Julkaisuharha

23.10.2019
Mistä julkaisuharha johtuu? Vaikuttaa siltä, että lääketieteellisessä kirjallisuudessa huomiota herättävien harhojen julkaiseminen on toimittajien tekosia.

Tilastoissa harhat ovat järjestelmällisiä virheitä, joita voi esiintyä tutkimuksissa tai kokeissa. Puolueellisuuden esiintyessä jotkut vastaukset valitaan tai toisia suositaan. Mielenkiintoista on, että tätä puolueellisuutta esiintyy suuressa osassa tutkimuksia ainakin joissain määrin. Mistä julkaisuharha siis koostuu ja mitkä ovat sen taustalla olevat syyt?

Tärkeintä on ymmärtää tämä käsite, jotta se voidaan välttää, minimoida tai korjata. Harhoja voi esiintyä missä tahansa tutkimusprosessin vaiheessa. Erityisesti suunnittelun, täytäntöönpanon, analysoinnin, tulosten esittämisen ja julkaisemisen vaiheissa.

Siksi, julkaisuharha tarkoittaa taipumusta julkaista tutkimuksia, jotka näyttävät vain positiivisia tuloksia.

Positiivisia tuloksia ovat ne, kun tutkijat suosivat joitain löydöksiä toisten sijaan. Nämä löydökset ovat tilastollisesti merkittäviä, kuten korrelaatiot tai erot.

Toisaalta taas tutkijat eivät julkaise negatiivisia tuloksia. Kuten voit kuvitella, negatiiviset tulokset ovat positiivisten tulosten vastakohtia, joten tilastollisesti merkittäviä korrelaatioita tai eroja ei ole.

Toinen julkaisuharhan muoto on se, että tutkijat julkaisevat mukavampia tai suositumpia tuloksia tai artikkeleita. Näin ollen olisi todennäköisempää, että lehden toimittaja julkaisisi kirjoittajan artikkelin.

Viime vuosisadan puolessavälissä Theodore D. Sterling otti ensimmäisen kerran käyttöön termin julkaisuharha. Hän huomautti, että aikakauslehdet julkaisevat todennäköisemmin tutkimuksia, joiden tulokset ovat tilastollisesti merkittäviä. Toisaalta lehdet eivät yleensä julkaise tutkimuksia, joiden tulokset ovat merkityksettömämpiä.

Julkaisuharhan osoittaminen

Yksi ensimmäisistä julkaisuharhan käsittelijöitä oli siis Sterling. Hän tarkasteli kaikkia artikkeleita neljässä aikakauslehdessä yhden vuoden ajan (1955–1956). Jälkeenpäin hän totesi, että kun tutkijat suorittivat merkityksellisiä kokeita, 97 % artikkeleista hylkäsi nollahypoteesit.

Tutkimustulosten mukaan julkaistuja tutkimuksia on enemmän kuin julkaisemattomia tutkimuksia, joiden suhde on 128:1 ja 1:1. Useimmissa tutkimuksissa suhde on 10:1 ja 1:1.

Puolueellisuuteen vaikuttavat tekijät

Espanjan tutkimusetiikkakomitean jäsen Maria Carmen Rosa Garridon mukaan julkaisuharhaan on useita tekijöitä:

  • Ensinnäkin kirjoittajan päätös olla julkaisematta tuloksia, jotka eivät ole tilastollisesti merkittäviä heidän tutkimuksessaan.
  • Toiseksi lehtitoimittajan kieltäytyminen julkaisemasta tutkimuksia, jotka osoittavat negatiivisia tuloksia. Näin tapahtuu, vaikka metodologinen laatu riittäisi varmistamaan tulosten luotettavuuden.
  • Kolmanneksi näiden tutkimusten pois jättäminen muiden tutkijoiden bibliografisista hauista.

Julkaisuharhojen poistaminen tai ehkäisy

Julkaisuharhojen estämiseksi tai poistamiseksi jotkut ehdottavat, että:

  • Hypoteesitestit poistettaisiin
  • Vertaisarviointeja suoritettaisiin
  • Sellaisten tutkimusten julkaisun lopetettaisiin, joiden otoskoot ovat riittämättömiä
  • Myönteisempää asennetta kehitettäisiin merkitsemättömiä tuloksia kohtaan
  • Vertaisarviointi- ja julkaisuprosesseja parannettaisiin

Puoluellisuuden arviointi

Useita tilastollisia menettelyjä on kehitetty arvioimaan, onko tutkimusotos puolueellinen, ja arvioimaan tämän vääristymän vaikutusta.

Useimmat perustuvat oletukseen, että joillakin tietyillä aluilla tutkimusten pieni otoskoko pystyy tuottamaan suhteellisen laajan vaikutuskoon. Myös suurella otoskoolla tehtyjen tutkimusten pitäisi tuottaa samanlainen vaikutus kuin väestön kokoon.

Toimittajat ja julkaisuharha

Mistä julkaisuharha johtuu? Vaikuttaa siltä, että lääketieteellisessä kirjallisuudessa huomiota herättävien harhojen julkaiseminen on toimittajien tekosia.

Tällä epäilyllä on jonkin verran pohjaa. Vuonna 1980 British Medical Journal totesi, että heidän ihanteellinen artikkelinsa kuvailisi ”tuloksia, jotka vaikuttavat kliiniseen käytäntöön… ja havaintoja, jotka parantavat ennustetta tai yksinkertaistavat yleisten sairauksien hoitoa”. Näin ollen he viittasivat vahingossa julkaisuharhaan.

Tehokkain keino estää julkaisuharhoja on rekisteröidä kaikki kliiniset tutkimukset. Jotta asiassa voitaisiin edetä, tavoitteena pitäisi olla ennaltaehkäisy.

Lopuksi on tärkeää korostaa tämän puolueellisuuden tärkeyttä tiedeyhteisössä. Puolueellisia todisteita käyttäessäsi päätökset eivät ehkä ole optimaalisia. Lääketieteellisessä yhteisössä tämä voi siis johtaa epätarkoituksenmukaisiin lääkemääräyksiin, jotka eivät ehkä ole paras mahdollinen potilaille tai tiedeyhteisölle yleensä.

  1. ASALE, R. (2018). sesgo, ga. Retrieved from https://dle.rae.es/?id=XipMgHq
  2. Bonita, R., Beaglehole, R., & Kjellström, T. (2008). Epidemiologia básica. OPS.
  3. Manterola, C., & Otzen, T. (2015). Los sesgos en investigación clínica. International Journal of Morphology, 33(3), 1156-1164.
  4. Gómez-Restrepo, C. (2008). Acerca del sesgo de publicación en literatura sobre antidepresivos. Revista Colombiana de Psiquiatría, 37(1), 8-10.
  5. Garrido, R., & ª Carmen, M. (2016). Sesgo de publicación:¿ existe también en estudios de metanálisis?. Index de Enfermería, 25(1-2), 7-8.
  6. Vevea, J. L., & Woods, C. M. (2005). Publication bias in research synthesis: sensitivity analysis using a priori weight functions. Psychological methods, 10(4), 428.
  7. Dickersin, K. (1994). Sobre la existencia y los factores de riesgo del sesgo de publicación.
  8. “The editor regrets . ..” [Editorial]. Br Med J 1980;280:508.
  9. Sterling, T. D. (1959). Publication decisions and their possible effects on inferences drawn from tests of significance—or vice versa. Journal of the American statistical association, 54(285), 30-34.