Hyperempatia: kun ongelmana on liika empatia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Hyperempaattinen henkilö reagoi voimakkaasti kaikkiin ympärillään oleviin tunteisiin.

Ongelmana on se, että hyperempaattinen henkilö menettää pahimmassa tapauksessa oman minuutensa samaistumalla liikaa toisten ihmisten tarpeisiin ja eläytymällä heidän tuskaansa. Hyperempaattiset henkilöt tuntevat liikaa myötätuntoa ja jopa syyllisyyttä toisten ihmisten kokemasta kivusta tai kärsimyksestä. Tämä tuottaa tuskaa heille itselleen ja vie heidän omia voimavarojaan.

Hyperempatiaa kutsutaan jopa “syndroomaksi”, mikä voi olla hieman yllättävää. Onko liioiteltua nimittää niin sanottua “normaalia” käytöstä oireyhtymäksi tai sairaudeksi?

Vastaus on ei, ja siihen on olemassa pätevä selitys. Jos kerran DSM-5 luokittelee hyperempatian persoonallisuushäiriöihin, siihen on varmaan olemassa jokin hyvä syy.

“Havaitseminen merkitsee tuskaa.”

– Aristoteles –

Mikä tahansa käyttäytymistapa joka vaikeuttaa henkilön kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, vaivaa häntä ja estää häntä elämästä normaalia elämää, tarvitsee diagnoosin ja asianmukaista hoitoa.

Tämän vuoksi ihmiset jotka ovat liian empaattisia tai jopa hyperempaattisia, jotka kokevat siitä koituvan pysyvää haittaa ja ovat kykenemättömiä toimimaan täysipainoisesti sosiaalisessa, henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässään, täyttävät persoonallisuushäiriön tunnusmerkit.

On tärkeää selventää, että erittäin herkällä ja hyperempaattisella luonteella on vissi ero.

Mielenkiintoisessa kirjassaan “Women Love Psychopaths” yhdysvaltalainen psykiatri Sandra L. Brown kertoo, että monet naiset eivät vain tyydy ymmärtämään kumppaniensa psykopaattista käyttäytymistä, vaan kokevat sen jopa oikeutetuksi.

Toisin sanoen heidän liiallinen empatiansa estää heitä täysin näkemästä heidän edessään olevaa pahuutta. Nämä naiset käyttävät uskomattoman pitkälle kehittyneitä, älykkäitä tapoja selittääkseen kumppaneidensa väkivaltaiset teot parhain päin ja saadakseen ne vaikuttamaan oikeutetuilta. Tämä on selvä todiste siitä että hyperempatia on sairaus, johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Empatia vai hyperempatia? Raja normaalin tunteen ja sairauden välillä on häilyvä

Empatiaa pidetään yleisesti myönteisenä, hyödyllisenä ja toivottuna ominaisuutena. Tämän vuoksi saatetaan ajatella, että tämän ominaisuuden liiallisessa määrässä ei voi piillä mitään ongelmaa. Tähän pätee kuitenkin sama kuin muillakin elämän osa-alueilla, eli liikaa ei ole koskaan hyväksi, vaan kultainen keskitie on parempi vaihtoehto.

Hyperempatia vaikuttaa henkilön kykyyn pitää oma minuutensa erillään muista ihmisistä. Empatia merkitsee itsensä asettamista toisen ihmisen asemaan, mutta empaattisuus ei tarkoita sitä että henkilö lakkaa olemasta oma itsensä.

On myös tärkeää tunnistaa erilaiset empatian tyypit, jotta tiedämme mitkä niistä ovat terveitä tunnetiloja ja mitkä täyttävät sairauden tunnusmerkit.

• Affektiivinen empatia ilmenee henkilön kykynä kokea samaa mielenliikutusta ja tuntea samoja tunteita joita joku toinen henkilö tuntee. Henkilöllä on myös kyky ottaa osaa ja tuntea myötätuntoa toisen henkilön puolesta. Tämän johdosta henkilö tuntee samalla tavalla kuin toiset ihmiset tuntevat.
• Kognitiivinen empatia täydentää henkilön ymmärtämystä toisesta ihmisestä ja täsmentää hänellä olevaa tietoa toisen henkilön mielenliikkeistä. Tämän ansiosta henkilö tietää ja ymmärtää kuinka toiset ihmiset tuntevat.
• Liika empatia tai hyperempatia tarkoittaa sitä, että henkilö heijastelee toisten ihmisten tunteita itseensä, mutta samalla hän myös imee niitä itseensä. Henkilö kykenee tuntemaan samoin kuin toinen ihminen, mutta myös kärsii siitä. Liika empatia ilmenee psyykkisenä kipuna joka aiheuttaa ahdistusta ja altistaa henkilön toisten ihmisten tarpeille. Tämän johdosta henkilö ei huomaa missä kulkee raja hänen itsensä ja muiden välillä.

