Kun et tiedä, miltä sinusta tuntuu
Ongelmat tunteiden tunnistamisessa ovat yleisiä. Suurin syy tähän on se, että kukaan ei ole opettanut meitä miten se tehdään, eikä mielenterveydellemme ole asetettu suurta merkitystä. Osaatko sinä useimmiten sanoa, miltä sinusta tuntuu?
Jos et osaa, siitä voi tulla todellinen ongelma. Tunteesi nimittäin palvelevat erilaisia tehtäviä, ja siksi niiden tunnistamisongelmat estävät sinua käsittelemästä niitä ja oppimasta niistä. Lisäksi kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita liittyy myös joihinkin mielenterveysongelmiin.
Mikset tiedä, miltä sinusta tuntuu?
Olemme melko varmoja, että kun sinulta kysytään “kuinka voit?”, vastaat usein ihan automaattisesti, että “hyvin”. Mutta oletko todellakin kunnossa, vai onko se vain antamasi robottimainen vastaus?
Tämä johtaa toiseen tärkeään kysymykseen. Kuinka monta kertaa päivässä pysähdyt miettimään, miltä sinusta todella tuntuu? Jos otamme huomioon tästä aiheesta tehdyt tutkimukset, on todennäköistä, että et tee sitä useinkaan.
On kuitenkin eri asia, että et tiedä miltä sinusta tuntuu, vaikka yrittäisit keskittyä siihen. Tässä tapauksessa on olemassa erilaisia muureja, jotka estävät sinua tunnistamasta ja ilmaisemasta tunteitasi. Kun sinulta kysytään vointiasi tai sitä, miltä sinusta tuntuu, vastaat todennäköisesti aina samalla tavalla.
Tässä tapauksessa sinun on tunnistettava ongelman syy. Muuten siitä voi tulla vakavampi, kroonisempi ja jopa vammauttava. Seuraavaksi tarkastelemme yleisimpiä syitä tällaiseen emotionaaliseen shokkiin.
1. Tunnekasvatuksen puute
Toisin kuin matematiikka, kielet tai historia, tunnekasvatus ei ole osa koulujen opetussuunnitelmaa. Lapsena opit erottelemaan tunteita sosiaalisten kokemustesi ansiosta, ei siksi, että sinulle olisi niistä opetettu. Lisäksi puhut enemmänkin tunnetilojesi syistä ja seurauksista kuin kuvailet todella, miltä sinusta tuntuu.
Nykyään tiedämme, että kielenkäyttö on erittäin tärkeää jakamisessa, välittämisessä, erottamisessa ja tunnistamisessa. Tästä syystä, oppiaksesi tunteistasi sinun on työstettävä emotionaalista semantiikkaasi sekä keskusteluissa, joita käyt sekä itsesi että muiden kanssa.
2. Aleksitymia
Aleksitymiaan liittyvät omien tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen ongelmat. Sitä ei ole luokiteltu mihinkään viralliseen diagnostiseen käsikirjaan, mutta monet asiantuntijat pitävät sitä huomioon otettavana tilana.
Eräässä tutkimuksessa mainitaan, että on olemassa riittävästi todisteita sen vahvistamiseksi, että aleksitymia liittyy tiettyjen aivoalueiden, kuten mantelitumakkeen ja aivokuoren, estoon (Goerlich, 2018). Myös tunnekasvatuksen puute voi olla niiden kehitystä edistävä tekijä.
3. Masennus
Masennusjaksot voivat aiheuttaa affektiivista latistumista. Masentuneella potilaalla voi olla vaikeuksia tunnistaa itse edes masentunutta tunnettaan. On tehty joitakin tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että aleksitymia liittyy masennukseen. Todisteet eivät kuitenkaan ole täysin vakuuttavia (Hemming et al, 2019).
Kuinka tunneälyä voidaan kehittää
Tämän ongelman parissa voidaan kyllä työskennellä. Tunneälyä voidaan kehittää opettelemalla seuraavia strategioita:
1. Hyväksy tunteesi
Yksi tärkeimmistä syistä, miksi sanot “en tiedä miltä minusta tuntuu”, on se, että et hyväksy tunteitasi. Ehkä tukahdutat tunteesi sen takia, että et tunne kykeneväsi käsittelemään niitä. Tai saatat pelätä “räjähtämistä”, jos päästät ne ulos.
