Joka jättää sinut tänään, kaipaa sinua huomenna

Joskus ihmiset lähtevät ilman selityksiä ja jättävät meidän sydän särkyneenä odottamattomaan tyhjyyden tilaan, joka kääntää elämämme ylösalaisin.

Kun näin käy, tuntuu tämä toisen ihmisen meitä kohtaan tekemä vääryys pahemmalta, itsekkäämmältä ja halveksittavammalta kuin mikään muu. Hillittyämme pahimman raivomme alamme ajatella, että tapahtunut oli epäreilua meitä kohtaan, emmekä ansainneet sitä.

Samaan aikaan surun synkkä pilvi leijailee yllämme luoden ympärillemme pimeyden, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Tässä pimeydessä alamme herkästi velloa pettymyksen ja epäuskon tunteissa ja tunnemme olomme petetyiksi. Vajotessamme tähän kurimukseen siirrymme kuitenkin samalla myös lähemmäksi vapautta. Jos joku ihminen on kyennyt jättämään sinut moisella tavalla, se tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei hän koskaan ansainnutkaan seuraasi.

On parempi pettyä kuin elää valheessa

Kun joku jättää sinut edes vaivautumatta jättämään hyvästejä, jotain sisälläsi särkyy. On vaikea määritellä, mikä tarkalleen ottaen on rikkoutunut, mutta se satuttaa silti yhtä lailla.

Pettymykset satuttavat kuitenkin vähemmän, mikäli pystymme säilyttämään omanarvontuntomme. Vaikka muita kokemamme rakkauden korvaaminen itserakkaudella onkin vaikea prosessi, meidän tulisi kuitenkin pystyä muuntautumaan sietämättömästä tyrannista itsemme hyväksi ystäväksi.

Lisäksi voimme olla varmoja siitä, että meidät epäreilusti ja selittämättä jättänyt ihminen tulee katumaan tekoaan jälkikäteen, sillä hän on menettänyt meidät elämästään.

Kuten sanotaan, tyhjyyteen ei voi hukkua. Mikäli joku hukkuu elämästämme, se johtuu siitä etteivät he halunneet edes yrittää uida ja pysytellä pinnalla tai olleet meidän tasollamme. Heidän henkinen epäkypsyytensä esti heitä näkemästä, että olisi ollut tuhansia parempia tapoja jättää hyvästit tai yrittää korjata asiat. Julma vaikeilta asioilta karkuun juokseminen ei ole millään tavalla rohkeaa, vaan osoittaa ainoastaan pelkuruutta ja epäkiitollisuutta.

Mitä tehdä, jos joku katoaa elämästämme?

“Kun joku katoaa elämästäsi yhtäkkiä, et saata enää koskaan nähdä häntä uudestaan tai pysty kertomaan hänelle niitä asioita, joita olisit aina halunnut sanoa. Ota esiin kynä ja paperia ja kirjoita tälle henkilölle kirje. Ei ole väliä, onko kirje sivun vai vain yhden sanan mittainen. Kirjoita hänelle, mutta älä lähetä kirjettä; taittele ja polta se sen sijaan. Tuuli vie tuhkan ja osan tuskasta mennessään, eikä sisimpääsi satu enää yhtä paljon.”

-Federico Moccia-

Kun joku jättää meidät tällä tavalla, valtaa sisimpämme sisäinen taistelu: mietimme, tulisiko meidän odottaa toisen palaavan takaisin häntä koipien välissä vai aloittaa alusta ja oppia elämään ilman tätä henkilöä. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon sisältyy lukuisia haasteita ja vaikeita tilanteita joista meidän täytyy päästä yli, vaikka emme tiedäkään miten.

On todennäköistä, että näissä tilanteissa mielessämme pyörii paljon sanomatta jääneitä asioita: kaikki se tuska, kaikki ne syytökset ja tunteet. Emme pysty pitämään niitä sisällämme, vaan meidän täytyy päästä purkamaan tunteitamme jollain tapaa, oli kyse sitten paperin repimisestä, tyynyjen hakkaamisesta nyrkeillä tai vain tuskamme huutamisesta ääneen.

Yksi hyvä vaihtoehto on kirjoittaa sinua satuttaneelle ihmiselle kirje, jossa selität miltä heidän lähtönsä sai sinut tuntemaan. Sen jälkeen kirjeestä kannattaa hankkiutua eroon, mikä voi olla todella vapauttavaa ja auttaa sinua pääsemään eteenpäin.

Kuinka päästä lopullisesti eroon tuskasta?

“Mikäli haudot katkeruutta jotakuta kohtaan, olet kahlehdittu tähän ihmiseen tai tilanteeseen terästäkin vahvemmalla siteellä. Anteeksianto on ainoa keino rikkoa tämä side ja saavuttaa vapaus.”

-Catherine Ponder-

Kirjoitettuasi kirjeen ja vapautettuasi itsesi sinua kahlitsevista tunteista, on aika antaa anteeksi. Ainoastaan antamalla kärsimyksellesi siivet ja päästämällä siitä irti pystyt estämään ruumiisi muuttumisen sielusi haudaksi. Suru, nöyryytys ja pettymys piilottelevat rohkeutemme ja vihamme takana.

Mitä ikinä tapahtuukin, älä koskaan unohda sitä, että kaikesta siitä tuskasta huolimatta kipeimmissäkin kokemuksissamme piilee kasvun ja vapauden siemen.