Inca Garcilaso de la Vega: perulaisen kirjallisuuden isä

Kirjoittanut ja tarkastanut historioitsija Juan Fernández

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Kirjan ja ruusun päivää juhlistetaan joka vuosi 23. huhtikuuta tämän samaisen päivän kunniaksi. Useimmat ihmiset luulevat, että päivä on merkittävä siksi, että silloin kuolivat sekä Miguel de Cervantes että William Shakespeare. Todellisuudessa Miguel de Cervantes kuoli päivää ennen, ja hänet haudattiin 23. päivänä. Shakespeare kuoli 23. päivä, mutta brittien käyttämän juliaanisen kalenterin mukaan hän kuoli itse asiassa toukokuun 3. päivänä. Yksi merkittävä kirjailija kyllä kuoli 23. huhtikuuta vuonna 1616: perulainen kirjailija Inca Garcilaso de la Vega.

Inca Garcilaso de la Vega syntyi espanjalaiselle konkistadorille ja inkalaiselle prinsessalle Huayana Capac ja Topa Inca Yupanqui -suvusta. Hän ei ollut ainoastaan kuninkaallisten ja sotureiden, vaan myös mahtavien kirjailijoiden kuten Jorge Manriquen, Santillanan markiisin ja Garcilaso de la Vegan jälkeläinen. Vaikka Inca Garcilaso de la Vega kastettiin alun perin Gómez Suárez de Figueroaksi, hän muutti myöhemmin nimensä esi-isiensä kunniaksi.

Inca Garcilaso de la Vegan lapsuus

Huolimatta Garcilason maineikkaasta suvusta, hän syntyi vaikeina aikoina. Hänen isänsä oli yksi ensimmäisiä espanjalaisia Amerikoissa yhdessä Pedro de Alvaradon, Hernán Cortésin ja Pizarron veljesten kanssa.

Tuohon aikaan oli laitonta mennä naimisiin uuden maailman alkuperäisväestöön kuuluvan henkilön kanssa, joten Inca Garcilaso oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Siitä huolimatta hän sai erinomaisen koulutuksen Cuzcossa yhdessä muiden merkittävistä perheistä olevien aviottomien lasten kanssa. Historioitsijat uskovat, että hänen rakkautensa kirjallisuuteen syntyi hänen varhaisina kouluvuosinaan.

Vuonna 1560, kun Garcilaso oli 21-vuotias, hän teki matkan isänsä kotimaahan. Hän liittyi armeijaan ja koki taistelun Italiassa kapteenina. Hän auttoi myös kukistamaan maurien kapinan Granadassa. Italiassa ollessaan hän tapasi uusplatonisen filosofin León Hebreon ja käänsi tämän tekstin Dialogeja rakkaudesta italiasta espanjaksi.

Voi olla, että tämä kohtaaminen inspiroi Inca Garcilaso de la Vegaa ryhtymään kirjailijaksi. Tai ehkäpä hänen armeijassaan mestitsinä kohtaamansa vastoinkäymiset turhauttivat häntä, mistä syystä hän päätti alkaa kirjoittamaan. Oli miten oli, Garcilason päätös muutti hänen elämänsä täysin.

Mestitsi Inca Garcilaso de la Vega

Selvittyään sotaseikkailuistaan Inca Garcilaso de la Vega asettui asumaan Montillaan, Córdobaan, Espanjaan. Tuona aikana hänestä tuli yksi ainutlaatuisimmista espanjan kielellä kirjoittavista kirjailijoista. Isänsä ja henkilökohtaisen kokemuksensa kautta Garcilaso tiesi asioita, joita oli tapahtunut espanjalaisten suorittaman Inkavaltakunnan valloituksen ensimmäisinä vuosina.

Euroopassa asuessaan hän sai uutisia Hernando de Sotosta ja tämän miehistä uudella maalla nimeltä “La Florida”. Garcilaso kirjoitti näistä tapahtumista monien muiden aikalaistensa tavoin. Se mikä erotti Garcilason muista kirjailijoista oli hänen alkuperänsä. Hän tiesi Perun loistokkaasta historiasta ennen valloitusta niiden tarinoiden perusteella, joita hänen äitinsä oli kertonut hänelle. Se kokemus, jonka hän sai kasvaessaan eri kulttuurien, tarinoiden ja kielten keskellä, teki Garcilason kirjallisista teoksista ainutlaatuisia. Ironista kyllä, juuri se sama asia joka pidätteli häntä niin monella tavalla, on se syy miksi hänet muistetaan yhä tänäkin päivänä.

Vain harva kirjailija on onnistunut ikuistamaan romanttista heroismia, joka motivoi espanjalaisia tutkimusmatkailijoita. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä eeppiset tarinat pitäneet sisällään myös tragedioita, ja Inca Garcilason näkemys esikolumbialaisesta Amerikasta onkin kiistatta traaginen ja ikimuistoinen.

Ibero-Amerikan isä

Tuuri teki Inca Garcilaso de la Vegasta edelläkävijän. Vaikka hän ei ollutkaan ensimmäinen amerikkalainen mestitsi, asiantuntijat pitävät häntä ensimmäisenä kulttuurisena mestitsinä.

Kirjoituksissaan hän ymmärtää, että näiden kahden vastakkaisen kulttuurin historia on myös hänen oma henkilökohtainen tarinansa. Hän ei kuvaa itseään sen puoleen valloittajien kuin valloitettujenkaan poikana. Sen sijaan hän kirjoittaa niin kuin kummankin maailman ylpeä jälkeläinen.

Hänen kirjoitustensa keskiössä on Espanjan valloittamilla alueilla syntyneen uudenlaisen kansan ristiriitainen mutta yhteensulautuva sielu: Latinalaisen Amerikan sielu, mestitsien sielu.

Inca Garcilason kirjoitukset

Keskittyminen ainoastaan Garcilason ainutlaatuiseen näkökulmaan ei tekisi hänen kirjoituksilleen oikeutta. Hänen proosansa on samalla tasolla kuin Kulta-ajan parhaimpien kirjailijoiden. Hän tunsi Luis de Góngoran ja Miguel de Cervantesin henkilökohtaisesti, mikä sai hänet varmasti rakastamaan mestitsijuuriaan vieläkin enemmän.

Garcilaso kirjoitti merkittävimmät teoksensa elämänsä myöhempinä vuosina, mikä selittää ainakin osaksi hänen vanhoillisen ja pohdiskelevan tyylinsä. Lisäksi hänen rakkautensa filosofiaa kohtaan toi hänen teoksiinsa ylimaallisen piirteen.

Garcilasolle mestitsijuuret olivat este, joka hänen täytyi ylittää lähes koko elämänsä ajan. Vanhoilla päivillään hän kuitenkin kirjoittaa, että hänen juurensa olivat hänelle ylpeyden aihe. Lopulta hänen elämänsä on upea metafora koko Latinalaiselle Amerikalle.

Inca Garcilaso de la Vega sai tunnustusta teoksistaan ennen kuolemaansa, ja tuntuu sopivalta, että hän jakaa tuon huhtikuun 23. päivän kahden sankarinsa kanssa.