Kieli ei pureskele, mutta se voi puraista

Kaikki tietävät että kieli ei voi pureskella, mutta se voi puraista. Se tekee niin käyttämällä sanoja, äänensävyä, ja raukkamaisesti muotoilee lauseita jotka kulkevat korvasta korvaan jonkun selän takana. Ihmisiltä joilta puuttuu lihasta sydämestä, on sitä runsaasti kielessä, joka on nopea osoittamaan taitojaan.

On mielenkiintoista kuinka osaamme käyttää sanoja vahingoittaaksemme, vaikka sanat ovat aivojemme tuottamaa kieltä, ja aivomme ovat lopputulosta lajimme evoluutiosta. Emme vieläkään ole oppineet olemaan empaattisempia, intiimejä, emmekä ymmärtämään sanojen ja tunteiden hienovaraista maailmaa. Emme tiedä kuinka voimme olla olemassa yhdessä tässä maailmassa, rakentamatta seiniä huhuilla, verbaalisella aggressiolla ja loukkauksilla.

“Kieli, kuten terävä veitsi, tappaa vuodattamatta verta.”

-Buddha-

Me kaikki tiedämme että kieli kykenee satuttamaan toisia ihan yhtä paljon kuin kepit ja kivetkin. Toki ihmiset ovat kehittyneet huomattavasti, siitä ei ole epäilystä. Olemme hienostuneempia, taidokkaampia ja selviydymme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa todennäköisemmin kuin esi-isämme. On kuitenkin joitakin asioita jotka pakottavat meidät pohtimaan, tulemaan hieman tietoisimmiksi itsestämme.

On kulunut vuosia siitä kun olemme ottaneet suuren edistysaskeleen lajina. Olemme avanneet polun digitaaliseen aikaan. Mutta sen sijaan että olisimme maksimoineet yhteyden ihmisten välillä, uusi teknologia on tehnyt jotain päinvastaista.

Tässä ympäristössä kieli käyttää sen hienovaraista tuntemattomuuttaan aiheuttaakseen todellista vahinkoa sanojen kautta – 140 merkkiä riittää. Tällä vahingolla voi olla vakavia seuraamuksia, mutta vastuu siitä on hämärtynyt.

Miksi teemme niin? Miksi “puremme kielellämme” kunnes tuhoamme toisten elämän?

Sanat jotka tuottavat todellista kipua

Joskus viha syö meitä. Joskus tilanteen jännite saa meidät sanomaan väärän asian ja rikkomaan toisen ihmisen sydämen palasiksi. Kuten sanotaan, on aina parempi valita hiljaisuus kireällä hetkellä kuin käyttää seuraava sata vuotta katuaksesi sitä mitä sanoit.

Kaikilla, aivan kaikilla, on kyky aiheuttaa vahinkoa kielellään, sanoillaan. Mutta kun sanomme “vahinkoa”, emme puhu yksinkertaisesta vertauskuvasta. Sillä se psyykkinen kipu jonka kieli aiheuttaa on todellista, ja sen voi nähdä aivokuvauksessa.

Näkymätön kipu jota kukaan ei näe

Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa neurologian osasto teki tutkimuksen ja sai selville että sellaisten sanojen kuuleminen, jotka sanotaan halveksivasti, kuten myös jatkuvasta kritisoimisesta tai huhuista kärsiminen, aktivoi “sosiaalisen torjutuksi tulemisen hermoverkon.”

Henkilön aivojen aktiivisuus muuttuu ja ne pysähtyvät “katkaistuun” tilaan, heilahdellen vihan ja masennuksen välillä.

He havaitsivat myös että verbaalinen aggressio aiheuttaa syvemmän ja kestävämmän vaurion kuin fyysinen väkivalta. Sen vaikutus voi ulottua jopa lapsen kehitykseen. Sellaiset tekijät kuten uhkailu tai verbaalinen väkivalta, joista monet lapset kärsivät koulussa, korreloivat aivojen valkoisen materian kanssa jopa hippokampuksessa, joka on muistiin ja tunteisiin liittyvä rakenne.

Pysähdy ja mieti: kielesi on ase

Me tiedämme että kieli voi satuttaa, mutta samaan tapaan harvat lääkkeet ovat niin parantavia kuin lohdulliset sanat; lohduttava ääni tai katse, korva joka kuuntelee ja sanat jotka yhdistyvät sydämeen. Joten miksi on niin vaikeaa laittaa tämä käytäntöön?

Ensinnäkään kaikilla ei ole strategioita tai kykyä tehdä sitä. Monet tutkimukset osoittavat, että lapsilla jotka uhkaavat tai kiusaavat muita, on vakavia psyykkisiä ja mahdollisesti mielenterveydellisiä ongelmia. Monet heistä näkevät aggression vallankäytön muotona. Tämä käytös on heille ainoa tapa vahvistaa itseään henkilökohtaisessa ympäristössään, jota luonnehtii juurettomuus ja kasvatuksen puute empatiaan ja kunnioitukseen liittyen.

Toiseksi, ihmiset jotka harhautuvat kielensä ahneuden ja taidon myötä, ovat kykenemättömiä läpäisemään ajatuksiaan sopivan mentaalisen suodattimen lävitse, joka tasoittaisi reunoja ja aktivoisi heidän henkisen hallintakykynsä ja itsekontrollinsa.

Elämme yhteiskunnassa jossa kielellä on suuri yleisö, ja itseilmaisuun löytyy monia kanavia. Itse asiassa, se voi liittää yhteen tietyn ryhmän vähäosaisempaa yksilöä tai vähemmistöryhmää vastaan. Sen sijaan että putoaisimme “mustien lampaiden” ja “valkoisten lampaiden” kategorioihin, meidän täytyy nostaa itsemme ylös ihmisinä jotka osaavat ajatella itse.

Viimeiseksi, kieli ei ole mitään muuta kuin aivojen instrumentti. Jos annamme sen toimia omin päin, sillä on tietämättömyyden ääni, primitiivisimmistä vaistoistamme myrkyllisiin ja vahingoittaviin sanoihin.

Se ei ole sen arvoista. Ennen kuin puhut tai lähetät jotakin sosiaalisiin verkostoihin, kuuntele ja tarkkaile. Ole varovainen, sillä toisinaan hiljaisuus on parempi kun mikään sana jota myöhemmin saattaisit katua.