Kolme kiehtovaa faktaa lukemisesta
Lukeminen on ihmeellistä toimintaa. Ihmisinä olemme ainoa laji, joka on kehittänyt tämän kyvyn, joka kulkee käsi kädessä kirjoittamisen kanssa. Se on upea kapasiteetti, joka osoittaa aivomme suuren kehityksen.
Yksi lukemisen silmiinpistävimmistä asioista on se, että se muuttaa aivoja. Tämän vahvistaa neurobiologi Francisco Mora kirjassaan Neuroeducacion y lectura (“Neurokasvatus ja lukeminen”, ei suomennettu). Hän väittää, että on olemassa todisteita siitä, että erityisesti lapsilla lukeminen muuttaa aivojen anatomiaa ja fysiologiaa.
Hyödyt lukemisesta eivät kuitenkaan lopu tähän. Emme muutu vain elämänkokemustemme johdosta, vaan myös sen johdosta, mitä olemme lukeneet. Voisikin sanoa, että lukeminen on sellainen kokemus, joka jättää joskus jopa syvempiäkin jälkiä kuin “oikeat” kokemukset. Katsotaanpa joitain muita yllättäviä faktoja lukemisesta.
“Ihminen, joka ei lue, elää vain yhden elämän. Lukija elää 5 000. Lukeminen on kuolemattomuutta taaksepäin.”
-Umberto Eco-
1. Lukeminen on keinotekoinen prosessi
Yksi yllättävimmistä lukemiseen liittyvistä faktoista on se, että se on keinotekoinen prosessi. Ihmisinä meillä kaikilla on syntyessään puhutun kielen aivopiirit. Tämä tarkoittaa, että puhe kehittyy luonnollisesti jokaisessa ihmisessä. Ainoa ehto on, että meille puhutaan vauvoina. Sen lisäksi ei paljon muuta tarvita.
Sitä vastoin lukeminen ei ole ihmiselle synnynnäistä. Toisin sanoen, tätä kykyä ei ole geneettisesti koodattu. Jokaisen tulee käydä läpi prosessi sen hankkimiseksi. Tämä vaatii kovaa oppimista ja muistityötä, jolla on erilainen vaikeusaste jokaiselle ihmiselle.
Lisäksi on otettava huomioon, että puhuttu kieli on itse asiassa varsin vanha prosessi ihmisen evoluutiossa, sillä se ilmestyi noin kaksi tai kolme miljoonaa vuotta sitten. Lukeminen on kuitenkin vain noin 6 000 vuotta vanha ilmiö. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta historiallisesta kontekstista katsottuna se on vain silmänräpäys.
2. On parasta oppia lukemaan seitsemän vuoden iässä
Monet lapset pitävät lukemisen oppimista vaativana. Vaikka jokainen lapsi on erilainen, yleisesti ottaen tiettyjen aivoalueiden on kypsyttävä tarpeeksi, jotta he voivat kehittää lukutaitojaan.
Tieteen mukaan ihannetapauksessa lasten tulisi oppia lukemaan seitsemän vuoden iässä. Tässä iässä heidän aivonsa ovat valmiit suorittamaan toimintaa jonkin verran sujuvasti. Lisäksi seitsenvuotiaana lapset ovat riittävän vanhoja pitämään lukemista ja sen oppimista miellyttävänä ja viihdyttävänä.
On kuitenkin mahdollista ja yleistäkin, että lapset oppivat lukemaan nuorempana. Aikaisemmassa iässä se on kuitenkin todennäköisesti enemmänkin urakka kuin kiinnostava taito. On myös monia lapsia, jotka eivät osaa lukea oikein varhaisessa iässä. Ei heissä ole mitään vikaa, heidän on vain odotettava vähän. Esimerkiksi Suomessa lapset oppivat lukemaan vasta seitsemän vuoden iässä, kun taas monissa muissa maissa lukemaan aloitellaan jo kolme-neljävuotiaana.
On tärkeää huomata, että lukeminen ei ole vain kirjoitetun kielen purkamista. Se edellyttää myös kykyä ymmärtää ja tulkita merkityksiä. Oikeastaan vietämme koko elämämme yrittäessämme lukea tehokkaammin.
3. Internet heikentää lukukykyämme
Internet on muuttanut monia asioita. Niiden joukossa on tapamme lukea. Virtuaalimaailmassa tekstejä on valtava määrä, ja suuri osa tässä tilassa suoritettavista toiminnoista vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Emme kuitenkaan lue ja kirjoita Internetissä kuten kasvokkain tapahtuvassa ympäristössä.
Yksi suurimmista eroista lukemisen kannalta on huomioprosessimme. Fyysisessä maailmassa lukemiseen liittyy erilainen huomiotyyppi, joka on rauhallista ja jatkuvaa huomiota. Siinä ei ole suurta kiirettä ja käytämme sitä intensiivisesti kirjan sivuja lukiessamme. Toisaalta Internetissä lukeminen on yleensä transversaalimpaa. Haluamme lukea vain tärkeimmät ajatukset, emme koko tekstiä.
Nämä ovat vain kolme mielenkiintoista faktaa lukemisesta, toiminnasta, joka tekee meistä älykkäämpiä ja kykenevämpiä. Se, mitä luemme, todellakin muuttaa meidät. Monissa tapauksissa se myös sovittaa meidät ihmisyyteen ja viestintäprosesseihin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Herrera, V. (2018). Bases neurológicas del lenguaje hablado y signado. Revista Chilena De Fonoaudiología, 7(2), 59–71. https://doi.org/10.5354/0719-4692.2006.48355
- Román, M. (2006). El Desafio de aprender a leer, comprender y razonar en escuelas vulnerables. Pensamiento Educativo, Revista De Investigación Latinoamericana (PEL), 39(2), 69–86. Recuperado a partir de http://www.cuadernos.info/index.php/pel/article/view/23855
- Zuleta, E. (1991). La lectura. Sociología: Revista de la Facultad de Sociología de Unaula, 7-15.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.