Koronaviruksen somatisaatio: minulla on kaikki oireet!

Meidän kannattaisi oppia lukemaan "tunteidemme lämpötilaa". Tämänhetkisessä kriisitilanteessa monet ihmiset alkavat somatisoida pelkoa ja paniikkia siihen pisteeseen saakka, että he kokevat monia koronavirukseen liittyviä oireita.
 

Olen menettänyt haju- ja makuaistini. Minulla on yskä enkä saa vedettyä kunnolla henkeä. Monet ihmiset ovat alkaneet tuntea näitä COVID-19 -virukseen liittyviä oireita, vaikka heillä ei sairautta olisikaan. Heidän testituloksensa eivät ole positiivisia, sillä se mistä he oikeasti kärsivät on tähän kriisiin liittyvä psykologinen häiriö: koronaviruksen somatisaatio.

Psykosomaattisia häiriöitä esiintyy normaaleissakin olosuhteissa enemmän kuin uskommekaan, ja tämänhetkisessä koronaviruskriisissä niitä esiintyy hyvin runsaasti. Mikä siihen on syynä? No, tilanteessa jossa hallitsee jatkuva tartunnan pelko, epävarmuus ja psykologinen tuska siitä ”mitä tulee tapahtumaan” tai ”jos olen saanut tartunnan, ainakin silloin pääsen varmasti sairaalaan”, meidän tavanomainen psyykkinen maailmamme joutuu pyörremyrskyyn. Tällöin on melko tavallista, että fyysisiä oireita alkaa ennemmin tai myöhemmin ilmestyä.

Somatisaatio ei ole sama kuin hypokondria. Somatisaatio ei ole olemattoman keksimistä tyhjästä, se ei ole myöskään faabeli ja vielä vähemmän järjen menetystä. Meidän on ymmärrettävä, että tämä tila on kuvattu mm. Yhdysvaltojen psykiatriayhdistyksen DSM-5 -tautiluokituksessa ja että kaikki perusterveydenhuollon lääkärit todistavat lähes päivittäin tämän tilan olemassaoloa.

Migreeni, nivelkipu, uupumus, ruoansulatushäiriöt, takykardia, huimaus… Kaikki nämä ja monet muut kliiniset tilat ovat hyvin yleisiä. Potilaat kärsivät niistä, mutta niiden laukaisevat tekijät ovat itse asiassa tunteet ja traumat, ahdistus, jatkuva turhautuminen ja muut psyykkiset tilat. Pandemian yhteydessä somatisaatio ei ole vain normaalia, vaan se on hyvin todennäköistä.

Työhuolet voivat aiheuttaa psykosomaattisia oireita.

Koronaviruksen somatisaatio: yksi pandemian vaikutuksista

Skenaario on melkein aina sama. Ihminen alkaa tuntea yskän alkavan, sitten ilmestyy päänsärky ja väsymys. Hän laittaa käden otsalleen ja tuntee sen olevan normaalia lämpimämpi. Huolestuttavimmalta tuntuu se, kun yhtäkkiä rintaan laskeutuu paino ja tuntuu siltä, ettei saa hengitettyä kunnolla.

Kun näitä oireita alkaa ilmetä, kuka tahansa tarkistaisi ne Googlen avulla melkeinpä välittömästi, ja huomaisi sitten: nämä ovat COVID-19 -viruksen aiheuttaman taudin oireita. Pahin mahdollinen on siis tapahtunut.

Jos henkilö tässä kohtaa todellakin mittaisi lämpönsä, hän tulisi todennäköisesti huomaamaan että se on ihan normaali. Päänsärky on kuitenkin todellinen tunne, kuin myös yskä sekä jatkuva uupumus. Somatisaatio on juuri tällainen ilmiö, ja kuten neurologi Suzanne O’Sullivan, aiheen asiantuntija ja teoksen It’s All in Your Head: True Stories of Imaginary Illness kirjoittaja selittää, me kaikki olemme sille alttiita kun kärsimme suuresta ahdistuksesta.

Päivittäinen stressi, ahdistus jota ei hallita ja joka pitkittyy krooniseksi, tunteet jotka tekevät solmun kurkkuumme eivätkä anna meidän hengittää… Kaikki tällainen toimii somatisaation laukaisijana. Kaikki tämä siirtyy psyykkiseltä tasolta fyysiseen päänsärkyjen, ruoansulatushäiriöiden, hengityselinten häiriöiden, unettomuuden sekä väsymyksen ja uupumuksen muodossa. Ja näitä oireita on erittäin vaikea hoitaa, vaikeampi kuin osaamme kuvitellakaan.

 

Somaattiset häiriöt lisääntyvät kriisin aikana

Tohtori Bernard Löwen Hampurin yliopistossa suorittama tutkimus osoitti jotain mielenkiintoista.

