Linkki fantasiaan taipuvaisuuden ja dissosiaation välillä
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares
Dissosiaatio liittyy läheisesti traumaan. Sen selittämiseen voimme käyttää metaforaa. Kuvittele, että olet huoneessa lasi kädessäsi ja joku lähestyy sinua. Hän työntää sinua, lasi putoaa lattialle ja särkyy.
Metaforassamme lasi edustaa mieltä, kun taas toisen henkilön työntämisen väkivalta on tietty traumaattinen tapahtuma, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö. Tuloksena on dissosiaatio. Kaunis ja toimiva lasi on rikki, sirpaleinen ja käyttökelvoton.
On olemassa uusi hypoteesi dissosiaatiosta. Se vahvistaa, että dissosiatiivisella ilmiöllä on ulottuvuus. Tämä viittaa siihen, että se voitaisiin järjestää “jatkuvalle linjalle”. Tämän mukaan normaalit dissosiaatioilmiöt sijaitsevat “terveellä” navalla, kun taas vastakkaisessa päässä eli “patologisessa” navassa olisivat dissosiatiiviset häiriöt, kuten dissosiatiivinen identiteettihäiriö.
Mutta mikä tekee normaalista ilmiöstä patologisen? Vastaus löytyy termistä fantasiaan taipuvaisuus. Itse asiassa tiedämme, että suuri määrä henkisesti terveitä ihmisiä ilmoittaa kokeneensa dissosiatiivisia kokemuksia (Parra, 2007).
“Mielikuvituksen maailma on mielikuvitukseton ja vastustaa väkivaltaisesti tervettä järkeä.”
-Mark Rothko-
Lähestymistapa dissosiaation käsitteeseen
Dissosiaatio on termi, joka voidaan kääntää useilla tavoilla. Esimerkiksi “erottaa”, “murtaa” tai “hajota”. Mutta mikä “erottaa” henkisessä dissosiaatioprosessissa? Vastaus ei ole kovin yksinkertainen. Voisimme sanoa, että seuraavat henkiset rakenteet, jotka muodostavat yksilön identiteetin liiman, pirstoutuvat (Belloch, 2020):
- Muisti
- Havainto
- Persoonallisuus
- Motoriset toiminnot
- Ajatukset
- Omatunto
Riippuen siitä, kuinka pirstoutuneita tai erotettuja edellä mainitut rakenteet ovat, voimme puhua joko patologiasta tai normaalista. Terveessä dissosiaatiossa kokemukset ovat kaukana hajanaisista. Ne nähdään täysin integroituina tapahtumina. Itse asiassa dissosiaatio suojelee yksilöä elämän tapahtumista, jotka voivat satuttaa häntä syvästi sekä emotionaalisesti että psykologisesti.
“Assosiaatio dissosiaatioiden, fantasian ja ehdottavuuden välillä on säilynyt dissosiaatiota ja traumaa välittävänä tekijänä.”
-Amparo Belloch-
Fantasiaan taipuvaisuus: yhteys patologiseen dissosiaatioon
Joillakin ihmisillä on poikkeuksellisia mielikuvituskykyjä. Itse asiassa ne, jotka ovat herkempiä hypnoottiselle suggestiolle, ovat alttiimpia dissosiaatiolle. Kyky kuvitella elävästi liittyy äärimmäisen todellisina koettujen aistikokemusten havaitsemiseen.
Lynnin malli fantasiaan taipuvaisuudesta
Fonseca (2020) väittää, että dissosiatiiviset häiriöt ovat seurausta sosiaalisten keinojen avulla opituista oppimissekvensseistä. Esimerkiksi:
- Tietyt terapeutin tiedostamattomat toimet. Terapeutin esittämät kysymykset voivat herättää traumaattisen tapahtuman menneisyydestä. Esimerkiksi kysymällä potilaalta: “Isäsi pahoinpiteli sinua lapsuudessa, eikö niin?” Tällainen tapahtuma voi kuitenkin olla väärä. Tässä tapauksessa terapeutti edistää virheellisen muistin istuttamista. Tämä on yksi näkökohta, joka oikeuttaa sen tosiasian, että trauma on aina tutkittava huolellisesti.
- Elokuvateollisuuden rooli. Dissosiatiivisia kliinisiä kokonaisuuksia esittävät elokuvat ja TV-sarjat. Esimerkiksi elokuvat ja sarjat, jotka keskittyvät aiheisiin, kuten muistinmenetys tai dissosiatiivinen identiteettihäiriö.
- Sosiokulttuuriset odotukset. Mitä ihmiset, jotka eivät tunne psykologiaa tai psykiatriaa, uskovat dissosioituneiden ihmisten oireista ja ominaisuuksista? Uskovatko he esimerkiksi, että dissosioituneilla ihmisillä on dramaattisia muutoksia tunteiden suhteen? Vai ajattelevatko he, että dissosiaatio tarkoittaa sitä, että heillä on monia identiteettejä, joita heillä on tapana muuttaa ilman ennakkoilmoitusta?