Siksi ensimmäinen askel on hyväksyä tunteesi, sekä miellyttävät että epämiellyttävät. Muista, että voit käyttää tunteitasi oppiaksesi itsestäsi ja ympäristöstäsi.
Esimerkiksi, kun olet surullinen, saatat huomata, että jokin tapahtunut on vaikuttanut sinuun tietyllä tavalla. Tällöin kannattaa kokeilla tietoisuustaitoa. Tämä terapeuttinen tekniikka kutsuu sinua keskittymään nykyhetkeen ja hyväksymään tunteesi ja ajatuksesi tuomitsematta niitä. Se voi auttaa lisäämään tunneälyäsi.
2. Kiinnitä huomiota kehosi tuntemuksiin
Tunteilla on erittäin tärkeä fysiologinen komponentti. Yksi esimerkki ovat “perhoset” vatsassasi, kun tunnet vetoa johonkuhun. Tämäntyyppiset kehon reaktiot ovat tärkeitä indikaattoreita, jotka auttavat sinua tunnistamaan tunteesi. Yksi hyödyllinen tekniikka on kohdistaminen.
Kuvittele tilanne, jossa henkilö tuntee vihaa, mutta ei pysty tunnistamaan tätä tunnetta. Ehkä huomaamattaan hän puristaa nyrkkiään kun hän puhuu siitä, mikä aiheuttaa hänessä vihaa. Tässä tapauksessa terapeutti saattaa pyytää häntä keskittymään nyrkkiinsä ja miettimään, miltä hänestä tuntuu. Saattaa myös olla hyödyllistä pyytää häntä kuvittelemaan, mitä hänen nyrkkinsä sanoisi, jos se voisi puhua.
3. Kehitä johdonmukaisuutta mielesi ja käyttäytymisesi välillä
Voit toimia sopusoinnussa tunnetilasi kanssa sopeutumalla sosiaaliseen kontekstiin. Esimerkiksi, kun joudut olemaan sosiaalisessa tilanteessa hymy huulillasi kunnioituksesta muita ihmisiä kohtaan, vaikka todellisuudessa tunnet itsesi todella surulliseksi. Saatat käyttäytyä näin ollessasi sellaisessa tilanteessa, joka painaa sinua ylivoimaisesti.
Tämä tunteiden ja tekojen välinen epäjohdonmukaisuus voi saada sinut dissosioitumaan niistä. Sitten lopulta jätät tunteesi kokonaan huomiotta, sillä tunnet olosi mukavammaksi kun vältät ne.
4. Pidä tunnepäiväkirjaa
Ajatuksiesi kirjaaminen päiväkirjaan voi olla hyvä ajatus ymmärtääksesi paremmin sisäistä maailmaasi laajemmasta näkökulmasta.
Jos pidät kirjaa tunteistasi jonkin aikaa, saat avuksesi todella arvokkaan työkalun. Päiväkirjan avulla voit nähdä, millaiset tilanteet vaikuttavat sinuun ja miten ne tekevät sen.
5. Harkitse psykologista hoitoa
Lopuksi, mieti mahdollisuutta hakea apua ammattilaiselta konfliktisi selvittämiseksi. Varsinkin jos sinulla on muita oireita, kuten väsymystä, välinpitämättömyyttä, toivottomuutta, itsemurha-ajatuksia tai muita mahdollisia masennuksen merkkejä. Kuten nyt tiedät, lause “en tiedä miltä minusta tuntuu” voi sisältää joukon ristiriitoja, jotka ovat haitallisia terveydellesi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hemming, L., Haddock, G., Shaw, J., & Pratt, D. (2019). Alexithymia and its associations with depression, suicidality, and aggression: an overview of the literature. Frontiers in psychiatry, 10, 203.
- Goerlich, K. S. (2018). The multifaceted nature of alexithymia–a neuroscientific perspective. Frontiers in psychology, 9, 1614.