Kharonin, manalan lautturin, myytti

Kharonin myytti kertoo mielenkiintoisesta hahmosta, jonka tehtävänä oli johtaa kuolleet heidän viimeiseen kotiinsa Haadekseen (manalaan). Kharon oli salaperäinen olento, äreä, Erebosin (pimeys) ja Nyksin (yö) poika.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González.

Kirjoittanut Edith Sánchez

Viimeisin päivitys: 08 helmikuuta, 2024

K haronin myytti kertoo yhdestä kreikkalaisen mytologian arvoituksellisimmista hahmoista. Kharon oli manalan lautturi. Hänen tehtävänsä oli kuljettaa kuolleiden sielut Haadekseen, jossa he asuisivat ikuisuuden.

Kharon kuvataan repaleiseksi ja siivottomaksi vanhaksi mieheksi, jolla on valkoinen parta. Hänen kasvonsa ovat synkät ja hänen luonteensa hapan. Myytti väittää, että hän souti ruosteista ja rappeutunutta venettään tangon tai kepin avulla.

Kharon teki matkansa Akheronjoen eli “tuskan joen” läpi. Hänen työnsä oli loputonta ja rutiininomaista, mistä johtuu hänen äreä luonteensa. Ainoat asiat, jotka veivät hänet pois hänen loputtomasta rutiinistaan, olivat sellaiset poikkeukselliset tilanteet, kun elävät ihmiset halusivat päästä alamaailmaan. Tämä tapahtui Herkuleen ja Orfeuksen kanssa. Muutoin hänen toimintansa oli saman asian ikuista toistoa.

Kharonin myytin alkuperä

Kharonin myytti kertoo, että manalan lautturi oli Nyksin ja Erebosin poika. Lisäksi hän syntyi niin kauan sitten, ettei hänen syntymäänsä edes muistettu. Nyks oli yön jumalatar. Hän oli niin valtavan kaunis, että jopa Zeus pelkäsi häntä. Hän oli Khaoksen tytär ja mukana universumin luomisessa.

Erebos oli pimeyden ja varjojen jumala. Hän hallitsi maan ääriä ympäröiviä syviä sumuja ja oli läsnä kaikessa maan alla. Hän oli Nyksin veli, ja sai tämän kanssa kaksi lasta: Aitherin, kirkkauden ja valoisuuden, ja Hemeran, päivän.

Kharonin myytin mukaan Nyks sai muut lapset yksin ilman veljensä ja aviomiehensä Erebosin väliintuloa. Näin syntyivät lautturin sisarukset: moirat (kohtalottaret), Kerit (väkivaltainen kuolema), Thanatos (kuolema), Hypnos (uni), Geras (vanhuus), Oizys (kurjuus), Apate (petos), Nemesis (kosto), Eris (riita), Filotes (intohimo), Momos (pilkka), hesperidit (yön tyttäret), oneirokset (unien heimo), kerit (kuoleman henget) ja Moros (kohtalo).

Kharon, lautturi

Kharonin myytti väittää, että tämän hahmon nimi tarkoittaa “terävää katsetta”, joka viittaa välkkyviin tai kuumeisiin silmiin. Niiden sanotaan edustavan ihmisten silmiä noin sekuntia ennen kuolemaa. Ne saattoivat myös viitata Kharonin vihaiseen ja kiukkuiseen luonteeseen, kuten kirjallisuudessa häntä usein kuvataan.

Myytti väittää, että hänen sisarensa, kohtalottaret, kutsuivat häntä suorittamaan velvollisuutensa. Nämä herättivät hänessä raivokasta kärsimättömyyttä, kun joku oli kuolemaisillaan. Silloin Kharon odotti rannalla äskettäin lähteneiden sieluja. Kaikki heistä eivät kuitenkaan pystyneet ylittämään Akheronjokea, sillä heidän piti maksaa matkansa kolikolla.

Tämän vuoksi kreikkalaiset asettivat kuolleen henkilön kielen alle oboli-kolikon ennen tämän hautaamista. Se oli maksu, joka tämän oli maksettava lautturille, jotta hän veisi kuolleen Haadekseen. Jos vainajalla ei ollut kolikkoa tai hänet oli haudattu sopimattomalla tavalla, hän oli tuomittu jäämään haamuksi, joka tunnettiin levottomana kuolleena.

Kharon ja Haades

Myytti kertoo, että vain kaksi hahmoa onnistui tekemään matkan elävänä Haadekseen kuolematta yrityksessä. Yksi heistä oli Herkules. Kharon vei hänet manalaan tietämättä miksi ja pyytämättä mitään maksua. Tästä syystä jumalat rankaisivat häntä, ja hänen täytyi viettää vuosi vankilassa.

Toinen kuolevainen, joka pystyi ylittämään joen elävänä, oli Orfeus. Hän onnistui lumoamaan Kharonin musiikkinsa taikuudella ja taivuttamaan hänen tahtonsa. Kharon antoi myös sielua edustavan jumalattaren Psyyken mennä yli hänen käyttämiensä temppujen vuoksi.

Vaikka Kharon ylitti vain Akheronjoen, hänellä oli myös oikeus purjehtia muilla manalan joilla, kuten Kokytos, Flegethon, Lethe ja Styx.

Kharon kirjallisuudessa ja taiteessa

World History Encyclopedian mukaan Kharon mainittiin ensimmäisen kerran runossa “Minyas” noin 600-luvulla eaa. Hän esiintyi myös kreikkalaisissa teoksissa, kuten Aristofanesin “Sammakot “ ja roomalaisissa teoksissa, kuten Vergiliusin “Aeneis” ja Lukianoksen “Vainajien keskusteluja“.

Varhaisin kuva Haadeksen lautturista nähtiin 4. ja 5. vuosisadan hautausmaljakoissa. Kuvia voi nähdä myös Knidoslaisten kokoushuoneessa Delfoissa, etruskien taiteessa ja sarkofageissa.

Sekä kirjallisuudessa että taiteessa tämä mytologinen hahmo käyttää aina hattua ja soutaa venettä airolla. Veneen etuosaan on piirretty silmä, joka suojaa pahoja henkiä vastaan.

Lopuksi

Kharonin myytti on yksi kreikkalaisen mytologian arvoituksellisimmista. Hänen hahmoaan on kuvattu monin eri tavoin. Tunnetuin esitys on kuitenkin repaleinen ja parrakas vanha mies, joka ohjaa venettään kepillä tai airolla.

Hänen roolinsa lautturina ja sielujen kuljettajana manalaan tarkoittaa, että hän on erittäin tärkeä mytologinen hahmo. Niin tärkeä, että vielä nykyäänkin hänestä puhutaan symbolina kuolemalle ja manalan matkalle.