Faith Ringgold, nainen joka syleili kohtaloaan
Faith Ringgold on amerikkalainen taiteilija, joka on tullut tunnetuksi omien taidemuotojensa esittämisestä. Hänen tuotantonsa joukosta erottuvat erityisesti ne pehmeät veistokset, eli naamiot ja tilkkutäkit, jotka kätkevät sisälleen erilaisia tarinoita.
Ringgoldin taide ja aktivismi kulkevat käsi kädessä; hänen taiteensa iskee suoraan ennakkoluuloihin ja toimii poliittisena lausuntona, jossa hän käytti usein hyödykseen rasististen loukkauksien tuoman shokin painoarvoa.
Ringgoldin taide korostaa eritoten 1960-luvun etnisiä jännitteitä, poliittista tyytymättömyyttä sekä rodullisia levottomuuksia. Hänen teoksensa tarjoavat keskeisen kuvan valkoisen kulttuurin käsityksistä Yhdysvaltojen afroamerikkalaisille asukkaille.
Tilkkutäkkien valmistaminen juontaa juurensa eteläisestä orjakulttuurista sisällissodan aikakaudella. Tätä kautta Ringgold omaksui perinteisen tilkkutäkkien valmistuksen ja tulkitsi sen roolin uudelleen kertoakseen tarinoita niin omasta kuin monen muun tummaihoisten yhteisön jäsenen elämästä.
Faith Ringgoldin lapsuus ja nuoruus
Faith Ringgold syntyi Faith Willie Jonesina New Yorkissa 8. lokakuuta vuonna 1930. Hänen isänsä Louis Jones työskenteli kuorma-auton kuljettajana, kun taas hänen äitinsä Willi Posey Jones teki töitä muotisuunnittelijana. Faithin vanhemmat onnistuivat tienaamaan työstään tarpeeksi ja pystyivät tarjoamaan kaikille kolmelle lapselleen heidän vaatimansa perustarpeet.
Faith ei kyennyt käymään koulua säännöllisesti lukuisten terveysongelmien takia ja astmaatikkona Faith vietti suurimman osan lapsuudestaan sairaaloissa tai kotona. Tuolloin hän kuitenkin löysi rakkautensa piirtämiseen. Myöhemmin Faith siirtyi opiskelemaan taidetta New Yorkin City Collegeen.
Faith meni naimisiin vuonna 1950 jazz-pianisti Robert Earl Wallacen kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja pariskunta päätyi avioeroon kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1956. Ollessaan avioliitossa Wallacen kanssa Faith sai kaksi tytärtä, Barbaran ja Michelen. Myöhemmin Faith avioitui uudelleen Burdette Ringgoldin kanssa 19. toukokuuta vuonna 1962.
Valmistumisensa jälkeen Faith jäi opettamaan taidetta New York City Collegeen. Lisäksi hän työskenteli Wagner Collegessa ja Bank Streetin College of Education -instituutissa 60- ja 70-luvuilla.
Faith Ringgoldin ensimmäiset plastiset taideteokset
70-luvun alkupuolella Faith hylkäsi perinteisen maalauksen ja siirtyi sen sijaan maalaamaan akryylilla tiibetiläisiä thangka-kankaita muistuttavia prameilla kangasreunuksilla varustettuja kankaita.
Samoihin aikoihin Faith työskenteli äitinsä kanssa ja yhdessä he suunnittelivat kangashupuilla, helmillä ja raffia-kuiduilla valmistettuja naamioita. Naamioiden juuret yltävät aina kauas afrikkalaiseen heimoperinteeseen ja niitä pidetäänkin tänä päivänä Faithin taiteilijauran ensimmäisinä taideteoksina.
