Gorillojen hautajaisriitit: kolme vaikuttavaa rituaalia
Ryhmä tutkijoita tohtori Amy Porterin johdolla yllätti maailman, kun he julkaisivat kolme videota hautajaisriiteistä, joita gorillat suorittivat spontaanisti. Videoissa voidaan nähdä, kuinka näillä kädellisillä on käsitys kuolemasta ja kuinka ne tuntevat surua ja kaipausta edesmenneen lajitoverinsa vuoksi. Itse asiassa gorillat ovat kehittäneet erilaisia käyttäytymismalleja, jotka voidaan luokitella niin kutsutuiksi jäähyväisrituaaleiksi.
Haluamme tässä vaiheessa muistuttaa, että länsimaat ovat olleet pitkään eurooppalaisuuteen ja ihmisten yliasemaan keskittyneitä antroposentrisiä ja eurosentrisiä kulttuureita. Ihmiskunnan on ollut hyvin vaikeaa ymmärtää, että myös meidän lajimme on osa eläinten maailmaa. Samoin uskottiin, että alkuperäiskansoilla tai tummaihoisilla ihmisillä “ei ollut sielua”, eli toisin sanoen, he eivät kuulu osaksi ihmiskuntaa.
Olemme myös uskoneet, että muut eläimet ovat hyvin paljon meistä poikkeavia lajeja. Tämän vuoksi gorillojen hautajaisriitit ja niiden merkitys ovat hyvin tärkeä todiste siitä, että eläimilläkin on tunteita. Gorillojen asenteet kuolemaa kohtaan muistuttavat selvästi ihmisten suhtautumista kuolemaan. Gorillojen hautajaisriitit osoittavat myös, että nämä eläimet omaavat suuren älykkyyden ja tunnemaailman, joka muistuttaa suuresti meidän ihmisten älykkyyttä ja tunnemaailmaa.
”Maailman eläimet ovat olemassa omasta syystä. Niitä ei tehty ihmisiä varten.”
-Alice Walker-
Titus ja yksi gorillojen hautajaisiin liittyvistä riiteistä
Yksi Amy Porterin johtamassa tutkimuksessa julkaistuista tarinoista kertoo gorillasta, jonka tutkijat ovat nimittäneet Titukseksi. Titus oli jo vanha gorilla ja laumansa alfa-uros. Kyseinen tapaus tapahtui Los Volcanesin kansallispuistossa, Ruandan tasavallassa Keski-Afrikassa.
Kaikki alkoi siitä, kun nuori gorilla saapui laumaan. Tällä gorillalla oli Tituksen tapaan alfa-urokselle ominaisia piirteitä. Nuori gorilla alkoi uhmata Tituksen johtoa. Päästäkseen eroon kilpailijastaan Titus pakotti ryhmänsä matkustamaan pitkiä matkoja aikomuksena jättää uusi uhmaaja tien varrelle. Kävelyt olivat niin pitkiä ja intensiivisiä, että ne lopulta uuvuttivat itse alfan. Lisäksi ryhmä kohtasi matkan varrella useita sattumuksia.
Kolme viikkoa sen jälkeen kun kaikki alkoi, Titus linnottautui pesäänsä kolme päivän ajaksi, minkä jälkeen se kuoli. Gorillan paras ystävä pysyi sen vierellä ympäri vuorokauden, päivin ja öin. Kaikki ryhmän jäsenet kerääntyivät gorillan kuoleman jälkeen yksi toisensa perään edesmenneen alfan ruumiin äärelle ja antoivat vanhalle alfalle muutaman minuutin ajastaan. Se oli niiden tapa palvoa kuollutta johtajaansa.
Videolle saatu kohtaus tuo ilmi yhtä gorillojen hautajaisiin liittyvistä riiteistä. Lisäksi tutkimuksen ohessa esille nousi myös toinen hyvin silmiinpistävä tosiasia. DNA-testin avulla tutkijat pystyivät nimittäin havaitsemaan, että Tituksen kilpailija oli itse asiassa sen oma poika: tämä tosiasia taas vahvistaa ilmiön, jota tutki myös psykoanalyysin isänä tunnettu Sigmund Freud.
