Kivun kautta kasvaminen ja kärsimyksen välttäminen
Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas
Joskus elämä satuttaa… Ja joskus se ravistaa meitä niin kovaa, että vaikuttaa olevan melkein mahdotonta nousta enää jaloillemme. Käymme läpi voimakkaita psyykkisiä prosesseja, kun joudumme kokemaan jonkun kivuliaan tapahtuman; prosesseja, joihin todellisuuden voimattomuus on meidät pakottanut, ja joista myös tarvitsemme voimaa päästäksemme pois. Katkeruus ja kipu tulevat kuluttamaan meitä, jos me emme pääse niistä pois. Tässä on pelkästään kyse kivun kautta kasvamisesta.
Itse asiassa, juurtuminen kipuun on meidän oma valintamme. Jos pysymme ankkuroituneena kärsimykseemme, meiltä jää välistä hyväksyntään, ymmärtämiseen ja henkiseen kehitykseen huipentuva sisäinen matka.
”Kipu ei ole olemassa saadaksesi sinut kärsimään. Kipu on olemassa, jotta olisit tietoisempi. Ja kun olet tietoinen, kurjuus katoaa.”
-Osho-
Kipu on välttämätöntä, kärsiminen on valinnaista…
Sekä kipu että kärsiminen ovat osa elämää. Meidän on tässä vaiheessa huomautettava, että meillä ihmisillä on usein tapana käyttää noita termejä synonyymeina. Mutta käsitelläksemme niitä kunnolla, meidän on tärkeää ymmärtää mikä oikein erottaa nämä kaksi sanaa toisistaan.
Kipu sen psykologisissa ulottuvuuksissa on tunne, joka voi ilmaantua tietyillä hetkillä tai ongelmien aikana. Se vaikuttaa meihin fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti, ja se kestää aina siihen asti, kunnes olemme toipuneet siitä. Tässä mielessä kipu merkitsee hyväksyntää ja yhteydessä olemista siihen, mitä me tunnemme. Meidän tulisi myös huomata, että aika, jolloin kipua on pitkitetty, on verrannollinen sen tapahtuman suuruuteen, joka sen on meille tuottanut.
Sitten kun kipu viimein menee ohi, me tavallisesti unohdamme sen. Tieteelliset edistykset sekä nukutus ja kipulääkkeet mahdollistavat sen, ettei meidän ole tarvinnut tottua kipuun niin kuin aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet sitä kestämään. Tämä tosiasia selittää sen, miksi olemme niin peloissamme kivusta.
Ja toisaalta, kärsiminen tarkoittaa yhden askeleen ottamista eteenpäin. Kärsimystä ilmenee silloin, kun emme kykene hyväksymään todellisuutta ja jatkamme elämää siitä huolimatta. Tämä mielentila tuo meidät uudestaan ja uudestaan kohti ajatuksia ja tunteita, jotka saavat meidät epätasapainoon ja voivat myös tehdä meidät sairaaksi. Tässä tapauksessa kärsimys olisi siis tarpeeton kivun seuraus.
”Opin viimein, keskellä talvea, että sisälläni on näkymätön kesä.”
Meidän on huomattava, että kärsimys on paljon voimakkaampaa ja se kestää kauemmin kuin psyykkinen kipu; se voi kestää jopa loputtomiin. Kipu on välttämätöntä esimerkiksi kun joudumme kohtaamaan rakkaamme menettämisen. Jos tämän kivun aiheuttama haava ei koskaan parane, me alamme kokea kärsimystä. Ja kärsimys estää hyväksynnän ja kasvamisen mahdollisuuden.
Kivun kautta kasvaminen
Post-traumaattista kasvua tapahtuu silloin, kun henkilö hyväksyy tapahtumat ja rakentaa uskonsa uudestaan. Kyseessä on samankaltainen prosessi, kun henkilön on rakennettava talonsa uudestaan maanjäristyksen jälkeen. Kivuliaan tapahtuman jälkeen voimme ottaa vastaan tilaisuuden ajatella kuinka voimme rakentaa elämämme uudestaan.
Ja lisäksi nuo uudet uskomukset jotka me hyväksymme edistävät myös sinnikkyyttä. Samalla tavalla tämän uudelleen rakentamisen prosessin aikana, henkilö löytää itsestään voimia ja ominaisuuksia, joiden hän ei ennen tiennyt olevan olemassakaan.
”Etsi itsestäsi paikka jossa on iloa, ja tuo ilo pyyhkii pois sinun kipusi.”
-Joseph Campbell-
Kun jotain tällaista tulee tapahtumaan, vain meidän asenteellamme on voimaa saada meidät kärsimään. Psykoterapeutti Joan Garriganin mielestä mikä tahansa menetys voi olla tilaisuutemme kasvaa ihmisinä, löytää lohtua, ja vapauttaa itsemme kaikista kiintymyksistä ja leimoista.
Samalla tavoin jokaisessa kivuliaassa prosessissa on olemassa se suuri riski, että me emme pääse noiden prosessien yli, ja saatamme asettua asenteeseen, joka vain lisää kärsimystä: valittaminen, uhriksi joutuneen tunne, kosto, jäykkyys ja ylpeys. On huomioitava, että kipu on elämään kuuluva luontainen prosessi ja meidän on tärkeää kasvaa ja ymmärtää mitä koemme, hedelmällisemmällä tavalla.
”Olen ollut onnekas mies, sillä mikään ei ole ollut minulle helppoa.”
-Sigmund Freud-
Matkan varrella oppiminen
Elämän aikana opimme mikä on kivuliasta ja mikä voi aiheuttaa meille kärsimystä. Kun kohtaamme kaikkein viiltävimmän kipumme, tulemme tietoiseksi heikkouksistamme. Samaan aikaan myös asetamme itsemme asemaan, joka voi saada meidät tuntemaan oman arvomme.
Ja vain tällä tiellä voimme oppia, että kaikki muuttuu, ja sitten kun pilvet häviävät, aurinko tulee loistamaan uuden aamunsarastuksen kauneudella ja voimalla. Ja silloin oivallamme voiman, joka elää sisällämme. Voiman, joka auttaa meitä pääsemään yli vaikeat tiet sekä voimattomuuden, joka työntää meidät niitä kohti.
Kivun tiellä huomaamme myös, että kaaoksesta nousee aina uusi järjestys. Uusi järjestys, joka koostuu oppimisesta ja kokemuksesta ja se pitää meidät liikkeessä eteenpäin. Näinä aikoina kivusta on aina helpompaa selviytyä, ja se voi antaa meille myös enemmän rauhaa. Sillä voi myös olla potentiaalia olla suuri muutosten hetki, ja tietenkin se antaa meille myös suuria tilaisuuksia.
”Kaikkein kauneimpia tapaamiani ihmisiä ovat he, jotka ovat kokeneet tappion, kärsimyksen, taistelua ja menetyksen. Ja he ovat myös löytäneet tiensä ulos syvyyksistä.”
-Elisabeth Kübler-Ross-
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.