Juokseva rakkaus: 2000-luvun rakkaus?

28 syyskuu, 2017
 

Kuvittele vanha mies, joka on kalju ja jolla on ystävälliset kasvot, ja joka ilmaantuu polttaen piippua kertoen sinulle, että ”Matkapuhelimet auttavat sinua pitämään yhteyttä ihmisten kanssa, jotka ovat kaukana sinusta. Matkapuhelimet sallivat sinun pitää yhteyttä… pitämällä sinut etäällä.” Tämä on lainaus edesmenneeltä Zygmunt Baumanilta, joka keksi termin juokseva rakkaus, kaikkien muiden ”nestemäisten” asioiden lisäksi, jotka näyttävät määrittelevän meidän todellisuuden.

Nyt vien teidät pienelle matkalle Zygmunt Baumanin määrittelemään käsitteeseen juoksevasta rakkaudesta. Yritämme selvittää mikäli se todella on 2000-luvun rakkauden todellisuus. Mitä mieltä sinä olet?

Kuka Zygmunt Bauman oli?

Ennen kuin menemme eteenpäin, voi olla hyvä idea oppia tuntemaan herra Bauman paremmin. Tämä ilmeisestikin hellyttävä, vanha mies oli itse asiassa menestynyt puolalainen filosofi ja sosiologi. Valitettavasti hän menehtyi jonkin aikaa sitten.

zygmunt bauman termin juokseva rakkaus keksijä

Mutta hän jätti jälkipolvilleen tonneittain töitä ajankohtaisista aiheista kuten yhteiskuntaluokka ja postmodernismi. 1950-luvun jälkeen, tärkeiden tapahtumien kuten holokaustin ja sosialismin nousun jälkikaiun parissa, hän käänsi katseensa nykyaikaisempiin aiheisiin liittyen 1900-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun.

 

Viimeisinä vuosinaan Baumanin työ kääntyi kohti postmodernismia, globalisaatiota, kulutusyhteiskuntaa ja uutta köyhyyttä. Siitä syntyi käsitys juoksevasta nykyaikaisuudesta, joka viekin meidät tämän päiväiseen aiheeseen: juoksevaan rakkauteen.

Juokseva rakkaus nykyaikaisessa maailmassa

Bauman käytti sanaa ”juokseva” selittääkseen tavan, jolla hän näkee nykyaikaisen yhteiskunnan. Hänelle meidän ihmissuhteemme on tehty heikoista sidoksista. Siitä syystä nestemäisyys, muokattavuus ja helppous, jolla aineet nestemäisessä olotilassa voidaan jakaa.

Valitettavasti tämän puolalaisen filosofin tarkka mieli näki nyky-yhteiskunnan väliaikaisena maailmana. Suurin osa ihmisistä etsii väliaikaista tyydytystä – jotakin välitöntä, joka tekee meistä hetkellisesti onnellisia. Mutta seuraavassa hetkessä se on mennyttä, ja muutama sekunti sen jälkeen melkein unohtunutta.

Kirjoittajan mukaan tämä johtuu siitä että itserakkausyksi romanttisen rakkaussuhteen elementeistä, on myös juoksevaa. Kuinka me voimme rakastaa toista henkilöä, jos emme rakasta ensin itseämme? Mitä me tarjoamme heille jos meillä ei ole mitään arvokasta? Millä me vastaamme heille kun he tarjoavat meille jotakin arvokasta? Itseluottamuksemme puute aiheuttaa meidän ihmissuhteidemme heikkenemisen vain sekunneissa.

”Olen lähdössä, kuin vesi joka valuu käsieni läpi, olen lähdössä.”

-Manuel Alejandro-

Tästä syystä, ainutlaatuisella runollisella tavalla, Bauman keksi termin juokseva rakkaus, joka heijastuu koko maailmassa tänä päivänä. Se pakenee käsistämme, koska emme voi tehdä siitä kiinteää ja tarttua siihen kiinni tarpeeksi voimakkaasti, emme edes rakkauteemme itseämme kohtaan. Me elämme hetkellisessä, välittömässä maailmassa kuin juoksevien tapahtumien kerääjinä. Joka päivä tulee yhä vain vaikeammaksi luoda kiinteä todellisuus itserakkaudesta ja aidoista ihmissuhteista, jotka johdonmukaisesti kestävät aikaa.

 

Itserakkauden tarve aitojen ihmissuhteiden luomiseen

Baumanin mukaan nykyajan ihmiset tarvitsevat vahvoja sitoumuksia. Ja ensimmäisen täytyy olla itsesi kanssa. Ilman itserakkautta ja henkilökohtaista velvollisuutta, ilman kykyä vallita kaikkialla, me tuskin olemme valmiita rakentamaan kiinteitä ihmissuhteita.

sydänleija

Kirjoittaja uskoi, että tämän päivän maailmassa me luomme enemmän tuttavuuksia kuin ihmissuhteita. Mennäksemme takaisin hänen lainaukseensa matkapuhelimista, teknologia sallii meidän pitää yhteyttä mutta emme käytä sitä syventääksemme ihmissuhteitamme vaan luodaksemme kontakteja.

Mielenkiintoisesti ja paradoksaalisesti, mitä merkityksettömämpiä olemme, sitä yksilöllisempiä meistä tulee. Lisäksi, juuri tässä asiayhteydessä, meillä on ajalle alttiita tarpeita jotka tyydyttävät meidät hetkellisesti. Ohikiitäviä tapahtumia, joilla on alku ja loppu, sekä jopa siirtyminen aidosta virtuaaliseen.

Kuinka antaa juoksevalle rakkaudelle makua todellisuudesta

Juoksevasta rakkaudesta on tulossa enemmän ja enemmän epätodellisempi. Ihmissuhteet joita luomme ovat olettomia ja niistä puuttuvat tarkoitus sekä sitoutuminen. Emme kuitenkaan voi antautua itseluottamuksen puutteen tai hetkellisyyden vietäviksi. Onneksi meillä on tehokas työkalu käytössämme taistellaksemme juoksevan rakkauden olematonta luontoa vastaan. Sitä kutsutaan koulutukseksi. Mutta voidaksemme käyttää sitä ja saavuttaa tuloksia, sen täytyy alkaa lapsuudesta.

 

On välttämätöntä kasvattaa lapset siten että he ovat vakaita, heillä on korkea itsetunto, he ovat tietoisia itsestään ja luovat aitoja kestäviä ihmissuhteita. Kasvata vapaita lapsia, joilla on kyky ajatella itse ja he ovat vakaita.

”Rakastaminen tarkoittaa sitä että avautuu tuolle kohtalolle, tuolle kaikista ihmisolosuhteista hämmästyttävimmälle kohtalolle, jossa pelko sekoittuu ilon kanssa seokseksi, joka ei enää salli erottaa ainesosia toisistaan.”

-Zygmunt Bauman-

tyttö kävelee

Kuitenkin näyttää siltä että lapsemme, kuten me, ovat tuomittuja juoksevan todellisuuden juoksevalle rakkaudelle juoksevassa maailmassa. Tai ainakin niin Zygmunt Bauman ajatteli. Mitä sinä ajattelet?