Gorillojen hautajaisriitit: Tuskin kuolema
Tusk oli ainoa aikuinen naaraspuolinen gorilla Tituksen laumassa. Kun uusi nuori gorilla saapui laumaan, se kohdisti seksuaalisesti aggressiivisen käyttäytymisensä Tuskia kohtaan. Tämä gorilla yhdessä poikastensa kanssa torjui kuitenkin väkivaltaisesti kaikki uuden jäsenen yritykset.
Vuosi Tituksen kuoleman jälkeen Tuskin kunto alkoi heikentyä. Vain 20 päivässä tutkijat huomasivat gorillan kunnossa todella merkittävän heikentymisen, kunnes gorilla viimein kuoli. Tuskilla oli kaksi poikasta ja molemmat pysyivät äitinsä vierellä sen elämän viimeisinä tunteina. Kaksi muuta naaraspuolista gorillaa asettui myös kuolleen Tuskin ruumiin äärelle.
Tässä tilanteessa tutkijat havaitsivat käyttäytymistä, joka voitiin mieltää aluksi hyvin oudoksi. Nuorempi poikanen lähestyi äitinsä ruumista ja yritti imeä sen rintaa, vaikka poikanen oli vieroitettu imetyksestä jo monta vuotta aikaisemmin. Asiantuntijat kutsuvat tätä käyttäytymistä “imetyksen tuomaksi lohduksi”.
Sen sijaan vanhin poikanen alkoi tehdä uhmakkaita eleitä ja jopa potkaisi äitinsä ruumista. Uusi lauman johtaja saapui myös paikalle ja löi myös kuollutta naarasgorillaa rintaan. Tutkijat selittivät tätä käytöstä niin, että kyseessä ei kaikesta huolimatta ollutkaan aggressiivista käyttäytymistä, vaan urosgorillat ilmaisivat väkivaltaiselta vaikuttavalla käytöksellään turhautumista ja Tuskin kuolemasta aiheutuvaa hylkäämistä. Kyseessä oli toisin sanoen suremisen ja kunnianosoitusten ohella toinen gorillojen hautajaisriitteihin kuuluva tapa.
Muukalaisten osoittama kunnioitus
Kolmas mielenkiintoinen gorillojen hautajaisriitti kirjattiin, kun tutkijat seurasivat Kongon tasavallassa asuvaa gorillojen laumaa. Tässä tapauksessa yksikään niiden omaan laumaan kuulunut gorilla ei kuollut, mutta matkallaan ne törmäsivät toisen gorillan ruumiiseen, jota ne eivät entuudestaan tunteneet.
Tutkijat näkivät, kuinka lauma istui hiljaa tuntemattoman gorillan ruumiin ympärillä ja tarkkailivat sitä muutaman minuutin ajan. Lisäksi gorillat lähestyivät ruumista, nuuskivat sitä, nuolivat sitä ja jopa siistivät sitä. Gorillojen toimissa oli merkkejä siitä, että ne suorittivat rituaalinsa kunnioittaen, sillä kaiken aikaa gorillat pysyivät hiljaa ja niiden asenteissa ja liikkeissä voitiin havaita tiettyä vakavuutta ja arvostusta.
Tässä tapauksessa myös lauman jäsenten keskuudessa voitiin nähdä uhmakkaita asenteita, mutta niitä suoritti vain alfa-uros; aivan kuin alfa-uros olisi ilmaissut kuoleman tuomaa hylkäämisen tunnetta koko laumansa puolesta. Kun kaikki lauman gorillat olivat haistelleet ja nuolleet tuntemattoman gorillan ruumista, lauman johtaja heitti ruumiin tiheikköön.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Estrada, A. (2012). Comportamiento animal. El caso de los primates. Fondo de Cultura Económica.