Kognitiivinen liikkumattomuus: menneisyyden loukussa

Kognitiivinen liikkumattomuus ilmenee usein niillä, jotka joutuvat muuttamaan. Kun kotimaasta joutuu lähtemään työn tai uhkaavien tapahtumien vuoksi, henkilö ei useinkaan voi lakata ajattelemasta entistä kotiaan ja kotimaataan.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 20 huhtikuuta, 2023

Kognitiivinen liikkumattomuus on henkinen ansa. Se on todella stressaava mekanismi, joka saa ihmiset toistuvasti elämään uudelleen hetkiä menneisyydestään. Yleensä kyseessä on tietty paikka, emotionaalisesti merkittävä skenaario, useimmiten koti. Tämä psykologinen ilmiö on erittäin yleinen niiden keskuudessa, jotka jostain syystä joutuvat lähtemään kotimaastaan.

Vaikka on totta, että muuttoliike sekä kotimaan sisällä että maiden välillä on yleistä, on syytä huomata, että se on voimistunut viime vuosina. Ajattele vain kaikkia nuoria, joiden on muutettava muihin kaupunkeihin ja maihin saadakseen sellaisen työn, johon he ovat kouluttautuneet. Tai pakolaiset, jotka ylittävät meren etsiessään parempaa elämää.

Maahanmuutto ei ole helppo kokemus kenellekään. Monissa tapauksissa se merkitsee kaiken tutun, turvallisen ja lohdullisen kitkemistä juuriltaan muuttaessa toiselle alueelle, toiseen elämäntapaan, kieleen ja kulttuuriin. Itse asiassa, vaikka taivas pysyy samana meille kaikille, siirtolaisen aivot ovat edelleen näkymättömästi yhteydessä kotiin, jonka he jättivät.

Alkuperäisen kodin kaipuu tarkoittaa usein sitä, että ihmiset eivät pidä uutta kotia uudessa maassa omanaan.

Kognitiivinen liikkumattomuus

Kognitiivinen liikkumattomuus on uusi käsite. Culture & Psychology -lehti julkaisi kesäkuussa 2022 Ezenwa E. Olumban kirjoittaman artikkelin, jossa hän analysoi omaa kokemustaan. Hän on kotoisin Igbolandista Afrikasta ja huomasi kaipaavansa kotiaan asuessaan tuhansien kilometrien päässä Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Tässä artikkelissa hän mainitsee, että hänen emotionaaliset kokemuksensa olivat samanlaisia kuin tuhansien muiden ihmisten kokemukset, jotka olivat joutuneet muuttamaan. Kuten vaikkapa syyrialaiset opiskelijat, jotka asuivat Turkissa, tunsivat olevansa henkisesti edelleen alkuperäisessä kodissaan sodan ja nälänhädän koettelemassa Syyriassa.

Monet niistä, jotka opiskelun, työn tai muiden syiden vuoksi ovat joutuneet jättämään kotikaupunkinsa tai kotimaansa, epäilemättä tunnistavan tämän psykologisen prosessin. Kognitiivinen liikkumattomuus on mielen ansa, joka asettaa heidät jatkuvasti menneisyyden paikkoihin. Se estää heitä muodostamasta positiivista yhteyttä tässä ja nyt.

Kognitiivinen liikkumattomuus on enemmän kuin nostalgiaa

Nostalgia eroaa kognitiivisesta liikkumattomuudesta yhdessä suhteessa. Nostalgia ei estä meitä, vangitse meitä tai kaappaa kaikkea huomiotamme. Monet meistä tuntevat olonsa nostalgiseksi muistellessaan hetkiä menneisyydestä. Katsomme taaksepäin ja koemme tunteita, joilla on taipumus horjua onnen ja melankolian välillä.

Kognitiivisesta liikkumattomuudesta kärsivät kuitenkin palaavat menneisyyteensä lohdutuksena ja pysyvät kiinnittyneinä näihin mielikuviin. Heidän huomionsa ja ajatuksensa ankkuroituvat kotimaahansa tai paikkaan, joka on heille tärkeä. Samaan aikaan nykyisyys hiipuu. Se on prosessi, joka on usein tiedostamaton ja automaattinen.

