"Happycratia": anna minun voida huonosti

12 maaliskuu, 2021
Tahtoa olla onnellinen on vaikea sovittaa yhteen pakotetun onnellisuuden kanssa. Tänään keskustelemme "happycratian" haitallisista seurauksista.

Positiivinen psykologia astui kuvaan 90-luvulla psykologi Martin Seligmanin töiden myötä. Hän määritteli sen “tieteelliseksi tutkimukseksi siitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista”. Siitä lähtien elämäntapavalmentajat, motivaatiopuhujat ja itseapukirjat ovat periaatteessa pakottaneet meidät olemaan onnellisia. Tätä “onnen diktatuuria” kutsutaan termillä “happycratia”. Tänään keskustelemme niistä psykologisista seurauksista, joita onnellisuuden pakottamisella ihmiseen voi olla.

Onko huono päivä kielletty? Olenko sairas, jos olen pahalla tuulella yhden päivän? Tarvitsenko ammattiapua elämäni hallitsemiseen siksi, että hermostun jos asiat eivät mene haluamallani tavalla? Vastaus on ehdottomasti “ei”.

Normaalien tunteiden patologisointi johtaa itse asiassa tyytymättömyysepidemiaan. Ironista kyllä, jos onnellisuutesi ei mielestäsi täytä sen perinteistä määritelmää, olosi on entistäkin kurjempi.

"Happycratia" pakottaa olemaan onnellinen

Mitä “happycratia” on?

Mitä onnellisuus on? Onko sen merkitys universaali? Voiko joku opettaa meidät olemaan onnellisia tai antaa meille työkalut onnellisena olemiseen? Positiivisen psykologian ala vastaisi tähän myöntävästi. Mutta jos näin olisi, masennushäiriöiden ilmaantuvuus ja itsemurhalukemat eivät kasvaisi niin kovaa vauhtia.

“Happycratian” viesti on se, että jos et ole onnellinen, se on oma vikasi. Se syyttää ajattelutapaasi ja selviytymistaitojasi eri tilanteissa sekä kyvyttömyyttäsi käsitellä negatiivisia tunteita. Onhan meillä nykyään kokonainen teollisuus sormiemme ulottuvilla auttamassa onnen saavuttamisessa. Elämäntapavalmentajat, itseapukirjat, kylpyhuoneen peiliin liimattavat tarralaput, jotka muistuttavat hymyilemään hampaita harjatessa… Onnellisuus on liiketoimintaa sanan jokaisessa merkityksessä.

Tämä “velvollisuus” voidaan ilmeisesti jäljittää James-Langen tunneteoriaan. Siinä todettiin – virheellisesti – että tunteet ovat seurausta kasvojen ilmeistä. Se on kuin sanoisi “olen surullinen, koska itken”, eikä “itken, koska olen surullinen”.

Eli vaikka kaikki menisi päin mäntyä, minun tarvitsee vain hymyillä tunteakseni itseni taas onnelliseksi? Tai jos elämässä on vaikeaa, mukissa oleva teksti muuttaa kaiken paremmaksi?

Niin naurettavalta kuin se tuntuukin, näitä positiivisia viestejä ostavien ihmisten määrä on ällistyttävän suuri. Ongelma on siinä, että “positiivisen” ajattelun seuraukset ovat usein hyvinkin negatiivisia. Ensimmäinen on täydellinen ja absoluuttinen kyvyttömyys sietää epämukavuutta, oli se miten pientä tahansa.

Mitkä ovat pakotetun onnellisuuden seuraukset?

Kuten juuri mainitsimme, nykyajan ihmiset eivät juuri siedä epämukavuutta, omaansa eivätkä muiden. Emme tykkää tuntea surua, koska tunnemme itsemme silloin heikoiksi. Kuinka monta kertaa oletkaan sanonut (tai kuullut jonkun sanovan) jollekulle joka itkee “Hei, älä itke!”. Kuinka monta kertaa olet sanonut “en halua itkeä”, kun kehosi itse asiassa vaatii sitä sinulta? Tunteet ovat mukautuvia, niillä on tarkoituksensa. Itkeminen on joskus hyvin tarpeellista ja tervettä.

