Harhaluulojen ensisijaiset tyypit

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Cristina Roda Rivera

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Harhaluulot ovat henkisille ja neurologisille sairauksille ominaisia piirteitä. Harhaluulojen avulla voidaan siis diagnosoida psykoottisia sairauksia. Psykiatri ja filosofi Karl Jaspers oli ensimmäinen, joka määritteli kirjassaan General psychopathology (1913) pääkriteerit näiden harhaluulojen tunnistamiseksi.

Näitä kriteereitä ovat:

• Varmuus. Uskomalla johonkin vahvalla vakaumuksella.
• Joustamattomuus. Uskomusta ei voida muuttaa vakuuttavilla vastaväitteillä.
• Uskomuksen valheellisuus tai mahdottomuus.

Kuten saatatkin jo arvata, valheellisuuden (tai todellisuuden) käsite voi olla ongelmallinen. Karl Jaspersin mukaan harhaluulojen ensisijaiset tyypit ovat: 1) se tapa, jolla potilas pitää uskoa yllä ja 2) sen sisältö.

Harhaluulojen tyypit potilaan uskomusten mukaan

Virallisesta näkökulmasta katsottuna harhaluuloja on kahta tyyppiä: ensisijaisia tai todellisia ja toissijaisia.

Ensisijaiset harhaluulot ovat itsenäisiä, omaperäisiä ja psykologisesta näkökulmasta katsottuna käsittämättömiä. Ne ilmestyvät yhtäkkiä, potilas uskoo niihin täysin, eikä niitä pystytä selittämään millään muulla psyykkisellä muutoksella.

Toissijaiset harhaluulot syntyvät aikaisemmasta epätavallisesta kokemuksesta. Se on harhaluuloinen ajatus, joka syntyy, kun jotakin outoa, järjetöntä kokemusta yritetään selittää. Siitä syystä ne ovat psykologisesti ymmärrettäviä.

Ensisijaisten ja toissijaisten harhaluulojen välinen ero on siis se, onko harhaluulo ymmärrettävä vai ei. Tähän eroon kuuluu myös yritys selittää, mistä itse harhaluulo syntyy. Se, että toissijaiset harhaluulot ovat psykologisesti ymmärrettäviä, tarkoittaa sitä, että ne ovat seurausta potilaan yrityksestä selittää epätavallisia kokemuksia.

Jaspersin neljä ensisijaisten harhaluulojen tyyppiä:

• Harhainen intuitio. Ilmiönä mahdoton erottaa mitään äkillisesti syntyvää ideaa. Näiden harhaisten ideoiden sisällön on taipumus olla itseensä viittaavaa ja yleisesti ottaen todella tärkeää potilaalle.
• Harhaiset havainnot. Koostuvat tavallisen havainnon harhaisesta tulkinnasta.
• Harhainen ilmapiiri. Subjektiivinen uskomus siihen, että maailma on muuttunut hieman pahempaan suuntaan. Se tulee yleensä mielialamuutosten kanssa, koska potilas tuntee olonsa epämukavaksi tai hämmentyneeksi.
• Harhainen muisti. Todellisen muistin harhainen uudelleenrakentaminen.

Harhaluulojen tyypit sisällön mukaan

Psykoanalyyttisten teorioiden perusteella asiantuntijat ovat painottaneet harhaluulojen sisällön symbolista merkitystä. Jotkut kirjailijat jopa väittävät, että sisältö liittyy henkilökohtaisiin pelkoihin sekä elämänkokemusten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutukseen.

Toiset kuitenkin sanovat, että harhaluulot ovat vain pinnallista puhetta. Berrios väittää, että niiden sisältö on vain satunnaista tietoa, joka on vangittu hetkeen, jossa harhaluulo on muiden näkyvissä.

Tästä viimeisestä mielipiteestä huolimatta harhaluuloja on tutkittu tuomitsevasta ja uskomuksellisesta näkökulmasta. Ja tämän näkökulman mukaan sisältö on selvästi tärkeä henkilökohtaisia ja kulttuurisia vaikutuksia arvioidessa.

Vaikka harhaluulojen rakenne muuttuu tuskin lainkaan eri kulttuureissa, näyttää kulttuurinen kehys, johon potilas kuuluu, vaikuttavan niiden sisältöön. Itse asiassa yksi tutkituimmista harhaluuloihin liittyvistä väitteistä on niiden luokittelu sisällön mukaan.

Yleisimpiä harhaluuloja sisällön mukaan

• Harhainen mustasukkaisuus. Harhainen vakaumus siitä, että potilaan kumppani pettää häntä. Se alkaa usein äkillisesti ja tämän uskomuksen todisteet riippuvat kumppanin sanoista tai eleistä. Harhainen henkilö yrittää oikeastaan etsiä kiistattomia todisteita (käymällä läpi kumppanin tavaroita, kysymällä paljon kysymyksiä ja niin edelleen).
• Suuruuden harhat. Sen sisältöön kuuluu liioiteltu näkemys omasta tärkeydestä, vallasta, tiedosta tai henkilökohtaisesta identiteetistä. Se voi olla myös uskonnollista, fyysistä tai muuta vastaavaa.
• Harhaluulot köyhyydestä. Ajatus siitä, että potilas menettää tai on jo menettänyt kaiken materiaalisen omaisuutensa.
• Harhaluulot ihmisten kyvystä lukea toisten ajatuksia.
• Cotardin oireyhtymä tai nihilistiset harhaluulot. Ajatus siitä, että maailmanloppu on tullut, eikä mitään ole olemassa.

Muita yleisiä harhaluuloja

• Hallinnan harhaluulot. Esimerkiksi ajatus siitä, että tunteet, mielijohteet, ajatukset tai teot ovat ulkoisen voiman hallitsemia tai määräämiä. Tyypillisiin harhoihin kuuluvat telepatia tai usko siihen, että ajatukset on varastettu tai yhdenmukaistettu muiden ihmisten ajatuksiin.
• Erotomania. Potilas luulee, että joku on hulluna häneen. Mielenkiintoista kyllä, se vaikuttaa useammin naisiin kuin miehiin ja usein potilas uskoo vakaasti, että joku kuuluisuus rakastaa häntä (näyttelijä, poliitikko ja niin edelleen).
• Somaattiset harhat. Potilas on vakuuttunut siitä, että hänellä on fyysinen vika tai sairaus. Voi olla vaikea erottaa tämä sairaus hypokondriasta tai dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöstä. Mutta se eroaa näistä sairauksista sillä, kuinka voimakas tämä uskomus on. Potilas ei voi edes harkita sitä mahdollisuutta, että vikaa tai sairautta ei ole olemassa.
• Viittaava harhaluulo. Tässä harhaluulossa merkityksettömillä tapahtumilla tai ihmisillä on erityinen tarkoitus potilaan elämässä. Jos harhaiseen ajatukseen kuuluu vainoaja, on kyseessä vainoava harhaluulo.