Kun julmat ihmiset esittävät hyväsydämisiä

Maailmasta löytyy pilvin pimein julmia ihmisiä, jotka naamioituvat hyviksi ihmisiksi. Tämän kaltaiset yksilöt satuttavat muita ihmisiä ja hyökkäävät heidän kimppuunsa käyttäen machiavellististä kiristystä, joka perustuu pelkoon, aggressioon ja syyllisyyteen. He vaikuttavat ystävällisiltä, mutta ulkokuorensa alla he piilottelevat taka-ajatuksia ja syviä turhautumia.

Sanotaan, että ihmiset alkavat tehdä vahinkoa, koska heitä itseään on jossain elämänsä vaiheessa satutettu. Tai vaihtoehtoisesti, että ne joita on satutettu satuttavat toisia. Vaan vaikka näillä ajatuksilla on totuuspohjaa, on olemassa toinenkin näkökulma jota emme useinkaan halua myöntää. Pahuus on todellista. Toisinaan julmat ihmiset toimivat vaikuttiminaan biologiset tekijät, jotka saavat heidät kallistumaan tietyn aggressiivisen käytöksen puoleen.

Tutkija ja kirjailija Marcelino Cereijido huomauttaa, että “ei ole olemassakaan sellaista tekijää kuin pahuutta ohjaava geeni, mutta on olemassa tiettyjä biologisia ja kulttuurillisia olosuhteita, jotka voivat edistää [pahaa käytöstä].” Kaikkein monimutkaisin osuus on, että meillä on taipumus leimata ja patologisoida käytösmalleja, joita ei suoraan löydy mistään diagnostisesta oppikirjasta.

Pahoja tekoja voi tapahtua ilman pinnan alla piilevää psykologista sairautta. Me kaikki olemme tavanneet ihmisiä, jotka sopivat tähän profilointiin. Nämä ihmiset tarjoavat sinulle kohteliaisuuksia ja huomiota, sopivat hyvin joukkoon ja ovat sosiaalisesti menestyviä, mutta luovat yksityisyyden suojissa erittäin pitkän ja tumman varjon. Heidän sydämensä uumenissa ammottava tyhjiö tarjoaa kodin julmuudelle, apatialle ja jopa aggressiolle.

Julmat ihmiset ja moraalinen molekyyli

Kuten sanottua, ei kukaan ole onnistunut tunnistamaan pahuudelle altistavan geenin olemassaoloa. Tästä huolimatta muutamina viime vuosina on tehty entistä enemmän tutkimuksia niin kutsutun “moraalisen molekyylin” saralla. Ymmärtääksemme paremmin mikä moinen on, asettakaamme itsemme tosipohjaisen tarinan viitekehykseen – hirvittävän tarinan, joka suruksemme toistaa itseään turhan usein.

Hans Reiser on Yhdysvaltalainen ohjelmoija, joka loi ReiserFS -tiedostojärjestelmän. Vuodesta 2008 lähtien hän on ollut vangittuna tapettuaan vaimonsa. Hänelle ei tuottanut mitään tunnontuskia tunnustaa tekonsa ja paljastaa minne hän oli haudannut Nina Reiserin ruumiin. Lienee mielenkiintoista ottaa huomioon, että kyseinen ohjelmointiosaaja on erittäin älykäs, jopa siinä määrin, että hän aloitti yliopisto-opinnot jo 15-vuotiaana, eli joitakin vuosia normaalia aiemmin.

Käytyään läpi pikaisen oikeudenkäynnin ja aloitettuaan tuomionsa kärsimisen San Quentinin vankilassa, hän päätti valmistella valituksen omasta puolestaan. Hän esitti viiden käsinkirjoitetun sivun voimin, että hänen aivonsa toimivat eri tavoin kuin muiden ihmisten. Hän tiesi oksitosiini-hormonin saralla tehdyistä tutkimuksista ja käytti niitä perusteena väitteilleen. Hänen mukaansa hän oli saanut synnyinlahjanaan aivot, jotka eivät tuottaneet tätä niin kutsuttua “moraalista molekyyliä”. Häneltä puuttui kyky eläytyvään myötätuntoon.

