Kun kannamme kaunaa, pieni osa meistä kuolee

– Isä, en voi enää sietää naapuriamme! Haluan tappaa hänet, mutta pelkään, että joku saisi tietää asiasta. Voitko auttaa minua?

Isä vastaa:

– Totta kai rakkaani, mutta vain yhdellä ehdolla: sinun täytyy tehdä rauha hänen kanssaan, jotta kukaan ei voi epäillä sinua, kun hän kuolee. Sinun tulee olla hyvin huomaavainen, kiltti, kiitollinen, kärsivällinen, lämminhenkinen ja epäitsekäs. Sinun tulee aina antaa jotakin takaisin ja kuunnella häntä enemmän. Katsopas tätä jauhetta. Laita tätä joka päivä hieman hänen ruokaansa, ja pikkuhiljaa hän kuolee.

30 päivän päästä tytär sanoo isälleen:

– En halua, että hän kuolee. Rakastan häntä. Mitä teen nyt, miten voin lopettaa myrkyn vaikutuksen?

Isä vastaa:

– Älä huoli! Jauhe, jota annoin sinulle, oli riisijauhoa. Hän ei kuole, sillä myrkky oli koko ajan sinun sisälläsi.

Aina kun kannamme kaunaa, pieni osa meistä kuolee.
Meidän tulee tehdä sopu sen henkilön kanssa, joka on meitä satuttanut.
Meidän tulee kohdella muita sillä tavalla, kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Meidän täytyy oppia tekemään aloite rakkaudessa, antamisessa, lahjoittamisessa, ja palvelemisessa, sen sijaan että odottaisimme vain saavamme kaikkea.

-Tuntematon-

Kun joku satuttaa meitä, se on vähän sama asia kuin käärme olisi purrut meitä. Mutta ei väliä, onko haava pieni vai suuri, se on aina mahdollista ommella umpeen.

Kuten terapeutti José Antonio García sanoo, yleisimpiä myrkkyjä ovat kosto, silmä silmästä ja oikeuden etsiminen hinnalla millä hyvänsä. Nämä myrkyt saattavat vaikuttaa sisällämme vuosia syöden meitä sisältä päin ja näin menetämme onnellisuuden ja toivon.

Kaunan kantaminen on inhimillistä. Mutta niin on anteeksi antaminenkin. Ja virheiden tekeminen. Sitä sanotaan, että se joka ei rakasta, ei anna anteeksi. Rakkaus on vastuussa anteeksiannosta. Rakkaus muita ihmisiä, elämää, maailmaa ja itseämme kohtaan.

Todellinen anteeksianto ei tapahdu, jos sen takaa ei löydy rakkautta. Anteeksiannon pääsyy voi olla ystävällisyys tai vastuullisuus, mutta olipa kyse mistä tahansa, ainoa tapa todella onnistua siinä, on tehdä se rakkauden kautta.

Monin tavoin anteeksianto voidaan nähdä vapauden synonyymina. Jos kauna, pelko ja viha eivät pidättele meitä, mikään ei voi enää pidätellä meitä lukittuna mielipahan vankilassa.

Kun pystymme puhumaan menneisyytemme kivuista ilman surua ja itkua, olemme onnistuneet parantamaan henkiset haavamme. Mutta anteeksianto ei tarkoita, että meidän tulisi poistaa menneisyytemme tai unohtaa sieltä löytyvät kivut. Anteeksi antaminen luo uuden tavan muistaa sekä katsella nykyhetkeä ja tulevaa.

Anteeksi antaminen on välttämätöntä henkiselle vapaudelle

Anteeksi antaminen on välttämätöntä henkisen vapauden ja näin ollen myös henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Se saattaa vaatia paljon, mutta se on ainoa tapa parantaa itsemme. Tutustu seuraaviin vinkkeihin, joiden avulla anteeksi antaminen onnistuu helpommin:

1. Tunnusta kipusi.

Tämä on ainoa tapa, jolla voit saada henkistä etäisyyttä ja jonka avulla voit kasvattaa uudelleen empatiaa sitä henkilöä kohtaan, joka sinua satutti. Kun tunnustat kipusi, kykenet analysoimaan syitä, jotka saattoivat saada kyseisen henkilön toimimaan tällä tavalla. Tämän ymmärtäminen taas auttaa vähentämään syyttelyn määrää.

2. Valitse anteeksianto.

Tämän kohdalla käytämme ongenkoukkumetaforaa esimerkkinä.

Kun joku satuttaa meitä, se tuntuu tavallaan siltä, kuin hän olisi osunut sisälmyksiimme ongenkoukulla ja tämä aiheuttaa paljon kipua. Haluamme, että hän saa ansaitsemansa, haluamme että hän tuntee samalla tavalla kuin me tunnemme. Haluamme satuttaa häntä samalla ongenkoukulla, sillä ajattelemme sen olevan oikeuden teko, joka saa hänet kärsimään samalla tavalla kuin me nyt kärsimme.

Jos yritämme satuttaa häntä koukulla, roikumme joka tapauksessa itsekin edelleen samassa ongenkoukussa. Jos onnistumme saamaan hänet koukkuun, hän on nyt itsemme ja koukun pään välissä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän tulee saada hänet irti ennen kuin pääsemme itse irti.

Mikäli irrotamme itse itsemme koukusta, meidän tulee varoa, ettemme mene liian lähelle tätä ihmistä, sillä hän yrittäisi saada meidät koukkuun uudemman kerran. Mutta kun pääsemme taas hänen lähelleen, meidän tulee luottaa, ettei hän enää halua satuttaa meitä. Tämä teko ei kuitenkaan kumpua kärsimyksen vähenemisestä vaan päätöksestä, että haluat tätä pidemmällä tähtäimellä.

3. Hyväksy kärsimys ja viha.

On normaalia tuntea olosi vihaiseksi ja satutetuksi, mutta ainoa tapa lopettaa kärsimys on tuoda riitasoinnussa olevat tunteemme ja ajatuksemme yhteen.

4. Suojele itseäsi.

Kun analysoimme sitä, mitä on tapahtunut ja annamme anteeksi, meidän täytyy silti kiinnittää huomiota vaaran merkkeihin. Meidän tulee olla aloillamme, jotta voimme suojella itseämme tulevaisuuden harmeilta.

5. Ei ole tarpeeksi, että sanot “annan anteeksi”.

Jokainen lause voi olla tarkoitukseltaan täysin tyhjä. Tätä tapahtuu paljon: me kuvittelemme, että olemme antaneet anteeksi, mutta kauna kasvaa silti sisällämme.

Anteeksiantoa ei sanota, se tunnetaan. Mikäli negatiiviset ajatukset ja tunteet toistavat itseään, meidän tulisi käydä koko prosessi läpi uudemman kerran. Meidän tulee toistaa tämä niin kauan, kunnes pääsemme eroon meitä sisältä syövästä tuskasta.

Meidän tulee kantaa muistoja matkassamme, mutta ei kipujamme. Elämä tulee olemaan niin paljon helpompaa, kun elämme tällä tavalla.