Jos tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, miksi emme tee sitä?

Olet halvaantunut, ja katselet itseäsi tässä tilassa. Tästä huolimatta, syvällä sisimmässäsi, tiedät tarkalleen mitä sinun pitäisi tehdä nostaaksesi mielialaasi, ja ennen kaikkea, kuinka tehdä sydämesi onnelliseksi. Tiedät varsin hyvin että se on käsissäsi, tiedät että voit ottaa askeleen edetäksesi, mutta et tee niin. Sisäisesti sinulla on se mitä muutokseen tarvitaan, mutta jokin sinussa kieltää tämän. Miksi näin tapahtuu?

“Missä ei ole pelkoa, ei myöskään ole arvoa, välttämätöntä elääksemme.”

– Leonardo Boff –

Pelolla on taipumus olla syypää kaikkiin niihin negatiivisimpiin tilanteisiin joista löydämme itsemme. Pelon ylittäminen tuottaa suurta iloa. Voi olla että asiat ovat selkeämpiä kuin oma näkökulmasi niistä. On myös todennäköistä että tiedät vastauksen seuraavaan suureen askeleeseen elämässäsi. Silti pelko ja paniikki pitävät sinut liikkumattomana paikallaan.

Miltä minusta tuntuu?

Vastaus tähän kysymykseen on melko monimutkainen, sillä se vaatii kärsivällisyyttä ja välittämistä itseään kohtaan. Ja yrittäessäsi vastata tähän kysymykseen, se pakottaa sinua olemaan rehellinen ja puhumaan itsellesi avoimesti. Tämä vaatii henkistä työtä sinun osaltasi.

Nykyisessä tilanteessasi tunnet olosi epämukavaksi, kykenemättömäksi keskittymään, kömpelöksi omassa päivittäisessä elämässäsi. On kuin tietäisit ettet ole oikeassa paikassa, mutta olet kykenemätön liikkumaan.  Niin ollen, epämukavuus levittäytyy kaikkiin tunteisiisi ja mielialasi muuntautuu.

Avain: järkiperäinen tieto ja tunneperäinen tieto

Meillä kaikilla on kaksi tapaa perusteluille joita käytämme tehdessämme päätöksiä. Toinen niistä on vaistonvaraisempi ja järkiperäisempi, toinen taas tunneperäisempi ja impulsiivisempi. Ensin mainittu liittyy tilanteiden kontrolloimiseen ja turvallisuuden etsimiseen. Niin ollen, se on erittäin käyttökelpoinen silloin kuin edessä on tilanne joka vaatii kylmää toimintaa. Jälkimmäinen liittyy tunteisiin.

“Pidän ihmisistä jotka ovat tuntevia. Niistä jotka eivät erota järkeä sydämestä. Jotka tuntevat ja ajattelevat samaan aikaan. Erottamatta päätä kehosta, tai tunteita järjestä.”

-Eduardo Galeano-

Kummatkin liittyvät toisiinsa, huolimatta siitä että ihmisinä kallistumme alitajuisesti enemmän jommalle kummalle puolelle. Esimerkiksi, jotkut ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Jos huomaat että tiedät järjellä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta tunnetasolla et tiedä mikset tee sitä, voi olla että sinua liikuttaa todellisuudessa tunteellinen puoli itsestäsi.

Järjestä uudelleen motivaatiosi

Järki ei välttämättä ole konfliktin motivoija. Sen sijaan olisi hyvä, jos tunne ohjaisi sitä. Jos sinun pitää tehdä jotakin, ensin sinun pitää tuntea ettet halua tehdä sitä. Sanotaan, vaikkapa, että olet tietoinen siitä että olet aloittanut laihduttamisen, koska terveytesi on menossa huonoon suuntaan. Et koskaan kuitenkaan pitäydy suunnitelmassasi. Ongelma johtuu siitä, että tunneperäinen sinä ei halua laihduttaa. Siksi tahdonvoimasi ei kestä.

Järjestä uudelleen motivaatiosi ja kuuntele tarkkaan minne todella haluat mennä. Ei minne sinun pitäisi mennä, sillä joskus järki ei anna meille mahdollisuutta onneen. Anna itsellesi tarpeeksi aikaa löytääksesi sydämesi valitsema tie, ja taistele pelkojasi ja traumojasi vastaan jos ne estävät sinua tielläsi. Voit päätyä huipulle ja tämä taistelu on sen arvoista. Vain silloin tiedät että se mitä teet vastaa sitä mitä todella kaipaat.

“Hengitä sillä samalla itsevarmalla syvyydellä kuin silloin kun tulit maailmaan. Antamatta minkään häiritä sinua. Odota ja odota vielä. Pysy rauhallisena, hiljaa, ja kuuntele sydäntäsi. Ja kun se puhuu sinulle, nouse seisomaan ja mene minne tahansa se sinut viekin.”

-Susanna Tamaro-