Onko isäkompleksin taustalla kiintymyksen puute?

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Edith Sánchez

Viimeisin päivitys: 03 helmikuuta, 2023

Isäkompleksi viittaa viittaa naiseen tai pariskuntaan, jossa nainen on huomattavasti miestä nuorempi. On myös tapauksia, joissa  vanhempi nainen ja nuorempi mies ovat parisuhteessa, jolloin taas puhutaan äitikompleksista.

Monet psykologit ovat sitä mieltä, että isäkompleksi perustuu vakavaan ongelmaan: kiintymyksen puutteeseen. Katsotaanpa tätä tarkemmin.

“Kun sanotaan, että jollakulla on isäkompleksi, se tarkoittaa, että hänen affektiiviset rakkaussuhteensa ja seksuaalinen vetovoimansa ovat ehdollistettuja riippuen hänen suhteestaan isäänsä lapsuudessa. Tästä syystä voimme puhua ihmisistä, jotka vetoavat siihen mitä heidän isänsä edustaa, tai hahmo, joka isillä (miehillä) on yhteiskunnassa.”

-Carolina Álvarez Abalá-

Isäkompleksi ja kiintymys

Isäkompleksia ei pidetä kliinisenä kategoriana, mutta se sopii jossain määrin Sigmund Freudin ehdottamiin Elektra- ja Oidipus-komplekseihin. Tämäntyyppistä suhdetta kuitenkin analysoidaan yleensä kiintymysteorian, ei psykoanalyyttisten periaatteiden, avulla.

Kiintymysteoria perustuu ajatukseen, että kaikki vauvat muodostavat riippuvuussiteen. Yleensä tämä side on voimakkain äitiin. Se on välttämätön side vauvan selviytymisen kannalta. Kun kiintymys on turvallinen, äiti tai vanhemmat tarjoavat lapselle tarvittavan perustan elämän ja maailman tutkimiseen.

Mutta kyseinen side ei aina ole turvallinen. Se voi olla muun muassa ambivalentti, eli kun vanhemmat eivät vastaa johdonmukaisesti lapsen tarpeisiin. Tai se voi olla välttävä, kun tarpeisiin ei vastata ollenkaan tai vastaus on aggressiivinen. Välttävä kiintymys vastaa nimenomaan kiintymyksen puutetta. Kaikissa tapauksissa kiintymystyypin vaikutukset jatkuvat aikuisikään asti.

Miten kiintymyksen puute näkyy parisuhteessa

Vauvan ja hänen ensisijaisten hoitajiensa (vanhemmat tai heidän tilallaan olevat ihmiset) välinen suhde ulottuu koko lapsuuteen. Lisäksi se vaikuttaa merkittävästi heidän kumppaninsa valintaan sekä omien lastensa kasvatukseen myöhemmässä elämänvaiheessa. Tällöin mukaan voi tulla isäkompleksi tai parisuhteet, jotka perustuvat ongelmalliseen menneisyyteen isän tai äidin kanssa.

Esimerkiksi kun tyttären suhde omaan isäänsä on ollut ongelmallinen, hän saattaa etsiä kumppania, joka tavalla tai toisella edustaa tuota poissa ollutta tai halveksivaa isää hänen lapsuudestaan. Hänellä saattaa olla tiedostamaton unelma ratkaista jäljellä olevat ongelmat isänsä kanssa. Sama koskee äitikompleksia, eli miehiä ja heidän äitejään.

Tämän kompleksin vaikutus on epäluottamus kumppania kohtaan ja samalla hänen idealisointinsa. Isäkompleksista kärsiviä houkuttelevat sellaiset ihmiset, jotka ovat suojelevia ja vahvoja. He etsivät jatkuvasti kumppaninsa hyväksyntää ja ovat erittäin mukautuvia parisuhteessa. Lisäksi suhteessa esiintyy mustasukkaisuutta ja kompleksista kärsivällä on taipumus tuntea suurta tarvetta kumppaniaan kohtaan.

Etsitään ratkaisua

Kaikki vanhempien miesten ja nuorempien naisten väliset suhteet eivät sisällä isäkompleksia. Tähän kategoriaan sisältyvät suhteet, joissa nuorella osapuolella on vahva riippuvuus ja ahdistunut kiintymys. Siksi he tuntevat olonsa mukavaksi selvästi epäsymmetrisessä suhteessa, jossa he ovat enemmän vastaanottajia kuin tarjoajia.

Ongelmana on, että he eivät suinkaan ole tällaisessa parisuhteessa ratkaistakseen isäkompleksinsa, vaan sen sijaan he jatkavat sitä. He eivät ratkaise ongelmaa, vaan tekevät siitä entistä monimutkaisemman.

Jos kiintymysteoria on opettanut meille jotain, niin se on se, että lapsuutemme merkitsee meidät. Kasvatuksemme määrittää sosiaalisen asenteemme. Kun tämä vaikutus on negatiivinen ja ylittää hallintakykymme, meidän on pyydettävä apua. Se kannattaa, koska menneisyyden haamujen voittaminen on välttämätöntä, jos haluamme määrätä oman kohtalomme ja elää sellaista elämää, jota todella haluamme.