Kuinka taistella pakkomielteistä ajattelua vastaan

Pakkomielteinen ajattelu vaikuttaa 1 ihmiseen 50:stä. Se on yksi psykologisista ongelmista, josta kärsivien ihmisten on tapana piilottaa se. Pakkomielteinen ajattelu tarkoittaa sitä, että jäät jumiin yhteen ajatukseen, etkä saa sitä pois mielestäsi. Yleisesti ottaen pakkomielteistä ajattelua esiintyy yhdessä irrationaalisen tai absurdin huolen kanssa. Kaikki tämä aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Olemme kaikki kokeneet huonoja päivä, riitoja tai tilanteita, jotka pilaavat koko päivämme. Nämä tilanteet saavat meidät viettämään koko päivän ajatellen niitä ja kuinka olisimme voineet toimia tai reagoida eri tavalla. Huolimatta siitä kuinka paljon haluaisimme, emme voi pysäyttää pakkomielteistä ajattelua. Vaikka emme voikaan muuttaa mitään mikä on jo tapahtunut, mielemme ei lakkaa käymästä tilannetta läpi uudelleen ja uudelleen, ja se muuttuu “haluan lopettaa, mutta en voi” -tilanteeksi. Tällaiset ajatukset ovat pakkomielteisiä.

Pakkomielteinen ajattelu psykologisena ongelmana

Meillä kaikilla on joskus pakkomielteisiä ajatuksia. Se tarkoittaa sitä, että joidenkin tällaisten ajatusten kokeminen ei välttämättä viittaa ongelmaan ja vielä vähemmän sairauteen. Se on kuitenkin psykologinen ongelma joillekin ihmisille, sillä nämä ajatukset muuttavat heidän elämäänsä huomattavasti. Lisäksi heidän on taipumus piilottaa nämä ajatukset. On noloa myöntää, että sinulla on jotakin outoa ja rumaa.

Nämä ihmiset kokevat pakkomielteisiä ajatuksia toistuvasti. Heidän pakkomielteiset ajatuksensa painottuvat absurdien huolien ympärille ja vaikka he tietävätkin niiden olevan absurdeja, he eivät voi välttyä tällaisilta ajatuksilta. Klassinen esimerkki pakkomielteisestä ajattelusta on “pystyisinkö tekemään jotakin epärehellistä, laitonta tai todella rikollista?”.

Pakkomielteisen ajattelun aiheuttajat

Pakkomielteistä ajattelua syntyy monista syistä tai paremmin ilmaistuna eri tekijöiden yhdistelmästä. Yksi yleisimmistä liittyy tulevaisuuteen, varsinkin tarpeeseen ennustaa tulevaisuutta. Haluamme tietää tulevaisuuden, jotta voisimme ennakoida sitä ja haluamme tietää, että elämässämme ei tapahdu mitään tragedioita huomenna. Haluamme hallita hallitsematonta, mutta emme voi. Odottamattomia asioita tapahtuu joka päivä.

Toinen pakkomielteisen ajattelun aiheuttaja on alhainen sietokyky ahdistusta vastaan. Elämme maailmassa, jossa juoksemme jatkuvasti ympäriinsä ja meitä pommitetaan ärsykkeillä ja tiedolla. Meidät pakotetaan pitämään itsemme aina kiireisinä. Kaikki tämä synnyttää stressiä ja voi aiheuttaa ahdistusta. Se on normaali asia, johon kehomme on valmistautunut, mutta ei mielemme. Kun kohtaamme tietyn ajatuksen joka saa meidät hermostuneeksi, haluamme päästä eroon siitä ja hiljentää sen. Meidän on taipumus olla pohtimatta sitä.

Kutsumme viimeistä syytä “kauheudeksi”. Kauheus on uskomus siitä, että mikä vain haaste on “kauhea”. Ajattelemme olevamme universumin keskipisteitä ja siitä syystä mikä vain takaisku vaikuttaa maailmanlopulta. Tämä taipumus liioitella ongelmia muodostaa yhden syyn pakkomielteisten ajatusten syntymiselle. Vaikka nämä ovatkin kolme pääsyytä, on myös muita syitä kuten taikauskoinen ajattelu, liiallinen häpeän tunne, pilkatuksi tulemisen pelko ja niin edelleen.

Mitä tehdä, kun kohtaat pakkomielteisiä ajatuksia?

Pakkomielteisellä ajattelulla on joitakin määritteleviä ominaisuuksia, jotka voivat auttaa meitä neutralisoimaan sen negatiivisen vaikutuksen. 100 % ihmisistä voi olla vapaita näistä ajatuksista tai vähentää niiden voimaa siihen pisteeseen asti, että ne voidaan sivuuttaa. Voimme kaikki päästä eroon pakkomielteisistä ajatuksista ilman, että meidän täytyy turvautua lääkkeisiin. Sinun tulee kuitenkin käydä läpi joitakin hoitoja.

Tämä hoito perustuu ahdistuksen sietämisen oppimiseen. Mitä enemmän ahdistusta pystymme käsittelemään, sitä korkeamman määrän ahdistusta pystymme sietämään. Sen takia sinun täytyy tottua ahdistukseen, tai vähintään ahdistuksen tiettyihin tasoihin. Sinun täytyy myös oppia sietämään epävarmuutta. Meidän täytyy pystyä elämään ajattelematta asioita, joita emme pysty ennakoimaan.

Toisaalta meidän täytyy myös lakata pitämästä “jaarittelua” tärkeänä. Useimmat meillä olevat ongelmat eivät ole kovin tärkeitä, joten yksi parhaista asioista jonka voimme tehdä ongelman suhteen, on laittaa se oikeaan mittasuhteeseen kaikkien asioiden joukossa.

Sen tehdäksemme meidän täytyy hyväksyä itsemme. Meidän täytyy pyyhkiä pois “täydellinen” mielikuva siitä millaisia meidän pitäisi olla, mikä on epärealistista. Meidän täytyy alkaa hyväksyä epätäydellisyytemme. Kaikki tämä auttaa meitä etäännyttämään itsemme hyödyttömistä ajatuksista yleisesti ottaen, ja erityisesti pakkomielteisistä ajatuksista. Toisin sanoen meidän täytyy siis päästä päämme sisään ja vakuuttaa, että “mikään ei ole liian kauheaa”.