Rypyt kertovat hyvin eletystä elämästä
Heidän pupillinsa sulkevat sisälleen heidän koko elämänsä aarteet, heidän matkansa ja seikkailujensa salaisuudet.
Heidän silmäripsensä, voimakkaat mutta herkät, kertovat kokeneensa niin kyynelten vesiputoukset kuin auringon säteiden väreilyn.
Heidän ulkonäköään ovat muokanneet tuhannet haudatut kamppailut, toiset suurten aaltojen keskellä ja toiset tyynempien tuulien katveessa taistellut.
Kun he katsovat sinuun, he antavat pääsyn omiin tunteisiinsa, kuin näkymätön silta yhdistäisi meidät heihin. Joskus he pystyttävät suojakseen kilpiä ja muureja, jotka voidaan murtaa rakkaudella ja huolenpidolla; toisinaan he toivottavat sinut tervetulleeksi ovet appoisen auki ja halauksen tai mojovan suukon saattelemana.
Heidän suillaan, vuosia vaienneilla, ei ole kiirettä puhua, ja kun ne puhuvat, ovat sanat täynnä viisautta. Jos vain osaisimme ottaa neuvoista opiksemme.
Jos kuuntelemme heitä, opimme niin paljon… He antavat meille oppitunteja elämästä ja sen vivahteista.
Heidän ryppynsä – tunteiden, haavojen ja onnistumisten muovaamat – ovat muodostuneet vuosien saatossa ja ovat osa heidän luonnettaan.
Rypyt täynnä uhrauksia, täynnä tunteita – rypyt, jotka ovat muodostuneet tuskan raskaiden aaltojen vanavedessä. Rypyt täynnä rakkautta ja elämää.
Heidän ihonsa on selviytynyt syvemmistä haavoista kuin voimme ikinä kuvitella. Jotkin ovat parantuneet kokonaan, mutta jotkut ovat jääneet ja muodostuneet arviksi, joihin kajoaminen voi saattaa valloilleen tunnemyrskyn.
Heidän selkiensä kumarasta voi aistia heidän kokemiensa menetysten painon. Menetysten, joiden seurauksena he ovat kadottaneet jonkun, jonka kanssa ovat jakaneet teräksenlujan siteen, jota mikään välimatka, henkinen tai fyysinen, ei saa heitä unohtamaan. Heidän rakkaihinsa liittyvät muistot nousevat syvältä pinnan alta, ja kumpuavat suoraan sydämestä.
Heidän kätensä ja jalkansa ovat tukeneet heidän matkaansa. Matkaa, joka on ollut mutkitteleva, epävakaa ja täynnä vaaroja sekä haasteita, ja antaneet heille heidän olemuksensa vahvuuden.
Matkaa, joka on myös ollut täynnä kukkasia, raikasta ilmaa ja suloisuutta – matkaa, josta he ovat nauttineet kaikkina mahdollisina hetkinä.
Ja silti me joskus unohdamme. Me unohdamme…
He ovat menneisyytemme ja nykyisyytemme sankareita, ja saavat meidät pohtimaan sitä mikä onkaan mahdollista, jos todella haluamme sitä. Elämä jättää arpia ihoomme ja sieluumme, kuumia ja kylmiä.
Kokemuksen ääni poukkoilee edestakaisin hiljaisuuden ja vastalauseiden väillä, urhoolliset sydämet jotka jatkavat eteenpäin kohtaamistaan myrskyistä huolimatta.
Mutta keitä nämä ihmiset ovat?
Vanhuksia elämänsä syksyssä. Heidän ulkonäkönsä ja ryppynsä paljastavat heidät.
Heitä, jotka aikanaan ojensivat sinulle auttavan kätensä ja korjasivat mokasi. Heitä, jotka opettivat sinua hoivaamaan ja kastelemaan siemeniä jotka istutat, jotta jonain päivänä ne kantaisivat hedelmää.
Siellä he ovat, joko rinnallasi tai kaukana etäisyydessä, odottaen sinun hymyilevän heille, rakastavan heitä. Kun tapaat heitä, kuuntele. Heidän sanansa voivat johdattaa sinut kohti unelmiasi.
Kun tapaat heitä, ymmärrä heitä, jopa heidän hiljaisuuttaan, sillä se on täynnä merkityksiä.
Kun tapaat heitä, halaa heitä, sillä vilpitön sekä merkityksellinen halaus on ystävällinen ja sydäntälämmittävä ele.
Ja muista, jonain päivänä tulet itse olemaan nykyisyytesi ja menneisyyden sankari tuleville sukupolville.