He voivat esimerkiksi tehdä töitä ja yhtäkkiä heidän mielensä pakenee menneisyyteen. Tämä tekee äärimmäisen vaikeaksi saavuttaa hyvää elämänlaatua.

Heidän mielensä ovat loukussa muistoissa, jotka lohduttavat ja tarjoavat turvaa

Muisti ei ole tarkka. Se ei ole kuin Polaroid-kamera, joka vangitsee täydellisesti nykyhetken ja tallentaa sen albumiin. Todellisuudessa muisti on luova. Se muokkaa dataa ja käyttää mielikuvitusta. Toinen ilmiö, joka ilmenee kognitiivisessa liikkumattomuudessa, on menneisyyden näkeminen paljon parempana kuin mitä se todellisuudessa oli.

Usein henkilö, joka kokee kognitiivista liikkumattomuutta, huomaa keskellä päivittäistä rutiinia uudessa kaupungissa tai maassa, että hänen mielensä pakenee ja luo eilisen uudelleen. Lisäksi hän käyttää siihen vielä kirkkaampaa suodatinta, joka muuttaa tapahtumia tehdäkseen muistosta katarttisemman, kauniimman ja mukavamman. Hän luo kuvitteellisen ihmemaan, jossa hän pysyy loukussa ja irti nykyisyydestä.

Menneisyyteen jumiin jääneen mielen käsitteleminen

Kun mieli on uppoutunut menneisyyteen, tai kaukana olevaan fyysiseen tilaan, se kärsii ja sen toimivuus heikentyy. Kukaan ei voi antaa parastaan näissä olosuhteissa. Työ, opinnot ja sosiaalinen elämä kärsivät. Niillä, jotka kärsivät kognitiivisesta liikkumattomuudesta, on ongelmia integroitumisessa, eivätkä he pysty luomaan onnellista tulevaisuutta.

Mitä tällaisessa tilanteessa voidaan sitten tehdä? Tässä on neuvoja, jos huomaat joutuneesi sellaiseen:

Hallitse muutokseen liittyvää stressiä

Kun jätät taaksesi sen, mikä on tuttua ja turvallista, on tavallista kokea ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta. Tämä johtuu siitä, että mielesi etsii turvaa muistoissasi, jotka ovat ankkuroituneet menneisyyteen.

Tässä tilanteessa sinun on käytettävä tehokkaita keinoja stressin käsittelemiseksi jokaisen päivittäisen vaikeuden edessä. Esimerkkeinä kieliongelmat, kulttuurishokki jne.

Etsi tukiryhmiä

On aina hyödyllistä, jos sinulla on ryhmä kanssasi samaa kansallisuutta olevia ystäviä, jotka ymmärtävät, mitä käyt läpi. Se on tapa pysyä yhteydessä juuriisi ja vahvistaa kuulumisen tunnetta, jonka me kaikki ihmisinä jaamme. Sinun ei pidäkään koskaan päästää irti siitä, kuka olet ja mistä tulet. Siksi tuntuu todella hyvältä saada ystäviä tai perhettä tukemaan sinua päivittäin.

Tapaa uusia ihmisiä ja aseta itsellesi tavoitteita tulevaisuudelle

Yksi erinomainen tapa integroitua on tavata uusia ihmisiä. Tästä syystä sinun tulee tavata myös ihmisiä, jotka ovat alkuperäisiä uudessa asuinpaikassasi, ja kartoittaa tulevaisuuttasi. Ne ovat myönteisiä ja tarpeellisia askelia.

Menneisyyden loukkuun jääneen mielesi täytyy siirtää huomio sisältä ulospäin. Tämän tekemiseksi ei ole mitään parempaa kuin etsiä uusia motivaation lähteitä, tavoitteita ja olennaisia merkityksiä.

Katumus, jota tunnet kotoa lähtemisen takia, ei koskaan katoa kokonaan. Lopulta opit kuitenkin elämään sen kanssa.