Katkerat ihmiset kylvävät surua muiden ihmisten elämään

Monissa tapauksissa katkeruus on piilevän masennuksen muoto, jossa ihminen keskittyy lähes yksinomaan ulkopuoliseen maailmaan. Katkerien ihmisten maailma on täynnä ikkunoita, joiden läpi he näkevät ainoastaan epäoikeudenmukaisuutta ja joista he tykkäävät katsella ulos vuodattaakseen mielipahaansa, katkeruuttaan ja pessimistisiä ajatuksiaan. Katkera ihminen haluaa vankeja, mutta hän huutaa myös apua.

Varmasti moni miettii nyt tuntemiaan ihmisiä, jotka toisinaan vaikuttavat saavan mielihyvää elämämme katkeroittamisesta järkeilyllään, neuvoillaan ja käytöksellään. Mutta tämä oletettu mielihyvä, jota uskomme heidän tuntevan siitä syystä, että tätä käytöstä tapahtuu niin usein, ei todellisuudessa ole mielihyvää lainkaan – totuus on se, että he eivät ole onnellisia.

Katkeruus ja mielipaha ovat ankkureita, jotka haluavat aina ottaa vankeja, sillä niiden laivat ajelehtivat hylättyinä, ja siellä missä joskus oli onnea, on nyt vain ratkaisemattomia murheita.

Katkerat ihmiset kokevat ennen kaikkea menettäneensä kontrollin omasta elämästään. Heillä on niin suuri tappiomieliala, että he yksinkertaisesti lakkaavat ottamasta vastuuta itsestään. He omaksuvat uhrin roolin, ja tämä tempaisee heidät mukaansa. On tarpeen osata tarjota strategioita heidän auttamisekseen, sillä vaikka heidän käytöksensä häiritsee meitä, he tarvitsevat kipeästi apua.

Katkera ihminen ja katkeruuden juuret

Kukaan ei synny maailmaan katkeruutta sydämessään. Jotkut kuitenkin alkavat huomata lapsuudessaan, kuinka tämä tunne kehittyy ja miltä se tuntuu. Lapsuus vailla rakkautta tai kommunikaatiota voi kylvää katkeruuden siemenet jo varhaisessa iässä, saaden sydämen muodostamaan juuret, jotka voivat kehittyä katkeruudeksi tulevaisuudessa.

Katkeruus on kylvetty siemen, eikä se tavallisesti idä välittömästi. Sen läsnäoloa ei voi ensin havaita. Yksi pettymys sattuu, mutta se ei muuta meitä, ja kaksi pettymystä saa meidät ajattelemaan, mutta kun joku kompastuu liian moneen “kiveen” matkan varrella ja antaa niiden luoda negatiivisuutta sisälleen, seurauksena on se, että ihminen kokee ettei hän hallitse omaa elämäänsä. Nuo siemenet sitten itävät… ja syntyy eräänlainen mielen sairaus.

Yksi asia, joka meidän tulisi myös ottaa huomioon, on klassinen kuva “katkerasta vanhasta miehestä”. Olemme kaikki tavanneet sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka reagoivat kaikkeen apaattisesti, jotka aina katsovat asioita negatiivisesti ja jotka tuntuvat paheksuvan kovasti maailmaa ja itse elämääkin. Kuten voimme lukea Health Psychology -lehdestä, nämä ovat useimmissa tapauksissa merkkejä piilevästä masennuksesta. Tämä on tärkeää pitää mielessä.

Katkeruus ja tunne-elämän turtuneisuus

Katkeruutta kuvaillaan usein klassiseksi “myrkylliseksi” käyttäytymiseksi. Meillä on tapana luokitella ihmiset “myrkyllisiksi” hyvin helposti, ja usein piiloudumme heiltä ja lähdemme pois nopeasti ottamatta henkilöä ja hänen psyykkistä vankilaansa huomioon. Tämä ei ole oikein. Ei ainakaan silloin, jos kyse on katkeruudesta.

Kuten jo mainitsimme, ihmiset eivät synny katkerina; katkeroituminen tapahtuu ajan myötä ja erilaisten tilanteiden seurauksena, joita ei ole käsitelty hyvin ja jotka ovat olleet liikaa kyseiselle ihmiselle. Älä hylkää häntä, älä jätä häntä ajelehtimaan tässä tunne-elämän turtuneisuudessa. Tiedämme, ettei katkeroituneita ja masentuneita aivoja saa muuttumaan yhdessä yössä onnellisiksi aivoiksi, mutta on aina hyvä tietää joitakin perusneuvoja aiheesta, jotta voisimme auttaa.

Kuinka muuttaa katkeran ihmisen asenne

Kuten olemme osoittaneet koko artikkelin ajan, katkeruus on joskus merkki masennuksesta. Siksi on tärkeää rohkaista katkeraa ihmistä menemään lääkäriin tilansa arvioimiseksi. Tämä on välttämätön ja erittäin tärkeä ensimmäinen askel. Myöhemmin voimme panna käytäntöön seuraavat neuvot:

• Käyttäydy aina myötätuntoisesti ja optimistisesti. Tiedämme, että katkera ihminen haluaa kahlita meidät kyynisyydellään, paheksunnallaan ja fatalistisuudellaan. Mutta periksi antamisen sijaan meidän ei koskaan tulisi muuttaa omaa asennettamme, vaan meidän tulisi vastata hänen negatiivisuuteensa optimistisesti.
• Älä tee henkilökohtaisia hyökkäyksiä, ole kärsivällinen. Se ei ole katkeran ihmisen sydän joka puhuu, vaan hänen katkeruutensa ja huonosti käsiteltyjen pettymysten juuri, hänen traumansa, joita ei ole sulatettu ja hänen tyhjyytensä, jota kukaan ei näytä ymmärtävän. Pysy rauhallisena ja vastaa aina ystävällisesti ja lempeästi.
• Kehota katkeraa ihmistä omaksumaan uusia tapoja. Katkeruus on passiivista ja syövyttävää, ja sitä ruokkivat henkilön omat ajatukset. Yksi keino “rikkoa” tämä negatiivisuuden kierre on yrittää muuttaa henkilön tapoja, saada hänet omaksumaan uusia tapoja, kokemaan uusia asioita. Ehdota hänelle siis yksinkertaisesti, painostamatta, että hän kävisi kävelyillä, harrastaisi urheilua, ilmoittautuisi kurssille, tapaisi uusia ihmisiä jne.

Ihminen joka ei ole saanut rauhaa oman itsensä, menneisyytensä ja ajatustensa kanssa, tulee olemaan sodassa kaikkien ympärillään olevien ihmisten kanssa. Anna hänen löytää tasapaino, avain joka parantaa hänen haavansa ja antaa hänelle rauhan sisäisistä taisteluistaan. Meidän on autettava katkeria ihmisiä, mutta tiedettävä samalla omat rajamme ja oltava laiminlyömättä omaa itsetuntoamme.