Femme Fatalen myytti
Niin kutsuttu “femme fatale”, eli kohtalokas nainen tai miesten viettelijä on samaan aikaan sekä kiehtova että kamala.
Vaikka samankaltaisesta hahmosta on kerrottu tarinoita jo antiikin Kreikassa, kyseinen myytti sai todella tuulta siipiensä alle 1800-luvun loppupuolella.
Kohtalokkaasta naisesta alettiin puhua samaan aikaan kun feministinen liike alkoi nostaa päätään. Ajan myötä myytti on kuitenkin kehittynyt. Nykypäivänä kohtalokas nainen on ennemminkin mainonnassa käytettävä prototyyppi.
Kyseisen hahmon ominaisuuksiin kuuluu kauneus, joka on samaan aikaan arvoituksellista ja uhkaavaa, mutta ennen kaikkea viehättävää. Hän ei ainoastaan viettele, hän hypnotisoi. Hän saa miehet putoamaan polvilleen. Hänen ainoa tarkoituksensa on kuitenkin ainoastaan tuhota heidät.
Myytti liittyy myös siihen, mitä psykoanalyysissa kutsutaan hysteeriseksi neuroosiksi. Tästä kärsivä ihminen käyttäytyy hysteerisellä tai teatraalisella tavalla.
Femme Fatalen myytti ja misogyniset stereotypiat
Ennen romantiikan ajan alkua (ja naisasialiikkeen/feminismin syntyä) naiset eivät olleet kulttuurissa esillä juuri millään tavalla. Naiseen liittyi kolme vakiintunutta stereotypiaa: vaimo ja äiti, mystinen noita sekä prostituoitu.
Feministisen liikkeen myötä naiset alkoivat näkemään tämän uhkana. He eivät ainoastaan alkaneet tuomaan ääniään kuulluksi monissa erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä, vaan he ryhtyivät myös täysin uudenlaisen asenteen sanansaattajiksi.
Tämän sosiaalisen evoluution ja vallankumouksen prosessin kautta kohtalokkaan naisen myytti syntyi ja alkoi esiintyä kirjallisuudessa. Monet romaanit alkoivat kertoa tämän tyyppisestä naisesta, johon liittyi vaaran tuntua. Näissä romaaneissa mies päätyi aina loppujen lopuksi naisen uhriksi.
40-luvun loppupuolella kohtalokkaan naisen kaltaiset hahmot alkoivat esiintyä myös valkokankaalla. Elettiin uskomattomien diivojen aikakautta, joita kutsuttiin myös naisvampyyreiksi.
Näitä naisia verrattiin vampyyreihin siitä syystä, että heidät yhdistettiin johonkin hirviömäiseen. He saattoivat “imeä” pois miehen elinvoiman ja saattaa tämän itsetuhoon. Kyseisenä aikakautena kohtalokas nainen ei ollut pelkästään pelkkä ulkokuori, vaan siihen liittyi myös tiettyjä psykologisia piirteitä. Femme fatale oli tyyni, laskelmoiva ja erittäin tunteeton nainen. Hänen suurin kykynsä oli se, että hän sai miehen kuin miehen rakastumaan itseensä ilman, että hän itse rakastui tähän. Hänen mielenkiinnonkohteensa olivat käytännönläheisempiä: raha ja valta.
Femme fatale oli käytännössä naispuolinen versio klassisesta “Don Juanista.”
Viettelijättärestä huippumalliksi
1900-luvun loppupuoliskolla sekä 2000-luvun alussa tyypillinen kohtalokkaan naisen kuva elokuvissa, mainoksissa ja jopa kirjallisuudessa on muuttunut. Todellisuudessa myytti oli muuttunut kliseeksi.
Nämä huippumallit ovat nyt tämän “uskomattoman viehättävän” naisen ruumiillistumia. Suurin osa mainonnassa käytettäviä kuvia sisältää tämän puolen naiseudesta: pahansisuisen, mutta vastustamattoman viettelijättären.
Lisäksi, mitä enemmän naisesta näytetään tällaisia kuvia, sitä maskuliinisemmiksi ne muuttuvat. Naistaistelijoita on pidetty viehättävinä. Kyseessä on eräänlainen vaihtoehtoinen Amatsoni, joka jakaa täysin taistelijan arvomaailman.
Tämä “uhmakas nainen” kilpailee samassa asemassa miehen kanssa. Kuitenkin, kuten klassisissa James Bond -elokuvissa, tämä nainen käyttää hyväkseen fyysistä vetovoimaansa ja kykyään vietellä, jotta hän saisi haluamansa vaikeissa tilanteissa.
Nykypäivänä femme fatalen myyttiin ei enää niinkään liity samaa mystisen naisen ominaisuutta kuten ennen vanhaan. Nykyään stereotypia on paljon joustamattomampi. Hänen vartalonsa tulee olla täydellisen kiinteä, hänen piirteensä ovat “eurooppalaiset” (tosin ihon värillä ei ole väliä), hänen huulensa ovat täyteläiset, ja muuta tämän suuntaista.
Nykypäivän kohtalokkaan naisen ainoa tarkoitus ei ole olla miehen halun kohde, vaan myös ihanteellinen malli muille naisille.
Tästä syystä kohtalokas nainen nähdään dominoivana, pelottavana, itsenäisenä ja tietenkin kauniina ihmisenä, jolla on vastustamaton persoona. Näin on elokuvissa siitäkin huolimatta, että kyseinen hahmo olisi elänyt koko elämänsä esimerkiksi viidakossa yrittäen selviytyä. Hän on useimmiten myös kartalla uusimmista trendeistä, olipa hänen tilanteensa mikä tahansa.
Tämän päivän femme fatalen ongelmana on kuitenkin sama asia, mikä on ollut miesten ongelmana läpi kaikkien aikakausien: haavoittuvaisuuden näyttäminen. Tämä puute estää heitä kokemasta sitä, kuinka ihanaa hellyys voi todella olla.
Kuvat: Antonio Marin Segovia