7 uskomusta, jotka estävät meitä kasvamasta

On eräs kuuluisa sanonta, jonka olet varmasti kuullut monta kertaa: ”kaikki on vain mielikuvitustasi”. Vaikka tämä olisikin totta, vaikuttaa siltä että jotkut meistä eivät näe sitä suurta totuutta, joka piilee tämän sanonnan takana: ajatukset hallitsevat elämäämme, joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Jotkut uskomukset voivat itse asiassa estää meitä kasvamasta ihmisinä.

Annamme asiasta esimerkin, joka osoittaa tämän selvästi. Kuvitelkaamme henkilö, joka uskoo sokeasti amuletteihin. Eräänä päivänä tämä henkilö kadottaa amulettinsa, ja hänestä alkaa tuntua että kaikki menee vikaan. Voiko ranneke tai kaulakoru todella määrittää jonkun elämän näin paljon? Jos ajattelet asiaa rationaalisesti, sanot varmasti että ei. Mutta henkilö joka pitää tätä korua ja uskoo siihen, ei epäile tätä hetkeäkään.

Ulkopuolelta on todella helppo nähdä kuinka tällaiset uskomukset estävät henkilöä kasvamasta. Mutta asia ei ole näin sille henkilölle, jolla on tällaisia vakaumuksia. On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät välttämättä usko juuri mihinkään amuletteihin, mutta he uskovat muihin ajatuksiin, joilla on samanlaisia vaikutuksia. Tässä on niistä seitsemän.

1. Minulta puuttuu jotakin

Tämä uskomus estää henkilöä kasvamasta, sillä siltä jää ydin huomaamatta. Tämä on tyypillistä ihmisille, jotka kertovat itselleen etteivät he ole tarpeeksi kauniita, fiksuja tai rikkaita. Ja he uskovat, että tämä puuttuva asia on se mikä estää heitä olemasta onnellisia. 

Mutta tämä on vääristynyt uskomus. Se saa vain huomion siirtymään pois todellisesta ongelmasta: itsensä hyväksymisestä. Ulkoiset asiat eivät voi taata kenellekään onnellisuutta. Ja jokaisella ihmisellä on tiettyjä positiivisia ominaisuuksia, ja jokaiselta puuttuu tiettyjä muita ominaisuuksia.

2. Ajatus siitä, että on parempi olla tuntematta

Vahvojen tunteiden kokeminen jättää jäljet, ja joidenkin ihmisten kohdalla nämä jäljet ovat todella syviä. Ainoa asia mitä he haluavat on että kärsimys ja kivun tunteminen lakkaisi. Tämä halu on jopa niin vahva, että joskus he päätyvät tekemään jyrkän ratkaisun, ja he ”lakkaavat tuntemasta.”

Tämä on tietenkin mahdotonta. Todellisuudessa he vain estävät omia tunteitaan niin, että heistä vain vaikuttaa etteivät he tunne mitään. Tämä kuitenkin riistää heiltä monia uskomattomia kokemuksia ja se estää heitä oppimasta kuinka käsitellä kärsimystä, joka ilmestyy heidän elämässään ennemmin tai myöhemmin.

3. Oletus, että olemalla parempi kuin kaikki muut tuo onnea

Tässä tapauksessa muut ihmiset ovat kohteita, joihin henkilö vertaa itseään. Näiden ihmisten avulla henkilö mittaa egoaan. Jos hän voittaa heidät, hän tuntee olonsa onnellisemmaksi. Jos hän ei voita, hän tuntee olonsa turhautuneeksi ja ärsyyntyneeksi. Tämä estää henkilöä kasvamasta, sillä se saa hänet näkemään ihmissuhteet muiden kanssa jonkinlaisena kilpailuna. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi.

4. Minun elämäni on vaikeampaa kuin muiden

Tämä tunnetaan myöskin ”uhriutumisena.” Tämä on vääristynyt uskomus, joka saa henkilön ajattelemaan että hän on aina huonommassa tilanteessa kuin muut. Hän ajattelee, että vain hän kärsii niin paljon, tai että vain hänellä on niin paljon ongelmia.

Tämä on itsekeskeinen uskomus ja se yrittää oikeuttaa henkilön kärsimyksen tai turhautuneisuuden. Fakta on se, että jokainen kokee elämässään onnellisuutta ja kipua. Sen mittaaminen kuinka voimakasta tämä on jokaisen kohdalla on täysin mahdotonta.

5. Ajatus siitä, että jonkin tavaran tai asian saaminen tuo onnellisuutta

Onnellisuus on ennen kaikkea asennetta ja sisäistä tunnetta. Se ei riipu mistään tavarasta tai tapahtumasta. Se tarkoittaa hyvän tasapainon luomista elämässä. Se tarkoittaa myöskin nöyryyden, optimismin ja toivon kehittämistä.

Me emme tule olemaan yhtään enemmän tai vähemmän onnellisia mistään ulkoisesta tekijästä johtuen. Tällainen uskomus estää meitä kasvamasta ihmisinä. Emme tule tuntemaan oloamme yhtään toteutuneemmaksi – ei ainakaan vakaalla tavalla – kun saamme uuden auton tai kumppanin. Onnellisuus on joko sisällämme tai sitten ei missään. 

6. Itsemme vakuuttaminen siitä, että elämä on kärsimystä

Ehkä olemme kuulleet tämän: emme voi valita ongelmiamme, mutta voimme valita kärsimmekö niistä vai emme. Jotkut ihmiset näkevät vaikeudet haasteina ja tilaisuutena kehittää itseään. Muut ihmiset ajattelevat niiden olevan puhtaasti negatiivisia.

Sen olettaminen että kärsimys on normaalia, ettei ole olemassa valinnanvaraa, että elämä on itse asiassa pelkkiä kyyneleitä, että siirrymme vain yhdestä kivusta toiseen… Näin ajattelevilla ihmisillä on tapana jopa ajatella että hyvät asiat ovat vain merkki siitä, että lisää pahaa on tulossa.

7. Uskomus, että joku tai jokin voi selittää kipumme

On olemassa ihmisiä, jotka päättävät selittää omaa turhautumistaan tai rajoitteitaan käyttämällä ulkoisia tekijöitä tekosyinä. He ajattelevat, että jos se ei olisi heidän vanhempiensa takia, työttömyytensä, tai maailman epäoikeudenmukaisuuden takia, he olisivat onnellisia. Toisin sanoen he syyttävät ulkopuolista maailmaa siitä, mitä he tuntevat sisällään. Tämä on kuitenkin väärin. Ihmiset kykenevät pääsemään esteistä ylitse, kunhan he vain yrittävät.

Kuten voimme nähdä, on helppoa langeta uskomuksiin jotka estävät meitä kasvamasta. Ilman että edes huomaamme, tulkitsemme kaiken näiden avulla. Lopussa tulemme olemaan vain jumissa, emmekä kykene näkemään laajaa horisonttia, joka on joka puolella ympärillämme. Älkäämme antako näiden uskomuksien vaikuttaa meihin.