Taipumus hypokondriaan - luetko liikaa Googlea?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 14 maaliskuuta, 2018

Epäilemättä olet joskus tarkistanut jotain terveysoiretta internetistä jossain vaiheessa elämääsi. Tai ehkäpä teet niin melko usein. Vai onko siitä kenties tullut sinulle pakkomielle, mikä on muuttanut sinut hypokondrikoksi eli luulotautiseksi?

Sairastumisen pelko on yleismaailmallinen ilmiö. Tämä pelko voi ilmetä monessa muodossa ja koossa. On myös monia erilaisia ärsykkeitä, jotka saavat sen nousemaan päällimmäiseksi ajatuksissamme tai jopa valtaamaan ne kokonaan. Hypokondrikot kokevat tätä pelkoa jatkuvasti ja monissa tapauksissa he todella kärsivät siitä.

Sanotaan, että jopa 70 % lääketieteen opiskelijoista päätyy jossain vaiheessa opintojaan siihen, että he tuntevat kärsivänsä kaikki sairaudet, joita he opiskelevat. He uskovat, että heillä on samat oireet kuin opiskelemissaan sairauksissa. Tätä heidän läpikäymäänsä vaihetta kutsutaan “ohimeneväksi hypokondriaksi”.

Meillä kaikilla on ystäviä, jotka kärsivät jatkuvasti kaikista “Tohtori Googlen” heille ystävällisesti diagnosoiduista sairauksista. Ja kuinka monta ystävää tunnemme, joilla näyttäisi olevan kaikki televisiossa näkemänsä taudit ja sairaudet? He saavat rintakipuja yskiessään ja ajattelevat sen olevan varmasti jotain kohtalokasta. Vastaamme heille yleensä “älä ole luulosairas!”

Asiantuntijoita signaalien tulkitsemisessa

Meillä monilla on taipumusta tulkita kaikkea, mitä meille tapahtuu. Me vahvistamme kaikkia havaitsemiamme signaaleja, varsinkin jos nämä signaalit tulevat kehostamme. Monet näistä koskevat persoonallisuuttamme, kasvatustyyliämme, omia kasvukokemuksiamme ja meillä kaikilla olevia uskomuksia ja ajatuksia. Tilanteet, joita saatamme ylianalysoida, voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:

• Työkaverini Pietari ei tervehtinyt minua ohittaessaan minua. Ehkä hän on vihainen minulle.
• Naapurit kolistelevat taas vain meitä ärsyttääkseen.
• Hän ei kutsunut minua juhliin, hän ei luultavasti pidä minusta.

Meistä tulee tulkitsemisen asiantuntijoita, koska meidän on vaikeaa sietää epävarmuutta. Merkityksen antaminen kaikelle helpottaa aivojen kokemaa stressiä, mutta silti kaikilla edellä mainituilla tilanteilla on myös vaihtoehtoisia skenaarioita. Esimerkiksi:

• Pietari oli huolissaan, sillä esimies oli pyytänyt hänet puheilleen.
• Naapurin lapsenlapset ovat kylässä ja he juoksevat ja leikkivät, kuten lapset tekevät.
• Hän lähetti kutsut sähköpostitse ja hänellä oli minulle väärä sähköpostiosoite.

Kun nämä tulkinnat koskevat perhettä, ystäviä tai työkavereita, ne voivat aiheuttaa meille suurta huolta, mutta voimme yleensä selvittää totuuden kysymällä heiltä tai muilta ihmisiltä suoraan. Toisaalta terveydentilaa koskevien kysymysten ilmetessä ahdistuksen taso voi kohota huippuunsa suuren epävarmuuden edessä.

Minua kutsutaan hypokondrikoksi, liioittelevatko he?

Kipu, kuume, yskä… me kaikki olemme jossain vaiheessa olleet huolestuneita tai pelästyneet tietämättömyyttä, diagnosoineet itseämme ja spekuloineet mikä meitä vaivaa. Testitulosten odottaminen, toiselle erikoislääkärille siirtyminen, ihmisten mielipiteet… Nämä kaikki aiheuttavat meille epäilyksiä ja huolta.

Tekeekö tämä sinusta kuitenkaan hypokondrikon? Luultavasti ei. Niin kauan kuin jatkat töihin menemistä, osallistut perhekokoontumisiin, matkoihin ja täytät kaikki muut suunnitelmasi. Ja niin kauan kun huoli ei estä sinua elämästä normaalia elämää…

Mitä aiemmin kutsuttiin hypokondriaksi, tunnetaan nykyään “ahdistuneisuushäiriön tautina”. Tällä nimenmuutoksella vältämme edellisen nimityksen loukkaavaa puolta, mutta ongelma säilyy edelleen.

Tässä ovat tämän häiriön tärkeimmät ominaisuudet:

• Pelko, huoli tai vakaumus siitä, että henkilö kärsii vakavasta sairaudesta johtuen pelkästään oireiden henkilökohtaisesta tulkinnasta.
• Huoli säilyy lääkärintarkastuksista ja selityksistä huolimatta.
• Huoli aiheuttaa epämukavuutta ja sosiaalisten suhteiden heikkenemistä töissä ja muilla elämän osa-alueilla.
• Tämä huolestuneisuuden tila kestää vähintään 6 kuukautta.
• Kykenemättömyys selittää kaikkea edellä mainittua toisesta hermostollisesta häiriöstä, masennuksesta tai häiriintyneestä tilasta johtuen.

Ei syytä tai logiikkaa…

Jos yritämme käydä perusteltua vuoropuhelua hypokondrikon kanssa, se voi olla hermoille käyvä kokemus, koska he eivät yleensä kuuntele syytä. He jättävät huomiotta itse tekemänsä diagnoosin kanssa ristiriidassa olevat todisteet. Heillä on tapana käydä eri lääkäreissä etsiessään diagnoosia, valiten tapaamisensa sen mukaan, mitä he haluavat kuulla. Kun heidän kehossaan tapahtuu muutoksia, he tulkitsevat ne hyvin negatiivisella tavalla eivätkä luota asiantuntijoihin. Huoli saa heidät etsimään jatkuvasti tietoa ja tarkistamaan oireidensa kehittymistä.

Riippumatta oireiden vakavuudesta, joita tämän ongelman kanssa elävät ihmiset kehittävät, on joitain keinoja, joilla voimme hallita “hypokondriaamme”. Jatkuva itsemme tarkkailu, meille tapahtuvien asioiden tulkitseminen tai tiedon etsiminen Googlesta ennen lääkärissä käymistä vain lisää ahdistuksemme. Tämä saa meidät uskomaan pahimpaan, ilman todellista näyttöä. Ainoastaan kunnioittamalla ajan prosessia ja menemättä asioiden edelle, pystymme saavuttamaan terveytemme tasapainon ja henkisen rauhan.