Miltä hyperempatia tuntuu?

Kuvailemme alla hyperempatiasta kärsivien ihmisten luonteenpiirteitä. Näiden kriteerien tavoitteena on erotella tavallinen tunneherkkyys ja sairaalloinen yliherkkyys. Sen lisäksi esittelemme, minkä kriteerien perusteella DSM-5 tunnistaa nämä käyttäytymistavat.

• Ensiksikin havaitaan romahdus henkilöiden identiteetissä ja sosiaalisissa taidoissa.
• On tavallista että heille kehittyy häiriöitä, joihin liittyy pakkotoimintoja ja psykoosia.
• Henkilöillä on taipumusta mielialanvaihteluihin. Heidän mielialansa vaihtelevat syvästä masennuksesta melodramaattiseen tai jopa hillittömään iloon.
• Henkilöt ovat sopuisia ja riippuvaisia muista ihmisistä. He haluavat ratkaista kaikkien ihmisten ongelmat voidakseen osoittaa oman korvaamattomuutensa ja tarpeellisuutensa sekä vahvistaakseen vaalimaansa imagoa. He kaipaavat jatkuvaa vuorovaikutusta ja kanssakäymistä. Heillä on tarve vahvistaa olemassaolonsa oikeutus tekemällä palveluksia muille ihmisille. Jos joku muu henkilö yrittää asettaa rajoja heidän toiminnalleen, he tuntevat olevansa loukattuja ja torjuttuja.
• He ovat usein ylisuojelevia eivätkä anna muiden ihmisten toimia ominpäin.
• Liiallisen empatian kokeminen laskee merkittävästi heidän toimintakykyään ja tuottavuuttaan työssä. Hyperempatiasta kärsivistä henkilöistä tuntuu siltä, että kukaan ei arvosta heidän epäitsekkyyttään eikä ymmärrä heidän tarvettaan tukea ja auttaa muita.
• Viimeisimpänä, vaikkakaan ei vähäisimpänä tunnusmerkkinä mainittakoon se, että heidän mielialassaan voidaan usein havaita selvä siirtymä liiallisesta empatiasta mielipahaan. Hyperempaattiset henkilöt joutuvat kärsimään niin paljon pettymyksiä, että he eristäytyvät lopulta täysin muusta maailmasta joko perin juurin kiukustuneina tai syvän epätoivon vallassa.

Mitä tehdä, jos koet olevasi liian empaattinen?

Tässä kohdin herää kysymys siitä, mikä saa jonkun henkilön kärsimään niin paljon hänen eläytyessään toisten ihmisten tunteisiin. Viime vuosina tämän aiheen tutkimuksessa on edistytty huomattavasti. Tutkijat ovat todenneet, että hyperempatialla on perinnöllinen ja neurokemiallinen perusta.

Tutkijat ovat oppineet paljon niin sanotuista empatian kirjon häiriöistä kuten Aspergerin oireyhtymästä, hyperempatiasta ja rajatilapersoonallisuushäiriöstä. Tämä on mielenkiintoinen aihe, josta tullaan varmaan saamaan merkittäviä tutkimustuloksia ja parempia hoitokeinoja tulevina vuosina.

Jos kärsit liiallisesta empatiasta, tällä hetkellä ratkaisu on näin yksinkertainen: hakeudu hoitoon.

Kärsitpä minkä tasoisesta empatian kirjon häiriöstä tahansa, sinun on joka tapauksessa hyödyllistä oppia elämänhallintaa kehittäviä tekniikoita. Nämä tekniikat auttavat sinua asettamaan rajoja, kontrolloimaan paremmin ajatuksiasi, huolehtimaan paremmin omista tarpeistasi, määrittelemään oman identiteettisi ja saamaan lisää itseluottamusta.

Liiallinen empatia ei ainoastaan tee sinua alakuloiseksi, vaan se myös eristää sinut muusta maailmasta.

Sinun ei kannata tyytyä elämään tyhjiössä ja jatkuvassa piinassa. Ota ensimmäinen askel vapautuaksesi ongelmasta.