Itsepäisyys ja jämäkkyys: mikä niiden välinen ero on?

Itsepäisyys ja jämäkkyys ovat kuin hiili ja timantit. Ensimmäiseen kuuluu tiukkoja, joustamattomia mielipiteitä. Toisessa on enemmänkin kyse vakaumuksesta. Näin ollen itsepäisyys tarkoittaa sitä, että ihminen ei kuuntele ja jämäkkyys sitä, että ihminen on halukas kuuntelemaan.

Itsepäisyys voi kuitenkin olla hyve joissakin tapauksissa. Se voi toimia täydellisenä lisänä, mikäli sinun tarvitsee saavuttaa vaikeita tavoitteita. Se on myös tärkeää silloin, kun on kyse periaatteiden puolustamisesta tai vaikeuksien yli pääsemisestä.

Ongelma on siinä, kun se tekee sinut kuuroksi ja sokeaksi faktoille, ideoille ja todellisuuksille, jotka ovat uskomustesi vastaisia. Silloin näemme itsepäisyyden ja jämäkkyyden välisen todellisen eron.

Jämäkkyys on lähinnä uskomustesi heijastumista. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että menetät lainkaan intohimoasi tai energiaasi jotakin kohtaan, mutta se ei voita logiikkaa. Tämä avoimuus on iso osa sitä, mikä erottaa jämäkkyyden itsepäisyydestä. On kuitenkin olemassa myös joitain muita tekijöitä. Tutkitaan tätä tarkemmin!

“Itsepäisyys tuhoaa hyvän neuvon.”

-Ali ibn Abi Talib-

Itsepäisyyden luonteenpiirteet

Itsepäisyyttä on eri tasoista. Alhaisen tason itsepäisyys, oikut, on hyvin yleistä lapsilla, sillä he välittävät vain omista haluistaan. Se saattaa olla yleisempää kyseisessä elämänvaiheessa, mutta on myös monia vanhempia ihmisiä, jotka toimivat sillä tavalla. Toisin sanoen, aikuisillakin on kiukunpuuskia.

Kutsumme seuraavaa tasoa “kovapäisyydeksi”. Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on idea tai aikomus, eikä mikään tässä maailmassa voi koskaan saada häntä muuttamaan sitä. Sen sijaan että hän yrittäisi puolustaa omaa asemaansa, hän vain yksinkertaisesti kieltäytyy kuuntelemasta mitään, mikä on hänen mielipiteidensä tai tavoitteidensa vastaista.

Korkein taso on sitä, kun pakkomielle astuu myös kuvaan. Silloin ihminen tuntee äärimmäistä intohimoa jotakin kohtaan. Se voi johtaa fanaattisuuteen ja joissakin tapauksissa jopa mielialahäiriöihin. Tässä olotilassa maalaisjärki häviää. Ihminen kieltäytyy kuuntelemasta mitään muuta ja antaa tämän uskomuksen ottaa täysin vallan.

Jämäkkyyden luonteenpiirteet

Jämäkkyys, tai vakaumus, on johdonmukaisuutta tiettyä mielipidettä, tavoitetta tai tunnetta kohtaan. Se tulee pohdinnan, järkeilyn, arvioinnin ja itse tehtyjen päätelmien tarkoituksellisesta prosessista. Ihminen on jämäkkä, kun hän on arvioinut todisteet ja tuntee voivansa olla jämäkkä.

Yksi itsepäisyyden ja jämäkkyyden isoimmista eroista on se, että jämäkkänä oleminen tarkoittaa avoimena olemista. Tiettyjen päätösten tekeminen tai tietyn polun valitseminen ei tarkoita sitä, että sieltä ei ole paluuta takaisin. Jämäkkyys on kykyä vaihtaa suuntaa tarvittaessa.

Se vaatii tahdonvoimaa, vakaumusta ja sinnikkyyttä. Siihen sisältyy halua, mutta sen mukana tulee myös pohdintaa ja aikomusta. Se tarkoittaa sitä, että olet vastuussa omista vakaumuksistasi, eikä toisinpäin.

Itsepäisyys ja jämäkkyys: saman kolikon kaksi puolta

Jämäkkyys on hyve, itsepäisyys on ongelma. Mutta näiden kahden välinen raja ei ole aina selvä, ja ihmiset tuntevat yleensä ylpeyttä itsepäisenä olemisesta. He kokevat sen merkkinä päättäväisyydestä tai vahvasta luonteesta. Asia on oikeastaan juuri päinvastoin.

Itsepäiset ihmiset kieltäytyvät kuuntelemasta, koska he eivät ole varmoja omista uskomuksistaan. He eivät analysoi mielipiteitään, koska he pelkäävät huomaavansa olevan epäloogisia. Jämäkkyyteen kuuluu loogisuutta ja järkeilyä, mutta itsepäisyydessä on kyse mielipiteistä. Itsepäiset ihmiset eivät analysoi mielipiteitään, sillä loppujen lopuksi ne ovat perusteettomia.

Itsepäisyys tekee ihmisestä sulkeutuneen ja estää kaiken kommunikaation. Se on heikon ihmisen luonteenpiirre, ei vahvan. Itsepäiset ihmiset piileskelevät muuttumattomien mielipiteidensä takana, koska he pelkäävät epävarmuutta ja muutosta. Itsepäisyys ja jämäkkyys ovat viime kädessä saman kolikon kaksi puolta, ja pääerona on oma näkemyksesi.