Halu teeskennellä sosiaalisessa verkostossa

Sosiaalisessa verkostossa teeskenteleminen vaikuttaa kumpuavan sosiaalisen hyväksynnän tarpeesta. Me ihmiset tarvitsemme hyväksyntää ja mielipiteidemme vahvistusta muilta ihmisiltä.
 

Ihmisillä on tällä hetkellä suuri halu teeskennellä sosiaalisessa verkostossa. Olemmeko niin onnellisia kuin miltä vaikutamme sosiaalisen median profiileissamme? Tämä kysymys herää ”onnellisuuden” käsitteestä, ehkä fiktiivisestä, jossa meidän täytyy jatkuvasti esitellä päivittäistä elämäämme ja joka välittyy sitten sosiaaliseen verkostoon.

Jos selaat mitä tahansa sosiaalista verkostoa, huomaat monia julkaisuja tutuilta matkaamassa maailmalla. Tai ehkä huomaat kuvan ystävästä, jonka kanssa et ole jutellut muutamaan viikkoon ja joka on nyt yhtäkkiä rakastunut.

Pennsylvanian yliopiston tekemän sosiaaliseen verkostoon liittyvän tutkimuksen mukaan vietämme noin 37 tuntia viikossa verkossa. Se on noin 22 % ajastamme.

Tästä syystä henkilökohtaisella sosiaalisella elämällä on tutkimuksen mukaan suuressa määrin yhteyksiä netissä käyttämiimme sosiaalisiin medioihin. Ei siis ole yllättävää, että käytämme näitä sovelluksia viestien lähettämiseen läheisille ihmisille.

Lyhyesti sanottuna olemme kaikki yhteydessä nettiin sosiaalisen verkoston välityksellä ja se on osa päivittäistä elämäämme. Selfieiden ottaminen on myös melkein samalla tapaa osa päivittäistä rutiiniamme. Meidän tulisikin siis kysyä itseltämme: minkä osan todellisuudesta oikeasti näytämme sosiaalisen verkoston välityksellä?

Halu teeskennellä sosiaalisessa verkostossa ja sosiaalisen hyväksynnän tarve

Halu teeskennellä sosiaalisessa verkostossa tykkäysten takia.

Meillä on huutava halu teeskennellä olevamme onnellisia ja yrittää saada maailma uskomaan se, vaikka näin ei olisikaan oikeasti.

Useiden tutkimusten mukaan ihmisillä on luontainen halu teeskennellä yrittääkseen miellyttää muita. Tämä käy selvästi ilmi sosiaalisessa verkostossa esittämässämme hyväksynnän tarpeessa joidenkin aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan.

 

Halu esiintyä ja teeskennellä sosiaalisessa verkostossa saa alkunsa sosiaalisen hyväksynnän tarpeesta. Haluamme siis muiden hyväksyvän meidät ja antavan meille positiivista vahvistusta. Esimerkkinä saamamme hyvinvoinnin tunne, kun lataamme ”selfien”. Saamme vahvistusta, kun laskemme kaikki tykkäykset ja imartelevat kommentit. Kukapa ei pitäisi imartelusta?

Mutta mitä teeskentely tarkoittaa tässä kontekstissa? ”Teeskentely” viittaa Oxfordin sanakirjan mukaan asenteeseen tai käyttäytymiseen, joka ei ole luonnollista tai aitoa, mutta jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota tai tehdä erityinen vaikutus, etenkin sosiaalisessa verkostossa.

Psykologi José Elías määrittelee teeskentelykonseptin ”tiettyjen tapojen, eleiden ja asenteiden omaksumiseksi, joilla pyritään luomaan hyvä mielikuva. Mielikuva, joka saa vastaan positiivista tunnustusta vain todistaaksemme olevamme onnellisia, vaikka emme olisikaan, emmekä ole edes vakuuttuneita siitä”.

Toisin sanoen, teeskentely on tämän psykologin mukaan sosiaalisen hyväksynnän tarvetta, jossa näytämme itsestämme sellaisen mielikuvan, joka ei välttämättä ole osa todellisuutta.

 ”Tarttuva onnellisuusefekti”

Kalifornian yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ihmisten mieliala vaihtelee ja ehdollistuu sosiaalisessa verkostossa näkemillemme julkaisuille. Julkaistu sisältö siis pyrkii antamaan mielikuvan ”tarttuvasta onnellisuudesta”. Tämän tutkimuksen mukaan muiden ihmisten ilon ja hyvinvoinnin havaitseminen rohkaisee meitä haluamaan samaan tilaan. Se saa meidät jakamaan samankaltaista sisältöä sekä tuottamaan ”tarttuvan onnellisuusreflektin”.

Tässä mielessä ”onnellisuuden” näkyminen sosiaalisessa verkostossa leviää kulovalkean tavoin. Se myös lisää haluamme olla esillä sosiaalisessa verkostossa, nauttia jatkuvasta ”onnellisten” viestien ja kuvien aallosta.

 

Ovatko julkaisumme aitoja?

Täydellinen selfie.

Elämme jatkuvassa sosiaalisen hyväksynnän tarpeessa, joten teeskentely on hyvin tunnettua sosiaalisessa verkostossa.

Psykologi Yolanda Pérez sanoo näin: ”Sosiaalisessa verkostossa on vähän kaikkea. Yleisimpiä ovat totuuden näyttävät ihmiset, epäaidot ihmiset ja jopa ihmiset, jotka näyttävät vain puolet totuudesta”. Hän lisää myös, että Näytämme kuinka komeita ja onnellisia olemme hetkessä. Mutta näytämme vain osan todellisuudesta. Päivässä on 24 tuntia ja on mahdotonta olla onnellinen ja hymyillä kaiken aikaa”.

Sosiaalisessa verkostossa heijastamamme todellisuus ei luultavasti ole aivan täydellinen. Tämä johtuu siitä, että on mahdotonta olla onnellinen kaiken aikaa. Elämä on täynnä positiivisia ja negatiivisia tunteita ja viimeisimmän sivuuttaminen vain vahingoittaa meitä.

Yhteenvetona voimme sanoa, että on selvää, että sosiaalisessa verkostossa näkemämme asiat eivät ole todellisuuden kuvia. Ulkonäkö on suhteellista sosiaalisessa verkostossa, kuten selitimme aikaisemmin. Meidän ei pitäisi ajatella virheellisesti, että on ihmisiä, jotka ovat hurmiossa 24 tuntia päivässä. Pidä mielessä, että meillä kaikilla on surun ja turhautumisen hetkiä.

Huonot päivät ovat siis osa elämää ja ne auttavat meitä arvostamaan hyviä aikoja vielä enemmän. Muista, että kenenkään elämä ei ole täydellistä, joten päästä siis irti halustasi teeskennellä olevasi jotakin, mitä et ole.

 
  • Domínguez Espinosa, Alejandra del Carmen et al. La deseabilidad social revalorada: más que una distorsión, una necesidad de aprobación social. Acta de investigación psicol [online]. 2012, vol.2, n.3, pp.808-824. ISSN 2007-4719.
  • Caldevilla Domínguez, D. (2010). Las Redes Sociales. sociedad digital actual. Las Redes Sociales . Sociedad Digital Actual33(1), 45–68. https://doi.org/-