Hubrisin oireyhtymä: valta moraalisen korruption syynä

Hubrisin oireyhtymä viittaa ihmisiin, jotka kokevat muutoksia persoonallisuudessaan päästessään johtotehtäviin. Sitä voi esiintyä liiketoiminnassa ja politiikassa, mutta millä tahansa muillakin aloilla.

Tämä oireyhtymä kuvaa sitä, kuinka vallassa olevat ihmiset osoittavat äärimmäistä ylpeyttä, liiallista varmuutta ja täyttä piittaamattomuutta muista ihmisistä. Nämä luonteenpiirteet johtavat impulsiiviseen ja usein myös tuhoisaan käyttäytymiseen.

Neurotieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että näissä ihmisissä tapahtuisi fysiologisia muutoksia. Sekä psykiatrian että psykologian kannalta tätä aihetta voidaan kuitenkin käsitellä.

Hubrisin oireyhtymää ei tulisi pitää itsessään häiriönä tai narsistisen persoonallisuushäiriön alatyyppinä. Se on tapaus tai oireyhtymä, joka johtuu liiallisesta vallasta ja jolla ei ole samanlaista kehitystä kuin persoonallisuushäiriöllä.

Hubrisin oireyhtymä: liiallinen voima

Termi hubris tai hybris (ὕβρις, hýbris) on kreikan kielen käsite, joka tarkoittaa “ylimääräistä”. Se on vastakohta raittiudelle ja maltillisuudelle. Hubristinen henkilö on sellainen ihminen, joka tuntee epäorgaanista ylpeyttä ja joka kohtelee muita ihmisiä hävyttömällä ja halveksivalla tavalla. Yksilö näyttäisi nauttivan valta-asemansa käyttämisestä tällä tavoin, vaikkakin on hyvä muistaa, että epärehellinen käyttäytyminen tuomittiin voimakkaasti antiikin Kreikassa.

David Owen, joka toimi James Callaghanin työväenhallituksen ministerinä yhdessä psykiatri Jonathan Davidsonin kanssa teki tämän ilmiön tutkimuksesta vakavamman ja akateemisemman.

Owenin mielestä Hubrisin oireyhtymää pidetään usein luonnollisena, tai ainakin odotettuna, luottamuksen ja kunnianhimoisuuden piirteenä sellaisilla ihmisillä, jotka hakevat valtaa. Vaikka monet voisivatkin pitää ylimielisyyttä vallankäyttäjien huonona puolena, samalla nämä ihmiset uskovat myös, että ainakin jonkinlainen ylimielisyys on se hinta, joka hyvästä johtajuudesta on maksettava.

Valta on päihdyttävää, ja kaikilla vallankäyttäjillä ei ole riittävää luonnetta sen sivuvaikutusten torjumiseksi. Vallan päihdyttävän vaikutuksen vastustaminen vaatii terveen järjen, huumorin, säädyllisyyden, skeptisyyden ja jopa kyynisyyden yhdistelmää, joka kohtelee valtaa sellaisena kuin se on: etuoikeutettuna mahdollisuutena vaikuttaa ja toisinaan myös määrittää tapahtumien kulun suunnan.

Owen kuvasi Hubrisin oireyhtymää yksilöllisenä ja hankittuna persoonallisuushäiriönä, joka kehittyy vasta, kun ihminen on pitänyt valta-asemaansa tietyn aikaa. Lisäksi sitä voidaan soveltaa vain niissä tapauksissa, joissa kyseisellä henkilöllä ei ole ollut aikaisempaa psykiatrista sairautta.

Hubrisin oireyhtymän oireet

David Owenin kokoama 14 oireen lista Hubrisin oireyhtymän tunnistamiseksi sisältää mm. seuraavat:

• Vallankäyttö, jota käytetään itsensä ylistämiseen.
• Pakkomielle omakuvaa kohtaan.
• Liiallinen itseluottamus, johon liittyy halveksuntaa muiden neuvoja tai kritiikkiä kohtaan.
• Yhteyden menetys todellisuuteen.
• Hän puhuu kuin messias; kuin joku, joka antaa ymmärtää, että hän on paljastamassa ehdotonta totuutta.
• Holtiton ja impulsiivinen toiminta.
• Ilmeinen epäpätevyys ilmenee liiallisen varmuuden vuoksi, yksityiskohtiin ei kiinnitetä huomiota.

Tutkiessaan näitä oireita Owen ja Davidson havaitsivat päällekkäisyyden useiden muiden persoonallisuushäiriöiden kanssa. Erityisesti Hubrisin oireyhtymää kuvaavat oireet menivät ristiin narsistisen persoonallisuushäiriön kanssa.

Seitsemän Hubrisin oireyhtymän oiretta kuuluvat myös narsistisen persoonallisuushäiriön oireisiin ja 2 Hubrisin oireyhtymän oiretta lukeutuvat sekä epäsosiaalisen persoonallisuuden häiriön että huomionhakuisen persoonallisuushäiriön oireisiin.

Kuuluisien johtajien profiilit

Owen ja Davidson tutkivat viimeisen sadan vuoden aikana vallassa olleiden Yhdistyneen kuningaskunnan pääministereiden sekä Yhdysvaltojen presidenttien psykologisia profiileja löytääkseen esimerkkejä hubristisista piirteistä.

He löysivät seitsemän Yhdysvaltain presidenttiä, jotka osoittivat ylimielisyyttä määritteleviä piirteitä: molemmat Rooseveltit, Woodrow Wilson, John Kennedy, Lyndon Johnson, Richard Nixon ja George W. Bush. Presidentti, jossa tutkijat kykenivät tunnistamaan selkeimmin Hubrisin oireyhtymän, oli George W. Bush.

Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerien joukosta analysoitiin Herbert Asquith, David Lloyd George, Neville Chamberlain, Winston Churchill, Anthony Eden, Margaret Thatcher ja Tony Blair. Kaikilla heillä esiintyi merkkejä liiallisesta ylpeydestä, mutta vain Lloyd George, Chamberlain, Thatcher ja Blair osoittivat merkkejä täysivaltaisesta Hubrisin oireyhtymästä.

Poliitikot eivät ole ainoita

Pääministerit ja presidentit ovat käteviä tutkimusten lähteitä, koska heistä on saatavilla laajan kirjo tietoa. Hubrisin oireyhtymä liittyy kuitenkin valtaan, ja siksi kuka tahansa valta-asemassa oleva ihminen, kuten yrityksen toimitusjohtaja, voi kärsiä tästä oireyhtymästä.

Suuri Bertrand Russell ehti jo kuvata ilmiön, jossa ihmisen henkiselle vakaudelle tapahtui jotain, kun hän pääsee valta-asemaan. Hän kuvasi syy-yhteyttä vallan ja epätavallisen käytöksen välillä, kutsuen sitä “vallan huumausaineeksi”.

Siksi tämä saa meidät pohtimaan, että on ihmisiä, jotka ovat olleet aikaisemmin rehellisiä kansalaisia ja joista on vuosien varrella kertyneen vallan takia tullut korruptoituneita. Siksi jokaisessa kehittyneessä yhteiskunnassa kaikkia despotismiin eli valtaa pitävän tahdon täysimääräiseen ja rajattomaan valtaan viittaavia merkkejä on hallittava sosiaalisella ja poliittisella järjestelmällä, joka määrittelee yksittäiselle henkilölle kuuluvan vallan.