Jaetun huoltajuuden oikeudellinen näkökulma

9.9.2019
Vanhemmuuden valta ja jaettu huoltajuus ovat kaksi termiä, jotka sekoitetaan usein keskenään. Tässä artikkelissa analysoimme molempia ja selvitämme, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat toisiinsa silloin, kun kyseessä on vanhempien teiden erkaantuminen tai avioero.

Jaetun huoltajuuden oikeudellinen näkökulma perustuu useisiin eri sääntöihin, jotka erottavat ne toisistaan. Ensinnäkin on tärkeää viitata vanhemmuuden tuoman auktoriteetin käsitteeseen. Vanhempien auktoriteetilla viitataan toisin sanoen niihin oikeuksiin ja samalla myös niihin velvollisuuksiin, joita vanhemmalla on lastaan kohtaan vain siksi, että hän on lapsen äiti tai isä. Toisaalta taas puhutaan holhouksesta tai huoltajuudesta, eli niistä oikeuden määräämistä oikeuksista ja velvollisuuksista, mitä vanhemmalla tai vanhemmilla on lasten huolenpitoa ja valvontaa kohtaan.

Normaalisti nämä molemmat käsitteet vastaavat isän tai äidin roolia. Toisin sanoen, vanhempien auktoriteetti ja oikeudet lapseen säilyvät niin pitkään, kun lasten huoltajuus tai holhous on heidän vastuullaan, vaikka aivan kaikissa tapauksissa asia ei aina olekaan näin.

Tietyissä tapauksissa molemmilla vanhemmilla voi olla huoltajuus, mutta vain toinen osapuoli tekee lasta koskevat päätökset. Yleensä kuitenkin vanhemmuus eli valta lapsen elämää koskeviin päätöksiin kumotaan silloin, kun huoltajuus menetetään tai annetaan pois.

Valitettava tosiasia on se, että lapsi joutuu aina kärsimään vanhempien erosta

Vanhempien ero ja huoltajuus

Kuten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetyn lain ensimmäinen luku ilmoittaa, ”lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.Lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetty laki pyrkii takaamaan, että vanhempien välisen eron jälkeen toteutettavat toimenpiteet vaikuttaisivat mahdollisimman vähän lapseen tai lapsiin.

Nämä laissa mainitut velvollisuudet juontuvat vanhemmuuden tuomista velvollisuuksista ja tällä tapaa ne vaikuttavat kumpaankin osapuoleen tasa-arvoisesti riippumatta siitä, mitä avioehtosopimuksessa on päätetty avioliittoa solmittaessa. Huoltajuus ei myöskään vaikuta sen vanhemman velvollisuuksiin, jolle on myönnetty huoltajuuden sijasta tapaamisoikeus. Tapaamisoikeus velvoittaa myös kyseisen vanhemman huolehtimaan lapsensa elatuksesta.

Yksinhuoltajuuden ja jaetun huoltajuuden käsitteet

Kuten yllä jo mainittiin, lapsen huolto ja huoltajuus – vanhemmuuden velvollisuuksista täysin itsenäinen käsite – viittaa erolapsen asumiseen, hoitoon ja muuhun huolenpitoon. Vanhempien asumus- tai avioero voi johtaa kahteen eri päätökseen:

  • Yksinhuoltajuus. Yksinhuoltajuus annetaan nimensä mukaisesti vain yhdelle puolisoista, jonka luona lapsi tai lapset myös virallisesti asuvat. Tässä tapauksessa toisen vanhemman hyväksi on olemassa tapaamisoikeus ja lapsen tietoja koskeva tiedonsaantioikeus.
  • Jaettu huoltajuus eli yhteishuoltajuus. Jaetulla huoltajuudella viitataan vanhempien yhteiseen vastuuseen ja velvollisuuksiin ylläpitäen samalla tasa-arvoista päätöksentekoa kaikissa lasta koskevissa asioissa.

On tarpeen kuitenkin tarkentaa, että jaettu huoltajuus ei tarkoita välttämättä sitä, että lapsi tai lapset asuisivat tasapuolisesti kummankin vanhemman luona.

Jaetun huoltajuuden oikeudellinen näkökulma

Jaetun huoltajuuden oikeudellinen näkökulma, kuten artikkelin alussa mainittiin, perustuu useisiin eri sääntöihin, jotka ovat välttämättömiä tämän käsitteen ymmärtämiseksi. Ensimmäiseksi, jaettuun huoltajuuteen päädytään silloin, kun molemmat puolisot sopivat siitä epävirallisesti heti avioehdon yhteydessä tai muussa asumuseron tai avioeron laillisessa vaiheessa.

Lapsen huoltajuus voi määräytyä joko avioliiton tai vanhempien välisen sopimuksen perusteella. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan syystä tai toisesta pääse keskenään ratkaisuun lapsen huoltajuudesta, riita voidaan ratkaista myös tuomioistuimessa. Jaettu huoltajuus on varteenotettava vaihtoehto vain silloin, kun siitä hyötyy nimenomaan alaikäinen lapsi tai lapset. Jos ehdotettu sopimus ei noudata tätä periaatetta, ei jaettua huoltajuutta hyväksytä, eikä sitä tulla toteuttamaan. Jaettu huoltajuus ei toteudu myöskään niissä tapauksissa, joissa tuomioistuin löytää perusteltujen todisteiden ohella viitteitä perheväkivallasta tai muista olosuhteista, jotka voivat vaarantaa lapsen turvallisuuden.

Totisesti ei ole olemassa täydellisiä toimintaohjeita siitä, kuinka jaettu huoltajuus voidaan toteuttaa niin, että lapsi itse hyötyisi siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Loppujen lopuksi tosiasia on se, että erolapsi joutuu joka tapauksessa elämään osan ajastaan toisen vanhemman kanssa ja osan ajastaan toisen kanssa. Tämä on valitettava tilanne, joka lisää epävakautta ja tuhoaa kaikki käsitykset lapsen etujen suojaamisesta.

Päättivät vanhemmat sitten yksin- tai yhteishuoltajuudesta, tulisi sen aina hyödyttää ensi kädessä lapsia

Osa opeista itse asiassa katsoo, että lapsen jättäminen vain yhden vanhemman holhouksen alaisuuteen voisi olla paljon suotuisampaa, vaikka molemmat käyttäisivätkin edelleen vanhemmuuttaan yhdessä lasta koskevissa asioissa niin pitkään, että lapsi täyttää 18 vuotta.

  • Vázquez Iruzubieta, Carlos, Comentario al artículo 92 del Código Civil, VLex. https://app.vlex.com/#vid/59766433
  • Código Civil, artículo 92
  • Inmaculada Castillo, 1 de abril, 2019, Custodia compartida según el Tribunal Supremo, https://www.mundojuridico.info/custodia-compartida-segun-tribunal-supremo/