Äitinsä avustuksella Faith osallistui myös luonnollista kokoa olevien muotokuvien valmistukseen sen ajan kuuluisista henkilöistä. Heidän joukostaan löytyivät niin Adam Clayton Powell ja Wilt Chamberlain kuin useita koripalloilijoita sekä muita Harlemin merkkihenkilöitä; tästä syystä kyseinen tuotanto tunnetaan nimellä “Harlemin sarja”.
Samaan aikaan Faith edisti afrikkalaista taidetta yliopistossa. Hän opetti tunneillaan muun muassa afrikkalaista alkuperää olevien korujen, vaatteiden ja helmien suunnittelua.
Faith Ringgoldin taideteosten poliittinen teema
Poliittiset kysymykset ja erityisesti ne teemat, jotka liittyivät naisten riistoon ja hyväksikäyttöön kiinnostivat Faith Ringgoldia valtavasti. Näihin poliittisiin motiiveihin puolestaan vaikutti myös tuohon aikaan tapahtunut rasismin vastaisen kansalaisoikeusliikkeen nousu. Taiteilija onnistuikin siirtämään taiteeseen sen yhteisön kärsimyksen, jonka hän itse oli kokenut omissa nahoissaan.
“Minusta tuli feministi, koska halusin auttaa tyttäriäni, muita naisia ja itseäni tavoittelemaan jotain muuta kuin paikkaa hyvän miehen takana.”
-Faith Ringgold-
Näin Ringgold onnistui antamaan näkyvyyttä vallitsevalle sosiaaliselle epäoikeudenmukaisuudelle maalauksien kautta, jotka hän teki 1960-luvun aikana. Tältä ajanjaksolta esiin nousevat erityisesti hänen työnsä American People ja The Flag Is Bleeding.
Kirjailijoiden James Baldwinin ja Amiri Barakan teokset toimivat pääasiallisena inspiraation lähteenä Ringgoldin taiteelle. Sekä Baldwin että Baraka ovat kirjoittaneet paljon syrjinnästä ja tummaihoisten kamppailusta Yhdysvalloissa.
“Mikään muu luovuuden kenttä ei ole yhtä sulkeutunut niille ihmisille, jotka eivät ole valkoisia ja miehiä, kuin kuvataiteet. Kun päätin tulla taiteilijaksi, minun oli aivan ensimmäiseksi uskottava siihen, että minä, musta nainen, pystyisin tunkeutumaan tälle alueelle ja että voisin tehdä sen uhraamatta edes hitusta tummaihoisuudestani, naisellisuudestani tai ihmisyydestäni.”
-Faith Ringgold-
Kertomusten tilkkutäkit
Faith laajensi kuvataiteiden alaa ja onnistui tekemään ompelulle, kudonnalle ja kankaiden sommittelulle tilaa taiteellisessa maailmassa. Faith Ringgold oli ensimmäinen taiteilija, joka haastoi nämä rajoitukset ja nosti kudontataiteen alan instituutioihin.
Faithin tilkkutäkkien konsepti kehittyi kudontataiteesta, jonka afrikkalaiset orjat ottivat käyttöön Amerikassa. Tilkkutäkkejä käytettiin niiden perustarkoituksen eli lämmön tarjoamisen lisäksi ennen kaikkea säilyttämään muistoja. Jollakin tapaa nämä kankaat toimivat kuin tauluina, jotka välittivät viestejä.
Faithin plastinen lähestymistapa edisti naisten käsitöitä narratiivisten tilkkutäkkien avulla. Taiteilija kuvasi tilkkutäkeissään sarjan kuvia ja niiden selityksiä, jotka yhdessä kertoivat tarinaa.
Echoes of Harlem oli ensimmäinen yli kolmestakymmenestä Ringgoldin tilkkutäkistä, joiden valmistamisen taiteilija aloitti vuonna 1980. Jokainen tilkkutäkki kertoo tarinaa mukautuen lastensatujen rakenteeseen, jossa jokainen tilkkutäkin osa vastaisi yhtä sivua.
