Kun et tunne mitään masennuksen aikana

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kaikki ovat olleet tekemisissä masennuksen tai masentuneisuuden kanssa jossakin vaiheessa elämää. Olemme kärsineet sitä joko itse tai läheisemme ovat.

Masennus koetaan eri tavoin, ihmisestä riippuen. Toiset kokevat surun ja vihan sekoitusta yhdistettynä masennukseen. Toiset taas tuntevat tyhjyyttä ja täydellistä tunteiden puutetta. Masennus on kuin kehosi johtaisi sinua ja mielesi on usvainen. Masennuksen aikana tuntuu siltä, kuin todellisuus olisi sumea ja olemme jäähyllä, keskellä täydellistä tyhjyyttä.

Phillip Lopate, tunnettu pohjoisamerikkalainen esseisti ja kirjailija, kuvasi tätä tunnetta ylitsevuotavassa runossaan nimeltä Numbness. Tässä runossa pyritään piirtämään tämä tunne – täydellisen tunnetyhjiön kokemus. Lopate kuvailee runossaan masennusta kävelynä jäisen kentän läpi. Masennus tekee meidät täysin välinpitämättömäksi ja jäädyttää sydämen. Lopate jättää meille vision anoreksisesta illuusiosta, jossa meidät on syrjäytetty muusta maailmasta.

Meidän täytyy ymmärtää, että on harvoja sairauksia jotka ovat yhtä monimutkaisia ja moniselitteisiä kuin masennus. Jotkut tästä sairaudesta kärsivät ihmiset osoittavat ilmiselviä oireita, kun taas toiset kantavat näkymättömiä oireita kuukausien tai jopa vuosien ajan. Se vaikuttaa uneen, keskittymiseen, muistiin, liikkeisiin ja jopa puhetapaamme.

Emme puhu useinkaan kliinisestä masennuksesta. Emme puhu aina siitä, että potilas ei tunne yhtään mitään. Tunteiden sijaan potilas tuntee seinän, joka on eristänyt hänet täysin muusta maailmasta ja jopa hänestä itsestään.

Mitä sinun pitäisi tehdä, kun et tunne mitään masennuksen aikana?

Yksi syy siihen, että et tunne mitään masennuksen aikana on se, että olet aikaisemmin ollut tekemisissä sellaisen tilanteen kanssa, joka oli henkisesti niin voimakas, että et tiennyt kuinka toimia. Kliininen kirjallisuus nimeää tämän “henkiseksi krapulaksi”. Henkinen krapula syntyy, kun jokin ottaa täydellisen hallinnan tunteistamme. Lisäksi saatamme masennuksen jälkeen kehittää muita sairauksia, kuten ahdistushäiriöitä tai ratkaisemattomia traumoja.

Puhuessamme masennuksesta, meidän tulee mainita yksi ennakkokäsitys, joka monilla ihmisillä on siitä. Ihmiset yhdistävät tämän sairauden jatkuvasti suruun. Monet potilaat käsittelevät kuitenkin tunteiden kerroksia. Masennus ei ole ainoastaan surua. Siihen sisältyy pessimismiä, vihaa ja masentuneisuutta. Se antaa meille tunteen epävakaudesta ja henkisestä neutraalisuudesta, joka voi aiheuttaa meille fyysisiä oireita, kuten migreeniä, lihaskipua ja ruoansulatusongelmia.

Tähän profiiliin sopivat potilaat saattavat myös kärsiä liiasta nukkumisesta, nukkuen 10-15 tuntia päivässä. He väittävät myös tuntevansa olevan kyvyttömiä hymyilemään tai itkemään. Aivan kuin heidän kehonsa ja mielensä eivät ainoastaan unohda kuinka nämä teot suoritetaan, vaan myös unohtavat täysin näiden tunne-eleiden merkityksen. Seuraavaksi puhumme näistä musertavista oireista ja niiden selityksistä.

Tukahdutetut tunteet

Monet meistä on opetettu jo lapsuudesta lähtien piilottamaan tai peittämään meitä satuttavat, häiritsevät tai huolestuttavat tunteet. Se on yksi syy siihen, miksi et välttämättä tunne mitään masennuksen aikana. Se on hyvin yleistä silloin, kun on kyse monimutkaisesta perhetilanteesta tai stressaavasta työympäristöstä.

Tällaiset tilanteet luovat suuren ahdistuksen tunteen, josta voi tulla krooninen, kunnes siitä kärsivä ihminen vajoaa masennukseen. Voimme tottua tähän tunteeseen kuukausien tai vuosien ajan tajuamatta edes sitä. Unohdamme, kuinka ulkoistaa huolemme, pelkomme tai katumuksemme, ja aivomme alkavat pikkuhiljaa muuttua tunnottomiksi. Samankaltainen ilmiö synnyttää klassisen henkisen usvan, jossa reagoimme hitaasti ympäristöömme ja huomiokykymme laskee yhdessä keskittymisen ja muistin kanssa.

Menneisyyden trauma

Jos luemme Phillip Lopaten runon, johon viittasimme aikaisemmin ja joka kuvailee hänen masennuksensa voimakkuutta, löydämme jotakin hyvin paljastavaa. Tässä runossa Lopate puhuu siitä kuinka hänen isänsä kutsui häntä “kylmäksi kalaksi” siitä lähtien kun hän oli 9-vuotias. Lopate alkaa hahmottaa itsensä väärin isänsä kritiikistä johtuen. Lopaten isä pilkkasi häntä hänen ujosta käytöksestään ja ulkonäöstään ja Lopate alkoi näkemään itsensä negatiivisella tavalla.

Huomaamme usein masennuksesta kärsivissä potilaissa kuinka vaikea menneisyys tai ratkaisematon trauma voi aiheutta tätä henkisen välinpitämättömyyden täyttämää sairautta.

Mitä terapeuttisia menetelmiä näissä tilanteissa tulisi käyttää?

Aivomme ovat mahtava elin. Sen lisäksi että aivot ovat hyvin hienostuneet, ovat ne myös monimutkaiset, sillä ne ovat vastuussa evoluution kehityksen varmistamisesta. Tämän monimutkaisuuden takia on niin haastavaa ratkaista aivoihin liittyviä ongelmia, kuten masennusta.

Meidän täytyy ensin ymmärtää, että huolimatta siitä kuinka monta kertaa muut toistavat aivojen olevan kuin tietokone, ei se pidä paikkaansa. Emme ole koneita. Itse asiassa tunteet hallitsevat aivoja. Niiden prosessien ymmärtäminen, käsittelemään oppiminen ja meidän eduksemme toimimaan saaminen ovat ainoita tapoja päästä ulos masennuksen rakentamasta vankilasta.

Psykologit suosittelevat aloittamaan lauseet sanoilla “minusta tuntuu” silloin kun emme tunne mitään masennuksen aikana. On välttämätöntä paljastaa tunteidemme monet kerrokset, jotta voimme päästä meidän ongelmiemme ytimeen. Meidän täytyy selvittää meitä kummittelevat menneisyyden traumat, jotta voimme parantua ja siirtyä eteenpäin. Kognitiivisen käytöksen terapia voi auttaa meitä siinä.

Sillä hetkellä kun alamme päästää irti vihastamme, peloistamme ja huolistamme, alamme rakentaa parantumisen polkua.