Henkisyyden neljä lakia

· 16.2.2016

Sanotaan, että elämässä tulee kullekin aikanaan kohdalle sellainen lyhyt hetki, jolloin tunnemme olevamme pahemmin hukassa kuin koskaan, jolloin tapahtuu kohtaaminen. Kohtaaminen itsesi kanssa, syvyyksiesi, pelkojesi ja sielusi kanssa.

Sanotaan, että jos koet tämän kaltaisen muutokseen työntävän hetken, niin se ei ole sattumaa. Se tapahtuu koska sinun täytyy ymmärtää ja oppia jotain syvemmin.

Henkisyys yltää materian ja maallisen tuolle puolen. Se ei ole uskonto tai opinkappale. Henkisyys on itsestään huolehtimista. Se on sitä kun sallimme sydämemme loikkia niiden kuilujen ja rotkojen yli, joita meidän mielemme luovat, ja kultivoimme meidän arvojemme nöyrästi.

Nämä ovat neljä henkisyyden lakia hindulaisen filosofian mukaan:

1. Jokainen ihminen joka tulee elämääsi on juuri oikea henkilö.

“Jokainen elämäämme tuleva ihminen on ainutlaatuinen. He jättävät aina palan itseään jälkeensä ja vievät osan meistä mennessään. Jotkut vievät paljon, mutta kukaan ei kulje jättämättä jotain jälkeensä. Tämä on selvä todiste siitä, että kaksi sielua eivät löydä toisiaan sattumalta.”
-Jorge Luis Borges-

 

Ei kukaan tule elämääsi sattumalta. Kaikki ihmiset elämässäsi ovat siellä syystä, jopa ne myrkylliset ihmiset. Jokaisella vuorovaikutuksen vaihtokaupalla ja joka ikinen hetki, me kaikki annamme panoksemme toisillemme jollain tapaa.

Me elämme harmaan eri sävyjen maailmassa, missä mikään ei ole vain mustaa tai valkoista. Me emme ole aina opettajia tai aina oppilaita. Jokainen meistä tarjoaa jotain myönteistä, jopa jos se tapahtuu kielteisen luonteenpiirteen kautta. Esimerkiksi silloin kun emme pysty käsittelemään jotain tai jokin vahingoittaa meitä.

Henkisyys, pari luonnossa

Me olemme ikuisesti kuin kynttilöitä tai taskulamppuja pimeydessä. Jotkin ihmiset ovat kirkkaampia ja edustuksellisempia kuin toiset. Mutta jokaisella meistä on oma valomme ja jotain sanottavaa, poikkeuksetta. Aikanaan me opimme olemaan kiitollisia kaikista niistä kivistä joihin me matkallamme kompastuimme. Sillä yhtälailla he jotka tekevät elämästämme hankalaa kuin he jotka tukevat meitä tunnollisesti, voivat kaikki opettaa meille jotakin.

Kaikki elämässä, aivan kaikki, ynnääntyy lopulta yhteen. Tästä syystä meidän tulisi pitää yllä myönteistä näkemystä muita kohtaan ja olla väheksymättä ainoatakaan meille tarjottua oppituntia.

2. Se mitä tapahtui, tulikin tapahtua.

Mikään mikä elämässämme tapahtuu ei olisi voinut tapahtua eri tavalla. Se mitä meille tapahtuu on ainut asia mitä meille pitäisi tapahtua. Se on oikea asia oikeaan aikaan, ja juuri tästä meidän pitäisi oppia poimimaan erityinen merkitys.

Meillä on tottumus ajatella sitä mitä olisi voinut tapahtua. Tapa luoda niitä hypoteettisia tilanteita joissa me käyttäydyimme eri tavalla ja sen seurauksena saavutimme erilaisen lopputuloksen.
Henkisyys kukkien takana

Jokainen muutos aiheuttaa arvaamattomia seurauksia. Siksi meidän pitäisi lyhykäisyydessään hyväksyä, että mitä ikinä tapahtuikaan kuuluu jo menneeseen. Muita mahdollisuuksia ei ole. Meidän joka ikinen tekomme aiheuttaa ympärillemme syiden ja seurauksien dominoefektin, joka määrittelee meidän polkumme.

Ei siis murehdita turhaan sitä mitä me olisimme voineet tehdä toisin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ja aina tarvitaan tietty määrä aikaa kunkin tarpeellisen oppitunnin sisäistämiseen. Kuten sanotaan, meidän täytyy ryömiä ennen kuin voimme kävellä ja kävellä ennen kuin voimme juosta. Kukaan ei voi jättää väliin elämän välttämättömiä askeleita.

3. Milloin tahansa kun jokin alkaa, on aika oikea sen alkamiseen.

Älä odota täydellistä hetkeä, vaan tartu hetkeen ja tee siitä täydellinen.

Kaikki alkaa aina oikealla hetkellä, ei ennemmin eikä myöhemmin. Uudet asiat elämässämme ilmaantuvat esiin ja kosketeltaviksi koska me vedämme niitä puoleemme ja koska me olemme valmiit havainnoimaan ja nauttimaan niistä. Ymmärtäessäsi tämän, hyväksy myös se että kun elämä asettaa jotain polullemme, tulisi meidän nauttia siitä.

Henkisyys mahtuu käsiimme

4. Kun jokin on ohi, se on ohi.

Päästä siitä irti. Älä roiku kiinni missään tai kenessäkään. Kaikella elämässäsi on oma aikansa ja syynsä olemiseen.

Meillä on taipumus pitää itsemme sidottuina lukemattomiin tarinoihin ja tunteisiin. Hyvästien jättäminen tekee kipeää. Mutta kun jokin päättyy, sen pitäminen meidän kokemuspiirissämme on vain harjoitus masokististen piirteidemme puolesta. Se luo suunnatonta epämukavuutta sekä useita riippuvuuksia ja epävarmuuksia.

Eteenpäin liikkuminen on paras vaihtoehto oman elämäsi rikastuttamiseksi ja kärsimyksen välttämiseksi. Pidä aina mielessä, että kaikkein vaikutuksille alttein ihminen jonka kanssa päivittäin olet tekemisissä, olet sinä itse. Ole siis varovainen sen suhteen mitä itsellesi tarinoit ja yksinkertaisesti solju elämän mukana.