Hyväksyntä- ja sitoutumisterapia pornoriippuvuuteen

Pornografian katselussa ei sinänsä ole mitään kummempaa eikä ongelmallista. Mutta kun se muuttuu pakonomaiseksi ja siitä tulee riippuvuus, se vaikuttaa henkilön elämään monella tapaa.

Pornoriippuvuuteen ei kuitenkaan ole avoimesti paneuduttu eikä siitä juuri keskustella, saatikka sitten sen mahdollisista hoitomuodoista. Pornoriippuvuuden hoito vaikeutuu entisestään ennakkoluulojen ja stereotypioiden vuoksi. Lisäksi riippuvaisen henkilön häpeä on raskas taakka.

Tässä artikkelissa kerromme yhdestä mahdollisesta hoitomuodosta, nimeltään hyväksyntä- ja sitoutumisterapia. Se alkaa sen hyväksymisestä, että pornografian katselu on ongelma, ja siihen sitoutumisesta. Puhumme myös erään tutkimuksen tuloksista, jonka Twohig ja Crosby tekivät vuonna 2010 Utahin osavaltion yliopistolle.

Internet ja pornografia

Internet on kaikkialla. Asiantuntijat arvioivat, että noin 12 prosenttia kaikesta Internetin sisällöstä on pornografista. Yhdysvalloissa noin 13 prosenttia väestöstä katselee pornografiaa säännöllisesti.

Tämä on käytäntö, joka on juurtunut syvälle yhteiskuntaamme. Koska sen kehitys näyttää olevan eksponentiaalista, on tärkeää luoda hyviä käytäntöjä pornografian katseluun. Siksi tietoisuus ongelmallisen pornon katselun tunnistamisesta on elintärkeää niille ihmisille, jotka täyttävät riippuvuuskriteerit.

Pornoriippuvuus ja mielialaongelmat

Kuten minkä tahansa riippuvuuden kohdalla, ongelma ei ole riippuvuuden kohde. Sen sijaan riippuvuuden aiheuttama äärimmäinen käyttäytyminen heikentää henkilön jokapäiväistä elämää. Kun käyttäytyminen uhkaa kohteen emotionaalista, sosiaalista ja ammatillista toimintaa, käyttäytymisestä on tullut ongelma.

Pornoriippuvuuteen liittyvä, Twohigin ja Crosbyn tutkimus kertoo ihmisistä, joilla on tiettyjä terveysongelmia. Näitä ovat masennus, sosiaalinen eristyneisyys, huonontuvat ihmissuhteet, työpaikan menetys ja tuottavuuden lasku. Lisäksi riippuvuus liittyy taloudellisiin ongelmiin.

Pornografian katselu ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin ihmisiä, jotka uskovat, että pornografian katseleminen on ristiriidassa heidän moraalisten ja henkilökohtaisten arvojensa kanssa. Seurauksena on suuri konflikti, jos he eivät pääse katselusta eroon.

Pornoriippuvuus ja sen samankaltaisuus muiden riippuvuuksien kanssa

Pornoriippuvuuden diagnostisten kriteerien määrittämiseksi on tutkittu muita häiriöitä, joilla on samanlaisia ongelmia. Nämä ovat esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, impulssien hallintaan liittyvät häiriöt ja pakko-oireisten häiriöiden kirjoihin kuuluvat.

Pornoriippuvuus viittaa jatkuvien sellaisten ajatusten esiintymiseen, jotka suorastaan “vaativat” pornon katselua. Ja potilaalle ainoa tapa paeta näitä tukahduttavia ajatuksia on pornografian katselu.

Tämän riippuvuuden hoito on samanlainen kuin esimerkiksi pakko-oireiden ja päihteiden väärinkäyttäjien hoidossa käytetyt hoitomuodot. Asiantuntijat käyttävät mm. hoitoja, joissa työskennellään sisäisten ajatusten ja kokemusten kanssa, ja jotka keskittyvät muutoksiin käyttäytymisessä antamalla ohjeita tuon muutoksen aikaansaamiseksi.

