Joskus he, jotka eivät pysty hallitsemaan itseään, yrittävät hallita muita

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 02 marraskuuta, 2024

Jotkut ihmiset pystyvät käsittelemään pelkojaan, tyhjyyden tunnetta ja turhautumista todella vähän, ja toiset ei taas lainkaan. Heillä on vastustamaton tarve yrittää hallita kaikkia muita.

Tekemällä näin he pystyvät rakentamaan paljon positiivisemman ja voimakkaamman kuvan itsestään. Mutta tämä tarve johtaa, vähä vähältä, liiallisiin vaatimuksiin, ja jäykkien ja tukahduttavien ihmissuhteiden muodostumiseen. Tällainen suhde tyhjentää toisen henkilön emotionaalisen yhtenäisyyden täysin.

Jos me todella ajattelemme asiaa, on pelottavaa, kuinka ihmisen aivot kykenevät käyttämään kaikkein kehittyneimpiä työkalujaan silloin, kun se on tarpeen. Mutta eivät kaikkien aivot toimi tietenkään samalla tavalla.

Tarve hallita kaikkia ja kaikkea ei ole mitään muuta kuin puolustusmekanismi. Me käytämme sitä uhmataksemme sitä, minkä me näemme olevan meille ”uhka”.

Yritätkö sinä hallita kaikkea ympärilläsi? Älä lankea siihen. Ketä tahansa, joka keskittää kaiken huomionsa muihin, tekee näin välttääkseen kaikkein tärkeintä asiaa: itsensä hallitsemista.

Alhainen itsetunto, suuri epävarmuus, negatiivinen omakuva ja kyvyttömyys käsitellä tunteita kuten vihaa, surua, tai turhautumista: nämä seikat muodostavat yleensä yhdessä tappavan sekoituksen, jossa psykologinen epävarmuus pyrkii epätoivoisesti etsimään hätäratkaisua.

Heidän kohdatessaan kyvyttömyyden hallita ja käsitellä kaikkia näitä asioita, he alkavat keskittää energiaansa muihin. ”Minä hallitsen sinua ja kaikkia muita, jotta sinä sovit minun mustavalkoiseen maailmaani.”

Olet todennäköisesti joskus kohdannut tällaista käytöstä tietyissä ihmissuhteissa tai töissä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa epäpätevä pomo, joka yrittää kontrolloida kaikkia hänen työntekijöitään. Hän haluaa työntekijöidensä pelaavan hänen yrityspolitiikkansa mukaisesti, väärinkäyttäen auktoriteettiaan. Mutta tämä taas tekee hänen organisaatiostaan toimintakyvyttömän ja tuottamattoman.

Tarve hallita ja emotionaalisen autonomian puute

Tarve hallita tuo itsensä julki loputtomissa eri konteksteissa, hetkissä, ja tilanteissa. Näemme sen ilmentyvän epävarmassa isässä tai äidissä joka hallitsee lastaan. He eivät halua lapsen jättävän kodin ”kuplaa”, ja sen sijaan he haluavat, että lapsi pysyy heidän seurassaan jatkuvasti.

Tämä on tavallista ystävyyssuhteissa, joissa toinen osapuoli soveltaa valvovaa, manipuloivaa, tai loukkaavia käyttäytymismalleja. He ovat ystäviä, jotka vaativat meiltä kaikkea: aikaa, emotionaalista tukea, ja tietenkin tottelevaisuutta.

Saatamme jopa tuntea läheisestä sosiaalisesta ympäristöstämme jonkun, johon tuo kuvaus sopii. Kaivaudu hieman pintaa syvemmälle, ja koita nähdä tämän vaatimusten, uhkailun, ja pakkomielteiden peitteen alle. Mikä sen alla piilee, on emotionaalisen autonomian puute.

Tämän puutteen takia he eivät muutu pelkästään ”hallitsijaksi”, mutta myöskin ”ottajaksi”. Joskus ihmiset, joilla on alhainen itsetunto, eivätkä he kykene käsittelemään tunteitaan, pyrkivät ”ruokkimaan itseään” yhden tai useamman ”antajan” avulla.

