Fruit snack challenge: lasten itsehillintä

Haasteessa kulho täytetään lapsen mielestä houkuttelevalla välipalalla tai herkulla, kuten hedelmäkarkeilla. Sitten kulho asetetaan näkyville ja helposti lapsen ulottuville, mutta samalla lapselle kerrotaan, että hän ei voi syödä herkkuja ennen kuin vanhemmat ovat palanneet. Kamera tallentaa lapsen liikkeitä sillä aikaa, kun aikuinen poistuu huoneesta muutaman minuutin ajaksi.

Lasten reaktiot ovat olleet samalla sekä yhtä ennennäkemättömiä että vaihtelevia. Jotkut lapset osoittavat suurta itsehillintää ja turvautuvat jopa tekniikoihin, joiden avulla he vetävät oman huomionsa muualle, esimerkiksi laulamalla tai kehottamalla itseään olemaan koskematta herkkuihin. Toiset haukkaavat vain pienen palan ja tuntevat olonsa heti syylliseksi. Toiset taas joutuvat kiusauksen valtaan, eivätkä voi vastustaa herkkujen ottamista ennen luvan saamista.

Haasteen taustalla on vaahtokarkkikoe

Tämän uuden haasteen taustat yltävät jo 70-luvulle saakka, jolloin suoritettiin samankaltainen kokeilu, ja joka tunnetaan tänäkin päivänä nimellä vaahtokarkkikoe (Stanford marshmallow experiment). Tämä koe sai nimensä siitä paikasta, jossa se suoritettiin; Stanfordin yliopistossa tutkija Mischelin ja tämän yhteistyökumppaniensa toimesta. Tutkijoiden tavoitteena oli pyrkiä saamaan vastauksia viivästetystä tarpeentyydytyksestä ja lasten itsehillinnästä.

Vaahtokarkkikoe on samanlainen testi kuin fruit snack challenge, mutta tässä alkuperäisessä kokeessa ehdotettiin lisäksi, että mikäli lapset pystyisivät voittamaan haasteen, he saisivat kaksi kertaa niin paljon vaahtokarkkeja kuin mitä alun perin heille oli tarjottu. Niinpä tutkijoiden keskuudessa huomattiin, että kokeen läpäisseet lapset hyödynsivät sekundaarista tekemistä, kuten oman huomionsa kiinnittämistä muualle.

Suurimmat löydöt nousivat kuitenkin esille vasta myöhemmässä vaiheessa. Kun tutkijat sitten arvioivat näitä kokeeseen osallistuneita lapsia murrosiässä ja aikuisiässä, he löysivät muita merkittäviä löydöksiä.

Kokeilun läpäisseillä lapsilla oli sekä paremmat sosiaaliset taidot että parempi itsetunto. Sitä vastoin niillä lapsilla, jotka eivät päässeet kokeilussa loppuun saakka, kokivat normaalia korkeampaa impulsiivisuutta ja aggressiivisuutta. Lisäksi heillä oli muita suurempi todennäköisyys kehittää käyttäytymiseen liittyviä häiriöitä.

Lasten itsehillintä on mielenterveyttä suojaava tekijä.

Itsehillintä lapsilla

Lasten itsehillintä on päinvastainen kyky lapsen impulsiivisuudelle. Tätä kautta lapselle tarjotaan kyky säädellä omia tunteitaan ja impulssejaan. Lasten itsehillintä on itse asiassa melko monimutkainen taito. Lisäksi se vaatii harjoittelua ja sitä on erityisen vaikea käsitellä ennen kuin lapsi saavuttaa 4-5 vuoden iän.

Tämä kyky vaikuttaa lapsen kaikkiin tärkeisiin osa-alueisiin ja tästä syystä siihen liittyy myös tiettyjen vaikeuksien kehittymistä myöhemmissä vaiheissa. Esimerkiksi sosiaalisen ympäristön näkökulmasta katsottuna lasten itsekontrolli on erityisen tärkeää puheenvuoron kunnioittamisen, kiukunpuuskien hallinnan sekä muiden lasten ominaisuuksien jakamisen ja kunnioittamisen suhteen. Samalla tapaa heikko itsehillintä johtaa huonoon tunteiden säätelyyn, jolloin lapsi ei osaa käsitellä oikein normaaleja jokapäiväisiä tilanteita.

On olemassa joitakin lapsuudessa havaittuja häiriöitä, joissa lapsen itsekontrolli voi erityisesti vaarantua. Näistä esimerkkinä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai ADHD. Yksi tämän häiriön pääasiallisista ominaisuuksista on impulsiivisuus, joka vaarantaa jokapäiväisen elämän ja jopa lapsen fyysisen terveyden altistamalla tämän useille onnettomuuksille ja kaatumisille.

Kuinka arvioida lasten itsehillintää?

Fruit snack challenge on haaste, joka on huvittanut sosiaalisen median käyttäjiä taltioimalla sitä kovaa sisäistä taistelua (tai sen puutetta), joita joidenkin lasten on käytävä läpi pystyäkseen osoittamaan itsehillintäänsä. Voimme kuitenkin löytää päivittäisestä elämästä joitakin merkkejä, joiden avulla voimme arvioida tätä kykyä hedelmävälipalahaastetta tarkemmin.

• Koulussa lapset voivat olla kärsivällisiä: He odottavat kuullakseen nimensä, nostavat kätensä voidakseen puhua, kunnioittavat toisten puheenvuoroa, eivätkä keskeytä muita kovin usein.
• Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna nämä lapset muodostavat vuoropuheluja ja pelejä, joissa he eivät aina ole huomion keskipisteenä, eivätkä missään tapauksessa ylläpidä omia yksinpuheluja. Lisäksi he osoittavat vähitellen yhä enemmän avoimuutta esineiden, herkkujen ja asioiden jakamiseksi muiden kanssa.
• Perheen kesken ne lapset, joiden itsekontrolli kehittyy vähitellen, osoittavat kasvaessaan yhä enemmän itseään rauhoittavia taitoja kiukunpuuskan aikana ja oppivat hiljalleen hyväksymään päivittäisen elämän pieniä turhautumisia.

Yllä kuvatut taidot, joita lapsi voi soveltaa itsehillinnän kehittämiseksi ja suorittamiseksi, ovat edelleen ihanteellinen malli, joka auttaa meitä seuraamaan lapsen oikeaa kehitystä. On kuitenkin hyvä pitää samalla mielessä, että kaikki lapset eivät kehitä tätä kykyä samalla tavalla ja samaan aikaan. Siksi kaikkia näitä taitoja ei hankita, eikä niihin enää liity kyseisiä vaikeuksia: onhan oppiminen kehämäinen prosessi.

Kuten olemme nähneet, fruit snack challenge voi olla hauska tapa tarjota lapsille mahdollisuus oppia, miten he käsittelevät tilanteita jotka edellyttävät itsehillintää. Se voi auttaa ennen kaikkea ymmärtämään tämän taidon asteittaisen hankkimisen merkitystä.

Hyvä tapa kasvattaa lasten itsehillintää on nimenomaan toimiminen lapsille hyvinä itsehillinnän esimerkkeinä. Onkin hyvä pitää mielessä, että kun puhumme lasten kasvatuksesta, vanhemmat toimivat kuin peilinä, jonka kautta lapsi oppii niin hyvät kuin huonot tavat.