Hyväksyntä- ja sitoutumisterapia pornoriippuvuuteen

Hyväksyntä- ja sitoutumisterapia on pätevä hoito tähän riippuvuuteen. Se on terapiatyyppi, joka on osa kognitiivisten ja käyttäytymisterapioiden kirjoa. Tämä johtuu siitä, että se käsittelee myös ajatuksia, tunteita ja fysiologisia reaktioita.

Hyväksyntä- ja sitoutumisterapia käyttää kuitenkin useita prosesseja. Tässä prosessissa on yhteensä kuusi askelta vähentämään pornon katselua.

Kuusi askelta

• Hyväksyminen. Aluksi riippuvaisen henkilön on oltava valmis kokemaan nuo ajatukset, tuntemukset ja tunteet ilman tavoitetta säädellä niitä. Hänen on yksinkertaisesti hyväksyttävä ne sellaisina kuin ne ovat.
• Eristäminen. Tässä askeleessa ei lisätä sanallista sisältöä aistimuksiin, tunteisiin ja sisäisiin kokemuksiin. Tunteet ovat vain tunteita, eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka henkilö (potilas) on tai mitä hän tekee.
• Yksi konteksti. Koetaan nuo tunteet tai impulssi pornon katseluun ulkopuolelta. Tämä tarkoittaa sitä, että aihe on konteksti jossa nämä tunteet tapahtuvat, mutta aihe ei missään tapauksessa määrittele näitä tunteita.
• Arvot. Tämä on olennainen asia hoidossa. Tässä määritellään ne elämänalueet, jotka ovat potilaalle tärkeitä ja joihin hän on valmis panostamaan.
• Sitoutuminen toimintaan. Potilaan tulee työskennellä niin, että hän tuntee olevansa sitoutunut työskentelemään kohti arvojaan ja toiveitaan.

Tutkimuksen tulokset: onko hyväksyntä- ja sitoutumisterapia hyödyllinen ase pornoriippuvuuteen?

Kuuden ihmisen osallistumisen ansiosta, jotka näyttivät täyttävän pornoriippuvuuden kriteerit, ammattilaiset pystyivät saattamaan tutkimuksen päätökseen. Yksi henkilö katsoi heteroseksuaalista pornoa työpaikalla. Toinen henkilö osoitti pakkomiellettä homoseksuaaliseen pornografiaan. Kolme muuta katselivat heteroseksuaalista pornoa eri paikoissa. Viimeinen henkilö masturboi vain naisten kuvilla. Kaikki tutkittavat olivat miehiä ja kaikki pornoriippuvaisia.

Tutkimukseen sisältyi kahdeksan puolentoista tunnin istuntoa, joista kaikki käytettiin hyväksyntä- ja sitoutumisterapiaan. Tulokset osoittavat, kuinka viisi kuudesta osallistujasta koki pornografian katselun merkittävän vähenemisen hoidon seurauksena. Lisäksi neljä viidestä säilytti nämä tulokset ajankin myötä. Heidän elämänlaatunsa ja tyytyväisyytensä lisääntyivät kahdeksan istunnon jälkeen.

Pornoriippuvuuden ehkäisyllä on tärkeä rooli, jotta tämä häiriö ei lisääntyisi. Siksi meidän on hyväksyttävä ja kohdattava tämä sosiaalinen häiriö. Tämä on jo tehty alkoholin, huumeiden, tupakan ja kannabiksen saralla, ja nyt on pornon vuoro.

Yhteenvetona voidaan todeta, että omien lasten kanssa puhuminen pornografiasta on erittäin suositeltavaa. Tämä helpottaa turvallista ja valvottua pääsyä materiaaliin, sekä irtautumista häpeästä ja moraalisesta tuomitsemisesta.