Ja aivan kuin tuo ei olisi tarpeeksi, on myös eräs toinen näkökohta, joka on aivan yhtä mielenkiintoinen. Vuonna 2009 psykiatrit Friese ja Hoffman suorittivat tästä aiheesta tutkimuksen.

He havaitsivat, että ihmiset, joilla on alhainen itsesäätelyn kyky, päätyvät etsimään parisuhteista ”kaikkea tai ei mitään.”

Heidän impulsiivisuutensa, nälkänsä olla ”ruokittu” ei hyväksy tekosyitä. Ja he ovat jopa entistä kykenemättömämpiä näkemään tai eläytymään muiden ihmisten tarpeisiin.

Kun kontrolloiva ihminen haluaa jotain, hän ei pyydä, hän vaatii. Hän etsii myös välitöntä mielihyvää, ehdotonta huomiota ja ”antajia.” Tämänkaltaiset ihmiset ovat valmiita ja halukkaita saamaan heidän itsekeskeinen maailmankaikkeutensa pyörimään radallaan.

Mitä jos minä olen se, jolla on tarve kontrolloida muita?

Me emme ole sanoneet tässä artikkelissa montaa kertaa ”hän.” Joskus se vaatii omaa pohdiskeluamme. Meidän on määriteltävä, olemmeko me itse niitä, joilla on tarve kontrolloida muita. 

Me saatamme tehdä tätä alitajuisesti. Ja tällainen käytös saattaa ilmentyä yhdessä yössä ilman, että me edes kunnolla huomaamme sitä.

Silloin tällöin taloudelliset ongelmat, hylätyksi tuleminen tai rakkaamme menetys voivat olla laukaiseva tekijä. Ne ovat merkittäviä hetkiä, jolloin tyhjyydestä tulee todellinen ja tukahduttava. 

Ne ovat hetkiä, jolloin pelko ottaa meistä otteen, emmekä voi enää suvaita epävarmuutta. Aivomme alkavat odottaa huonoja asioita. Kaikki vaikuttaa siltä, ettei mikään enää pysy käsissämme.

Silloin, melkein huomaamattamme, alamme vaatia ihmisiltä asioita, jotka eivät kuulu millään lailla heidän velvollisuuksiinsa. Me lankeamme emotionaaliseen hyväksikäyttöön ilman, että me edes huomaamme sitä.

Mitä minun pitäisi tehdä?

Mitä me voimme tehdä tällaisessa tapauksessa? Tässä on muutama asia, joita voimme pohtia…

• Ymmärrä, että muiden ihmisten kontrolloiminen ei tule parantamaan sinun tämänhetkistä tilannettasi. Rakastamiesi ihmisten dominoiminen on heidän vapautensa kieltämistä – ja se on myös hedelmätöntä. Mutta mikä taas on hyödyllistä, on itsemme hallitsemisen oppiminen. Näin on siitä syystä, että todellinen ongelma ei aina löydy ulkopuoleltamme, vaan meidän sisältämme.
• Meidän on myös ymmärrettävä, että me emme voi hallita tulevaisuutta tai sitä, mitä saattaa tapahtua. Mutta nykyhetki taas, se mitä tapahtuu juuri tällä hetkellä, on meidän käsissämme. Tämä on meidän ainoa velvollisuutemme.
• Eläminen tarkoittaa sen myöntämistä, että on olemassa enemmän epävarmuuksia kuin varmoja asioita. Se on sen ymmärtämistä, että kaikki asiat eivät voi millään olla hallinnassamme, ja meidän on kyettävä käsittelemään odottamatonta. Tehdäksemme näin, mikään muu ei toimi paremmin kuin investoiminen tahdonvoimaamme sekä omien tunteidemme ymmärtämiseen ja käsittelemiseen.

Lopuksi, muutamat asiat ovat yhtä välttämättömiä henkiselle kasvullemme kuin hyvän itsehillinnän kehittäminen. Lopussa on tärkeää, että meillä on oikea määrä emotionaalista autonomiaa ja tunteidemme hallintaa.

Itse asiassa, kuka tahansa joka tekee näin, jatkaa eteenpäin entistä rauhallisempana ja yhtenäisempänä. He tekevät tämän kunnioittamalla itseään ja muita.