“1970-luvulla dissosiaatiotapausten määrä lisääntyi passiivisesti. Se näytti olevan seurausta myydyimmästä Sybil-kirjasta, joka oli sovitettu elokuvateatteriin.”
-Steven Jay Lynn-
Fantasiaan taipuvaisuus on käsite, joka kattaa lähes neljä prosenttia maailman väestöstä sen nimen alla (Lynn, 2012). Näillä ihmisillä on taipumus jatkuvasti sukeltaa fantasiaan.
Tämän kyvyn ansiosta he pystyvät tarkkailemaan, kuuntelemaan ja tuntemaan kaikkia mielensä elementtejä. Lisäksi, kuten aiemmin mainitsimme, erittäin vaikutusalttiilla ihmisillä on taipumus haaveilla ja unelmoida päivän aikana.
“Lynnin fantasiataipuvaisuuden mallin perusteella oletetaan, että median vaikutus ja sosiokulttuuriset odotukset selittäisivät dissosiatiivisen oireen.”
-Eduardo Fonseca-
Mahdollinen yhteys hallusinaation taipumukseen
On toinenkin termi, joka voisi liittyä fantasiaan taipuvaiseen persoonallisuuteen ja dissosiatiivisiin ilmiöihin. Tämä on absorptio. Se tarkoittaa “korkeaa osallistumista erittäin mielikuvituksellisiin tehtäviin” (Parra, 2007). Parran mukaan henkilöillä, joilla on korkea absorptio, on yleensä äärimmäisen rikas ja todentuntuinen mielikuvituskyky.
Tästä syystä he usein menettävät “minä” -tuntemuksensa. Toisin sanoen he eksyvät fantasiamaailmaan. Esimerkkinä normaalista dissosiatiivisesta kokemuksesta, kuvittele katsovasi elokuvaa, johon imeydyt täysin. Tapahtuipa ympärilläsi mitä tahansa tai puhuipa kuka tahansa, et näe etkä kuule mitään, sillä olet imeytynyt elokuvan fantasiamaailmaan.
Tietyt todisteet tukevat sitä tosiasiaa, että ihmiset, joilla on korkea itseabsorptioaste, ovat vaarassa kokea hallusinaatioita (Berenbaum, 2000). Fantasiaan taipuvaisuus on tässä avaintekijä. Itse asiassa, kun kohdataan mahdollisesti traumaattinen tapahtuma, ihmiset, joilla on taipumusta fantasiaan, kehittävät useammin patologisia dissosiatiivisia ilmiöitä. Lisäksi, jos lisäämme korkean itseabsorptiokyvyn yllä olevaan, on todennäköistä, että henkilö kokee myös psykoottisia oireita, kuten hallusinaatioita.
“Ihmisillä, joilla on korkea taipumus absorptioon, on usein ollut traumaattisia kokemuksia lapsuudessa.”
-Alejandro Parra-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
American Psychiatric Association. (2014). DSM-5. Guía de consulta de los criterios diagnósticos del DSM-5: DSM-5®. Spanish Edition of the Desk Reference to the Diagnostic Criteria From DSM-5® (1.a ed.). Editorial Médica Panamericana.
-
Belloch, A. (2023). Manual de psicopatología, vol II.
-
Pedrero, F. E. (2020). Manual de tratamientos psicológicos: adultos (Psicología) (1.a ed.). Ediciones Pirámide.
-
Parra, A. (2007). Interrelación entre disociación, absorción y propensidad a la fantasía con experiencias alucinatorias en población no-clínica. Alcmeon, 14(1), 61-71.
-
Parra, A. (2009). Testeando el modelo disociacional de las experiencias alucinatorias en individuos saludables: relación con la personalidad esquizotípica y la propensidad a la fantasía. Revista Latinoamericana de Psicología, 41(3), 571-586.
-
Parra, A., & Paul, L. E. (2009). Experiencias extracorpóreas en relación a la propensión a alucinar, esquizotipia y disociación en estudiantes argentinos y peruanos. Límite. Revista Interdisciplinaria de Filosofía y Psicología, 4(20), 95-121.
-
Porra, A. Medidas psicológicas en relación con experiencias alucinatorias y experiencias aparicionales.
-
Rodríguez Vega, B., Fernández Liria, A., & Bayón Pérez, C. (2005). Trauma, disociación y somatización. Anuario de Psicologia Clinica y de la Salud/Annuary of Clinical and Health Psychology, 1, 27-38.
-
Lynn, S. J., Lilienfeld, S. O., Merckelbach, H., Giesbrecht, T., & Van der Kloet, D. (2012). Dissociation and dissociative disorders: Challenging conventional wisdom. Current Directions in Psychological Science, 21(1), 48-53.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