Tutkimus suoritettiin 15 terveyskeskuksessa, joissa käytettiin PHQ-15 -asteikkoa tunnistamaan somaattisia oireita. Havaittiin, että lähes 50 % potilaista kärsi ahdistuneisuushäiriöistä. Kaikilla heillä ilmeni psykosomaattisia ongelmia.

Näin todistettiin, että ahdistuksen ja somatisaation välinen suhde on ilmeinen. Mutta kuten ranskalainen lääkäri Gilbert Tordjman selittää teoksessaan Comment comprendre les maladies psychosomatiques, somaattisia häiriöitä kehittyy huomattavasti enemmän kriisiaikoina. Tällaisia voivat olla esimerkiksi työttömyys, parisuhdeongelmat tai läheisen ihmisen menetys.

Siksi myös koronaviruksen somatisaatio on odotettavissa oleva ilmiö.

Onko mahdollista, että minäkin kärsin koronaviruksen somatisaatiosta?

Psykologian näkökulmasta voimme sanoa, että tämänhetkisessä tilanteessa jokaisen on ehdottoman tärkeää pitää huolta omasta psyykkisestä terveydestään. Kaikki paikat pursuavat koronavirukseen liittyvää tietoa, eikä kukaan voi välttyä siltä.

Nielemme tietoa, mutta emme sulata sitä. Edessämme vilisee kuvia, emmekä räpäytäkään silmiämme. Luemme uutisia niitä suodattamatta. Virus on muuttanut elämämme. Olemme karanteenissa kotona. Ja mikä pahinta: emme tiedä mitä huomenna tapahtuu.

Kaiken tämän aiheuttama psyykkinen varaus on valtava. Kiistaton todellisuus on, että emme ole koskaan kokeneet mitään tällaista, ja sitä on todella vaikea sulattaa.

Koronaviruksen somatisaatio on yksi pandemian vaikutuksista, ja monet ihmiset kärsivät siitä. Myös ihmiset, jotka eivät koskaan olisi uskoneet kärsivänsä siitä itse. Nämä ihmiset ottavat yhteyttä terveyskeskukseensa ja kuvaavat oireitaan, jotka sopivat prikulleen tähän virukseen liittyviin oireisiin.

 

Kun kaikkia ihmisiä ei testata, on erittäin todennäköistä, että useampi kuin yksi henkilö käy läpi suositellun kotikaranteenin ajan kuvitellen, että heillä todellakin on tämä virus. Mutta on tärkeää tehdä selväksi yksi asia: somatisaatio voi kyllä aiheuttaa särkyä ja väsymystä, mutta se ei voi aiheuttaa kuumetta. Tämä tieto voi monen kohdalla auttaa ymmärtämään, onko kyseessä koronavirus vai ei.

COVID-19

Kiinnitä huomiota tunteidesi ”lämpötilaan”

Vaikka kehosi ei parhaillaan taistelisikaan COVID-19 -virusta vastaan, yksi asia on selvä: mielesi taistelee toista vihollista vastaan, ja tuo vihollinen on pelko. Ja sinulla on oikeus tuntea pelkoa. Tällä tunteella on tehtävänsä; sen on tarkoitus suojata meitä vaaroilta ja pitää meidät turvassa.

Mutta jos annamme ahdistuksen ohjata meitä mielensä mukaan, on mahdollista että meidän niin sanottu ”psykologinen lämpötilamme” nousee. Negatiiviset ajatukset paisuvat ja valloittavat todellisuutemme. Paniikki iskee, säryt alkavat ja kaikki koronaviruksen somatisaation oireet ilmestyvät.

Meidän on opittava ottamaan tunteidemme ”lämpötila”, jotta tunteet eivät työntäisi meitä äärimmäisyyksiin, vangitsemalla kehomme ja terveytemme.

Tämä on meidän päivittäinen tehtävämme, johon liittyy suuri vastuu. Psykosomaattisten häiriöiden kohdalla on nimittäin normaalia, että monet ihmiset kieltäytyvät hyväksymästä sitä että heidän kivullaan on psyykkinen alkuperä. Ja monet haluavat jopa jatkaa sellaisia ​​farmakologisia hoitoja, joista ei ole mitään hyötyä tai apua.

 

Meidän tulee asettaa psyykkinen terveytemme etusijalle.

  • Ketterer, MW y Buckholtz, CD (1989). Trastorno de somatización. Revista de la Asociación Americana de Osteopatía . https://doi.org/10.3928/0048-5713-19880601-04
  • Löwe, B., Spitzer, R. L., Williams, J. B. W., Mussell, M., Schellberg, D., & Kroenke, K. (2008). Depression, anxiety and somatization in primary care: syndrome overlap and functional impairment. General Hospital Psychiatry30(3), 191–199. https://doi.org/10.1016/j.genhosppsych.2008.01.001