En halua lohdullisia valheita; haluan totuuden, vaikka se satuttaisi

On normaalia, että kun olemme vielä lapsia meille opetetaan aina puhumaan totta. Tämän todettuamme voimme lisätä, että lopulta kuitenkin koittaa hetki, jolloin me ensimmäisen kerran kerromme valheen: välttääksemme rangaistusta, saadaksemme jotain mitä haluamme, sopeutuaksemme tilanteeseen…

Mitä ilmeisimmin me olemme kaikki käyttäneet näitä “puolitotuuksia” tai valkoisia valheita jossain vaiheessa elämäämme. On kuitenkin olemassa eri asteisia valheita, ja monien niiden todellinen luonto riippuu tilanteesta, jossa itse olemme. Mitään ei tapahdu jos meiltä kysyttäessä “mitä sinulle kuuluu?” me vastaamme “erinomaista”, vaikka tämä olisi täydellinen valhe ja me käymme todellisuudessa parhaillaan läpi erittäin vaikeaa hetkeä. Ymmärrämme kaikki, että kyseessä on tällöin puhdas muodollisuus.

Valhe saa negatiivisen vivahteensa, jos me satutamme sillä meidän lähipiirissämme olevia ihmisiä. On olemassa ihmisiä, jotka käyttävät valheita hyväkseen, koska he pelkäävät totuuden satuttavan liikaa tai että sen seuraukset vaikuttaisivat heihin tavalla, jota he eivät toivo.

Valheet tekevät meistä vankeja ja tuomitsevat meidät elämään tyhjää, valheellista elämää, josta puuttuu autenttisuus. Ilman epäilystäkään meitä kaikkia satuttaa nämä käytösmallit, ne asenteet joita hautovat sellaiset ihmiset, jotka kertovat rakastavansa meitä, mutta samalla puhaltavat savua silmiimme kun toistavat kaiken olevan hyvin. Mikään ei ole vialla…

Armeliaat valheet eivät tule koskaan olemaan hyväksyttäviä

Armelias valhe tai valhe, jonka tarkoituksena on tarjota lohdutusta, ei tule koskaan olemaan hyväksyttävä. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta toimia näin holhoavalla tavalla ajatellen, että toinen osapuoli ei pysty käsittelemään totuutta tai ei ansaitse kuulla sitä.

Jos sinulle on koskaan valehdeltu, niin luultavasti sisimpääsi kerääntyneet tunteet olivat epämiellyttävä sekoitus suuttumusta, kyvyttömyyttä käsittää tilanne ja surullisuutta.

Tämä valheen mukanaan tuoma pettymys ei aina ole lähtöisin siitä, että he ovat peittäneet todellisuuden meiltä; toisinaan se mikä tekee tietä epätoivolle on se, että he ajattelivat “ettemme me ansainneet” tietää sitä.

Armeliaat valheet peittävät todellisuudessa yksilökohtaisen kypsyyden puutetta niitä kertovassa ihmisessä. Ne osoittavat eläytyvän myötätunnon ja sosiaalisten taitojen puutetta.

Ylläpitääksemme suhdetta, olkoon se sitten perheeseen, ystävään tai elinkumppaniin, edellytyksenä on joidenkin oleellisten eettisten sääntöjen seuraaminen: kunnioitus, ymmärrys, sekä tunteiden jakaminen niin itsensä kuin toisen osapuolen kanssa. Valheet saattavat niiden kertojan huonoon valoon ja alentavat niitä kuulevia. Tällainen side on tuomittu aiheuttamaan kärsimystä ja pettymystä, sillä uskommepa tämän tai emme, niin valheet tulevat lopulta päivänvaloon aamuauringon lailla.

On olemassa ihmisiä, joiden mukaan on mahdotonta harjoittaa “vilpittömyyttä äärimmäisyyksiin asti” niin, että se ei peitä mitään ja paljastaa kaiken. Me puhumme tällöin sen kaltaisesta “vilpittömyyden itsemurhasta,” joka pitää saman arvoisina henkilökohtaisia mielipiteitä kuin absoluuttisia totuuksia. Joten he paljastavat ne ilman minkäänlaista suodatinta ja riippumatta vahingon määrästä, jota ne voivat aiheuttaa.

Me käsittelemme tässä jotakin erittäin yksinkertaista: minun totuuteni vapauttaa sinut, minun vilpittömyyteni mahdollistaa sinun kasvaa valitsemalla suunta jonka itse haluat, koska meidän suhteessamme ei ole tilaa valheille tai hiljaisuudelle, jotka peittävät todellisuutta.

Totuus satuttaa kerran, valhe satuttaa aina kun sen muistaa

Sanotaan, että totuus satuttaa, valheet tappavat, ja epäilys johtaa epätoivoon. Ne ovat kaikki toiveita, inhimillisiä tunteita, joita me olemme kokeneet omassa veressämme ja lihassamme. Kukaan ei ole immuuni niitä vastaan.

Me ansaitsemme rehellisiä suhteita, jotka perustuvat  kunnioitukselle ja tunnustukselle. Vaikka meillä on oikeus myös omaan henkilökohtaiseen tilaamme ja omiin salaisuuksiimme, niin valhe ei koskaan kulje käsi kädessä tietoisen ja kypsän suhteen kanssa.

Miksi me valehtelemme?

Tässä vaiheessa onkin jo hyvin mahdollista, että pohdit miksi me ylipäätään valehtelemme. Seuraavassa ovat tärkeimmät selitykset:

• Välttääksemme seurauksia, joita emme toivo. Negatiivinen reaktio meitä ympäröiviltä ihmisiltä totuuden kertomisen myötä, kivun aiheuttaminen, yksin jääminen…

• Sopeutuaksemme ympäristöön, jonka ajattelemme olevan uhkaava tai vaikeaselkoinen. Ajatellaanpa esimerkiksi meidän nuorisoamme ja heidän tarvettaan valehdella joistain omista ominaispiirteistään sopiakseen joukkoon.

• Saavuttaaksemme päämäärän. Ansioluettelossamme valehtelu työpaikan saamiseksi, potentiaaliselle kumppanille valehtelu heidän viettelemisekseen…

Meistä jokainen on kokenut kunkin näistä käytöksistä jossain vaiheessa elämäämme, olkoon se sitten omakohtaisesti tai muiden kokemusten kautta. On tärkeää muistaa, että kyse ei ole ainoastaan totuuden kertomisesta, vaan myös sen vastaanottamisesta.

On olemassa ihmisiä, jotka elävät mieluummin tietämättömyydessä. He soveltavat seuraavia elämänohjeita: Tietämättömyys jotta ei joudu kärsimään, kyvyttömyys nähdä jotta ei joudu itkemään…

Kuka tahansa, joka haluaa elää valheessa, pelkää totuuden käsittelemistä, eikä tiedä miten toimia vaikeassa tilanteessa. Näissä tapauksissa sen salliminen “kaikua kuuroille korville” toimii puolustusmekanismina, jonka kautta he voivat välttää ongelman kohtaamista.

Pidä mielessä, että rehellisyys on kaikkein tärkein arvo, mikäli haluat ottaa hoitaaksesi elämänprojektin toisen ihmisen kanssa. Joten näin ollen vaadi aina totuutta, koska se on ainut keino rakentaa tuota suhdetta jatkuvalla vakaudella ja lahjomattomalla suoraselkäisyydellä.