Yritys tukahduttaa tunteet voi tehdä olosta pahemman kuin mitä se alun perin edes oli. Se voi jopa aiheuttaa vakavia psyykkisiä häiriöitä. Tässä joitakin sen seurauksia.

“Happycratia” aiheuttaa syyllisyyttä

Syyllisyydentunne ja vaihtelevissa määrin tunne painostuksesta. Painostuksen tunne siksi, että happycratia pakottaa sinut voimaan hyvin juuri nyt, koska elämä on ihanaa, ja jos itket, tuhlaat sitä. Ja syyllisyys, ei vain siksi että olosi on huono tietyllä hetkellä, vaan myös siksi ettet tee mitään tunteaksesi oloasi paremmaksi.

Saatat tarvita suremiseen viikon, mutta se on yhteiskunnalle liian pitkä aika. Yhteiskunnan mielestä tunteesi eivät ole normaaleja, vaan liioittelet ja pitkität asioita. Ihmiset saattavat jopa uskoa, että sinusta on mukavaa olla allapäin. “Happycratia” tekee sinusta vähemmän empaattisen ihmisen, jolla ei ole ongelmia syyttää muita ihmisiä heidän tyytymättömyydestään. Onko olemassa mitään epäinhimillisempää?

Tämä puolestaan voi aiheuttaa seuraavaa.

Yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute

Tämä on yksi niitä harvoja tilanteita, jolloin ne negatiiviset ajatukset, joita uskot muiden ihmisten ajattelevan sinusta, saattavat itse asiassa pitää paikkansa. Sinusta tuntuu siltä, etteivät ympärilläsi olevat ihmiset kykene hyväksymään tunnetilaasi. Ja voi olla, etteivät he todella siedäkään sitä, joten he ottavat etäisyyttä. Tätä tapahtuu siksi, että aivan kuten et pysty hyväksymään omaa suruasi ja pahoinvointiasi, et myöskään osaa suhtautua muiden suruun.

Olemme sosiaalisia olentoja. Totuus on, että hyvä tukiverkko on usein kaiken A ja O vaikeuksista selviytyäksemme ja huonosta kokemuksesta toipuaksemme. Se saa meidät tuntemaan itsemme rakastetuiksi, arvostetuiksi ja hyväksytyiksi. Ilman sitä kaikki on hankalaa, ongelmat näyttävät isommilta ja olemme stressaantuneempia ja ahdistuneempia.

Kunnioita omia ja muiden ihmisten tunteita

Itse olen pikemminkin Grinch kuin joulupukki. Minusta ei ole mitään aidompaa, vilpittömämpää ja terveempää kuin hyväksyä suru ja viha. On normaalia voida joskus huonosti, vaikka olisimme miten sitkeitä tahansa. Joskus elämä antaa sitruunoita, eikä mielemme tee valmistaa niistä mehua. Vaikeita olosuhteita, jotka painavat mieltämme emmekä löydä tietä ulos.

Huono päivä ja alakuloinen olo eivät tee sinusta huonoa ihmistä. Ne tekevät sinusta aidon ihmisen. Varo ihmisiä, jotka ovat aina iloisia, koska jatkuvaa hyvinvointia ei ole olemassakaan. Heidän selviytymisstrategiansa saattaa olla välttely, joka on paljon vähemmän tervettä ja rakentavaa kuin negatiivisten tunteiden kokeminen ja hyväksyminen.

Hymyn pakottaminen silloin, kun olet hajonnut palasiksi, on yksi vahingollisimmista asioista, jonka voit omalle mielialallesi tehdä.

Sekä negatiivisilla että positiivisilla tunteilla on oma tarkoituksensa. Toisin sanoen niitä tarvitaan. Niiden jatkuva peittely vain pahentaa asioita.

Omien ja muiden tunteiden kunnioittaminen, niiden normalisoiminen ja tunteiden ilmaisun edistäminen ei ainoastaan tee sinusta inhimillisempää, vaan se edistää myös tervettä ja kunnioittavaa siirtymistä kohti positiivisempaa mielialaa. Ilman velvollisuuksia, pakottamista ja kiirettä. Muista, että olet paljon enemmän kuin yksi negatiivinen tunne.