Kuten odottaa saattaa, ei tämä peruste kumonnut hänen elinkautista tuomiotaan. Tämä kuitenkin avasi uudelleen keskustelun aiheesta pahuuden alkuperä. Nykyisin annetaan täysi arvo sille totuudelle, että oksitosiini on hormoni joka tekee meistä “inhimillisiä”, tämän totisimmissa merkityksessä. Se on se syy, miksi me olemme kunnioittavia ja huolehdimme muista huolehtimisesta ja heidän elämiinsä eläytymisestä.

Miten suojella itseään peitellyltä julmuudelta

Me emme päivittäisessä elämässämme yleensä joudu tekemisiin ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä julmia kuin yllä mainitussa esimerkissä. Joka tapauksessa me päädymme toisenlaisten vuorovaikutusmallien uhreiksi: valheellinen kiltteys, peitelty aggressio, manipulointi, hienovarainen itsekkyys, haitallinen sarkasmi, jne.

Tällaiset käytösmallit voivat olla seurausta lukuisista tekijöistä. Ehkä kyseiseltä ihmiseltä uupuu tunneälyä tai hän kasvoi tunteettomassa ympäristössä, tai hänellä on jopa oksitosiinivaje. Kaikki tämä voi määritellä verrattain peitellyn aggression ilmituontia. Mutta on syy mikä tahansa, on tärkeää muistaa että aggressio ei viittaa ainoastaan fyysiseen loukkaamiseen.

Emotionaalinen, välillinen ja sanallinen aggressio ovat vaikeampia huomata, koska niiden olemassaolo täytyy todistaa, mutta joudumme puolustamaan itseämme niitä vastaan useammin kuin fyysistä aggressiota vastaan. Seuraavaksi kerromme, miten tehdä tämä tehokkaasti.

Taito tunnistaa ja välttää julmia ihmisiä

Kuka tahansa voi päätyä julmien ihmisten uhriksi. Sillä ei ole merkitystä minkä ikäinen olet, mikä on sosiaalinen asemasi tai millaisia kokemuksia sinulla on ollut aiemmin elämässä. Nämä julmurit elävät perheissämme, työpaikoillamme, sekä kaikissa muissa mahdollisissa tilanteissa. On kuitenkin olemassa monia tapoja tunnistaa heidät.

• Pimeyttä sydämessään kantava ihminen vangitsee toiset valheillaan. Hän naamioi itsensä kauniin sanoin ja jaloin teoin, mutta vähitellen esiin nousee kiristys. Ja tätä seuraa pelko, syyllisyys ja henkinen väkivalta.
• On olemassa vain yksi vaihtoehto näiden tehokeinojen vaikutuksen kumoamiseksi: suvaitsemattomuus. Sillä ei ole merkitystä onko kyseessä siskosi, kumppanisi vai työtoverisi. Ihmiset, jotka häiritsevät sinun rauhan ja tasapainon tuntoasi tavoittelevat yhtä ainutta asiaa: sinun itsetuntosi tukahduttamista ja siten mahdollisuutta hallita sinua.
• Tunnet selvästi kuin mitään pakokeinoa ei olisi, ja että olet heidän hallintansa alainen. Sinun tulee kuitenkin pitää mielessä että “kaikkein vahvin ihminen on se, joka hallitsee itsensä.” Täten sinun tulee hajottaa heidän dominoinnista ja aggressiosta koostuva pelinsä voimakkaasti ja sisua osoittaen.

Alistamisesta ja peitellystä aggressiosta koostuvat pelit ovat erittäin konstikkaita, joten sinun tulee toimia nopeasti purkaaksesi asetetut ansat ja reagoidaksesi paljastuneisiin uhkiin. Heti kun tunnet olosi hermostuneeksi tai levottomaksi tietynlaisen käytöksen äärellä, on ainut vaihtoehto luoda etäisyyttä itsesi ja tuon ihmisen välille.