herää ensimmäisenä aamulla ja tervehtii, ja toivottaa illalla hyvät yöt. Lemmikki tunki viereen, kun tunsit olosi surulliseksi.

Miten lemmikin poismeno ei koskettaisi? Lemmikin jälkeenjättämää koloa ei pysty täyttämään, mutta aika parantaa haavat. Pian muistot lemmikistä ovat pelkästään mukavia ja ajan kultaamia, vaikka lemmikin kuolema yhä sattuisikin.

Tässä artikkelissa annamme sinulle ohjeet lemmikin kuoleman käsittelyyn ja siitä aiheutuvan surun kohtaamiseen.

1. Sure vapaasti ja ilmaise tunteesi

Joskus ihminen voi tuntea häpeää siitä, että suree niin vahvasti rakkaan koiran tai kissan menetystä. Kun ilmestyy itkusilmäisenä töihin ja työkaverit kyselevät, mikä on hätänä, voi olla vaikeaa selittää, että lemmikin kuolema on saanut sinut tolaltasi. Kaikki eivät voi ymmärtää lemmikin menetykseen liittyviä tunteita.

Lemmikki on elävä olento, joka oli tärkeä osa jokaista päiväämme ja jolla oli tärkeä paikka sydämessämme. Älä siis pelkää ilmaista suruasi selkeästi ja avoimesti, kerro toisille, miltä sinusta tuntuu ja miksi olet surullinen. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä tunteitasi, mutta lohduttajiakin löytyy varmasti.

Tyttö ja kissa

Ymmärsivätpä toiset tunteitasi tai eivät, ei sinun tarvitse välittää muiden reaktioista. Elät omassa todellisuudessasi ja vain sinä voit tuntea, mitä tunnet ja kohdata sen niin kuin parhaaksi näet. Lemmikin kuoleman suremiseen kuuluu usein samat vaiheet kuin mitä läheisen ihmisen kuolemaan: saatat aluksi kieltää tapahtuneen etkä voi uskoa sitä, sitten saatat tuntea olosi vihaiseksi ja surulliseksi, kunnes lopulta saavutat hyväksymisen vaiheen.

Itke silloin kun siltä tuntuu, ja pidä mielessä muut perheenjäsenet surun keskellä. Auta lapsia käsittelemään ja kohtaamaan surun tunteet, vastaa heidän kysymyksiinsä kuolemasta ja anna heidän surra lemmikkiä omalla tavallaan.

Anna jokaiselle tunteelle nimi, ja ilmaise sanoin, mitä mielessäsi liikkuu. Vältä syyllisyydentunteita. Joskus lemmikki kuolee yllättäen ja kysymme itseltämme, olemmeko tehneet jotain väärin tai olisimmeko voineet jotenkin muuttaa tilannetta. Älä suhtaudu lemmikin kuolemaan pakkomielteisesti. Olet varmasti tehnyt parhaasi rakastamasi eläimen eteen.

“Koirat eivät kuole koskaan, ne painuvat uneen sydämemme viereen. Ne eivät tiedä, miten kuolla. Ne väsyvät, niistä tulee vanhoja ja niiden luut natisevat, mutta ne eivät kuole.
-Ernest Montague-

2. Opi elämään rutiinien avulla

Tämä voi olla kaikista vaikeinta. Etenkin koirat muodostuvat tärkeäksi osaksi päivittäistä rutiinia: aamupissatus, kävelylenkit, uusien paikkojen tutkiminen yhdessä, vierailut ja ruokinta-ajat. Koira seuraa meitä minne menemmekin ja rakastaa tehdä kepposia ja leikkiä kanssamme.

Tyttö ja koira sateenvarjon alla

Voi olla hyvin vaikeaa kohdata se kipu, joka tuntuu liittyvän kaikkeen, mitä teet. Kun joudut noudattamaan entisiä rutiineja, mutta kotiin töistä palatessa ovella ei odotakaan riemukkaasti haukkuva koira tai kun käperryt lukemaan sohvan nurkkaan, ei pieni karvakasa kömmi viereesi lämpöä hakemaan.

Toteuta tutut rutiinit entiseen tapaan: jos menit kävelylle puistoon samaan aikaan joka päivä, tee kävelylenkki ilman koiraa. Tämä on hyvä tapa heittää hyvästit, muistella lemmikkiä ja yhteisiä hyviä aikojanne: paikkoja joissa kävitte ja joista piditte. Muistele, miten nätisti koira käveli vierelläsi, miten hauskasti se kinusi makupaloja iltaisin… Pidä mielessäsi hyvät muistot ja ala sitten luoda uusia rutiineja päiviisi.

Hymyile, kun ajattelet lemmikkiäsi. Älä keskity ajatuksiin eläimen mahdollisista kärsimyksistä, kenties sairauden rappeuttamana, vaan keskity niihin ajatuksiin, jotka laittavat hymyn kasvoillesi. Muista, että lemmikkisi opetti sinulle yhden elämän tärkeimmistä opetuksista: pyyteettömän rakkauden tärkeyden.

3. Tiedä, ettei mikään voi korvata lemmikkiäsi

Älä adoptoi tai osta heti uutta eläintä vanhan lemmikkisi tilalle. Lemmikkejä ei voi korvata, aivan kuten ihmisiäkään ei voi. Jokaisella eläimellä on oma luonteensa; omat hassut tapansa, äänensä, tyylinsä kävellä.

Anna surun tulla ja mennä, ennen kuin ajattelet uuden lemmikin ottamista. Kaikki eivät välttämättä kestä edes ajatusta uudesta lemmikistä, eikä sinun välttämättä tee mieli hankkia uutta ystävää. Anna ajan kulua, uuden lemmikin aika tulee, jos on tullakseen. Älä yritä korvata menettämääsi lemmikkiä uudella, sillä se on mahdotonta.

Tyttö ja koira puun alla

Kuvat: K. Lewis, Pascal Campion

UUTISIA VERKOSSA