Kuilu oikeassa olemisen ja onnellisuuden välillä

“Kaksi läheistä ystävystä lähtivät retkelle. Kun yö saapui, he menivät nukkumaan puun alle toistensa viereen. Toinen heistä näki unta että he olivat ottaneet veneen ja haaksirikkoutuneet saarelle. Hän ei voinut uskoa, kun hänen ystävänsä kertoi ettei hän ollut nähnyt samaa unta. Mahdotonta, hän ei voinut uskoa sitä! Hän oli vihainen ystävälleen ja kieltäytyi uskomasta ettei hän ollut nähnyt samaa unta kuin hän…”

Suvaitsemattomuus, ego, ylpeys, väärinkäsitykset ja empatian puute ovat luonnollisia muureja, jotka estävät meitä kokemasta onnellisuutta, rauhallisuutta tai mielenrauhaa.

“Jos voitto on vastustajan päihittäminen, vielä suurempi saavutus on itsensä voittaminen.”

-Jose de San Martin-

Kuinka pitkään suostumme kestämään kokemaamme epämiellyttävää tilannetta? Osaammeko elää muiden kanssa, kohdaten heidät ja ennenkaikkea, kohdaten itsemme? Kontrolloimmeko sitä kuinka tasapainotamme hyödyt ja haitat?

Jännittyneiden tilanteiden huono hoitaminen riistää ja ryöstää meiltä tunteja, viikkoja ja jopa vuosia ajasta, jonka vietämme ystävien, perheen ja kumppanimme kanssa, vain “oikeassa olemisen” tarpeen vuoksi.

Onko oikeassa oleminen todella niin vahvistavaa?

Voiton tunne on voimakas huume joka voi koukuttaa meidät silloin kun ylpeytemme ja egomme ruokkii sitä. Mutta mikä on hinta jonka maksamme pitääksemme kiinni kannastamme?

Onko oikeassa olemisella saavutettu arvo suurempi kuin se, mitä menetämme? Tyytyväisyyden tunne, jonka saamme väittämällä kivenkovaan, että olemme oikeassa, vie meitä kauemmaksi mielenrauhasta, kumppanuudesta, yhteydestä, välittämisestä, ystävyydestä ja tuesta.

Elokuvat ja kirjat ovat täynnä tarinoita joissa järkähtämättömänä seisominen ja itsepäisyys johtavat onnettomaan oloon. Siitä huolimatta, vain hyvin harvat meistä oppivat siitä.

“On olemassa sarja emotionaalisia kykyjä – kyky rauhoittaa itsensä (ja rauhoittaa kumppani), empatia ja kuunteleminen – jotka auttavat paria ratkaisemaan erimielisyytensä tehokkaammin. Näiden taitojen kehittäminen tekee terveen keskustelun mahdolliseksi, ja “hyvät riidat” edesauttavat avioliiton kypsymistä ja leikkaavat juuriltaan suhteen negatiiviset muodot – ne jotka niin usein johtavat sen hajoamiseen. “

-Daniel Goleman-

Motiivien takana

Jonkun tarve olla oikeassa kulminoituu kolmeen syyhyn:

• Oman egon vahvistaminen
• Itsetunnon vahvistaminen
• Vaihtoehtoisen roolin ottamisen pelko tai voiman ja kontrollin “menettämisen” pelko

Kukaan ei ole absoluuttisen totuuden mestari. Tämä ajatus tuntuu kypsyvän meissä ja se esiintyy maltillisuuden hetkinä, mutta saattaa horjua silloin kun joudumme vastakkain jonkun toisen kanssa.

Mikä ajaa itsepäisyyttä?

Raivo, pelko, turhautuminen ja vihaisuus. Kun näemme ettei jokin asia ole ratkaistu tai jokin ei täytä standardejamme tyydyttävästi, useat mekanismit lähtevät käyntiin jotka vapauttavat negatiivisia tunteita. Tämä haittaa järkevää perusteluamme ja kuluttaa energiaamme.

Kun olemme jumiutuneet yhteen kantaan, menetämme energiaa, ja ennen kaikkea, aikaa.

“Todella vahvat ja onnelliset ihmiset eivät juuri koskaan riitele. He eivät menetä arvokasta aikaansa ja suurenmoista energiaansa sen vuoksi. He ovat keskittyneet projekteihinsa ja elämästä nauttimiseen. Ja parasta on, että voimasanat ja tunteenpurkaukset harvoin ärsyttävät heitä!”

-Rafael Santandreu-

Ruoskiminen, manipuloinnin yritykset, vaatimukset, kiusaaminen, emotionaaliset riippuvuudet… Nämä kaikki ovat sellaisen henkilön käyttäytymistapoja, joka on juuttunut itsepäisyyteen. Yleensä emme ole ylpeitä näistä käyttäytymistavoista ja toivomme ennemmin rauhallisuutta ja joustavuutta.

Kuinka päästä pois ahdingosta?

Voimme kysyä joitakin kysymyksiä löytääksemme joustavampia tapoja.

• Mitä tunteita tilanne herättää minussa? Löytämällä oikeat sanat kuvaamaan sitä mitä tunnemme auttaa laajempaa ajattelua ja auttaa eliminoimaan “metelin” joka saattaa häiritä tilanteen järkeenkäypiä puolia.
• Tietääkö toinen henkilö mitä tunnen? Tämä kysymys vie meidät syvemmälle kuin tunteiden johtamat sananvaihdot ja “koska sinä olet” ja “minä olen”.
• Tiedänkö mitä toinen henkilö tuntee? Joskus käännymme ajatuksen tulkintaan. Tämä ei ole mitään muuta kuin seuraavanlaisten väittämien vahvistamista: “Hän varmasti ajattelee että…”
• Kuinka konflikti alkoi? Mitä halusin saavuttaa ja mitä toinen henkilö halusi saavuttaa?

Seuraava askel on konfliktin eri vaihtoehtojen harkitseminen ja päättää kuinka pitkälle olet valmis olemaan joustava ja antamaan periksi.

Tietenkin on tärkeää lähestyä koko aihetta äärimmäisellä vilpittömyydellä. Joustavuuden teeskentelyssä ei ole mitään järkeä. Ennemmin tai myöhemmin saumat ratkeavat, ja aloitamme uuden konfliktin joka on aikaisemman lietsoma. Sillä on eri muoto ja eri kieli, mutta silti sama nahka.

Mietitään sitä aikaa jonka voimme viettää toisten kanssa ja annetaan sille se arvo, jonka se ansaitsee.