Yksi hänen tunnetuimmista tilkkutäkeistään on Tar Beach, joka esittää kattoterassille kokoontunutta perhettä lämpimänä kesäyönä. Teoksessa aikuiset tapaavat toisiaan lasten leikkiessä ja nukkuessa peittojensa ja vilttiensä alla. Tytär taas haaveilee lentämisestä vapaasti kaupungin esteiden yli. Tapahtumien taustalla kohoaa New Yorkissa sijaitseva George Washingtonin silta.
Muita Faith Ringgoldin suosituista tilkkutäkeistä ovat muun muassa Who’s Afraid of Aunt Jemima? ja Street Story Quilt. Who’s Afraid of Aunt Jemima? -teos kuvaa afrikkalaisen naisen elämää, josta kasvoi menestyvä liikenainen.
Vaikka taiteilija asuikin New Yorkissa, kulkivat hänen teoksiensa teemat aina kaukana amerikkalaisesta nykytaiteesta. Tämä johtui pääasiassa siitä, että Faithin teemana olivat vain musta kulttuuri ja rodullinen syrjintä, joten ei ollut yllättävää, että konservatiiviset eliittien piirit eivät häntä juurikaan kiinnostaneet.
Sosiaalinen sitoumus ja saavutukset
Faith on tullut tunnetuksi myös sosiaalisesta aktiivisuudestaan ja hän on taistellut voimakkaasti afrikkalaisten taiteilijoiden oikeuksien puolesta New Yorkin Whitney Museum of American Art -museossa.
Nämä ponnistelut toteutuivat taiteilija Poppy Johnsonin ja taidekriitikko Lucy Lippardin perustamassa naisten taidekomitean toiminnassa. Sosiaalisena aktivistina Faith on myös käyttänyt taidettaan perustaakseen ja kehittääkseen organisaatioita, kuten Where We At, joiden toiminta tukee nimenomaan afroamerikkalaisia taiteilijoita.
Faithin säätiö Anyone Can Fly on omistettu laajentamaan taiteen alaa sisällyttämällä mukaan enemmän taiteilijoita Afrikan diasporasta. Lisäksi säätiö on suunnattu esittelemään afroamerikkalaisia taiteen opettajia niin lapsille kuin aikuisille.
Faithin viimeisimmät teokset käsittelevät ennakkoluuloja eri tavalla; Hän ei hyödynnä enää kuvia yhteenotoista hyökätäkseen ennakkoluuloja vastaan, vaan pyrkii sen sijaan horjuttamaan niitä tarjoamalla nuorille afroamerikkalaisille positiivisia malleja.
“Et voi istua alas ja odottaa, että joku kertoo sinulle kuka olet. Sinun täytyy itse kirjoittaa, maalata ja tehdä se.”
-Faith Ringgold-
Faith Ringgoldista tuli myös ensimmäinen tummaihoinen nainen, joka henkilökohtainen näyttely on ollut esillä Spectrum-galleriassa New Yorkissa vuosina 1967 ja 1970. Hänen saavutuksensa niin taiteilijana, opettajana kuin aktivistina on tunnustettu lukuisilla kunnianosoituksilla. Taiteilija on vastaanottanut lähes 75 eri palkintoa, mukaan lukien Fine Arts -taiteiden kunniatohtorin arvo.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Farrington, L. E. (1999). Art on Fire: The Politics of Race and Sex in the Paintings of Faith Ringgold. Millennium Fine Arts Pub.
- Tesfagiorgis, F. H. (1987). Afrofemcentrism in the Art of Elizabeth Catlett and Faith Ringgold. Sage, 4(1), 25.
- Graulich, M., & Witzling, M. (1994). The freedom to say what she pleases: a conversation with Faith Ringgold. NWSA journal, 6(1), 1-27.
- Millman, J. (2005). Faith Ringgold’s Quilts and Picturebooks: Comparisons and Contributions. Children’s Literature in Education, 36(4), 381-393.