Etkö ole väsynyt teeskentelemään että olet kunnossa?
Meidän kaikkien elämässä on tiettyjä vaiheita, jolloin ei enää ole järkeenkäypää teeskennellä sen eteen, että tulisi sosiaalisesti hyväksytyksi. Hymyileminen silloin kun meistä ei siltä tunnu, siitä huolehtiminen että kaikki pitävät meistä ja murehtiminen täydellisenä olemisesta – kaikki tuo on tosiasiassa erittäin uuvuttavaa ja jopa ärsyttävää.
Kaikki ei ole aina kunnossa ja asiat eivät aina ole niin kuin me toivoisimme niiden olevan. Mutta vaikuttaa siltä kuin meillä olisi velvollisuus olla onnellisia, hupaisia ja suvaitsevaisia ihmisiä kaiken aikaa. Teeskentely on tuskallista. Ja nyt meidän on viimeinkin aika sisäistää se.
“Minä en enää suvaitse tiettyjä asioita. En siksi että olisin tullut ylimieliseksi. Vaan yksinkertaisesti siksi että olen saavuttanut elämässäni pisteen, jolloin en enää halua tuhlata aikaani tekemällä asioita joista en pidä tai jotka satuttavat minua.
Minulla ei ole kärsivällisyyttä kyynisyydelle, liialliselle kritiikille tai minkäänlaatuisille vaatimuksille. Minä olen menettänyt halun saada ihmiset, jotka eivät pidä minusta, pitämään minusta. Rakastamaan sellaisia, jotka eivät rakasta minua ja hymyilemään niille, jotka eivät halua hymyillä minulle.
Minä en anna enää minuuttiakaan ihmisille, jotka valehtelevat minulle tai haluavat manipuloida minua. Minä olen päättänyt olla elämättä teeskentelyn, tekopyhyyden, epärehellisyyden ja halpojen kohteliaisuuksien kanssa. Minä en suvaitse valikoivaa sivistystä ja akateemista ylimielisyyttä.
Minä en enää sulaudu joukkoon tai rahvaaseen. Minä en suvaitse yhteenottoja tai vertailuja. Minä uskon monimuotoiseen maailmaan, ja siksi minä vältän ihmisiä joilla on jäykkä ja joustamaton luonne.
Minä en pidä petoksesta ja uskollisuuden puutteesta ystävyyssuhteissa. Minä en todellakaan tule toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät osaa kehua ja rohkaista. Liioittelut kyllästyttävät minua. Minun on vaikea hyväksyä ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä. Ja ennen kaikkea, minulla ei enää ole kärsivällisyyttä kenellekään joka ei ansaitse sitä…”
-Meryl Streep-
Lakkaa teeskentelemästä hymyjä
Me esitämme jatkuvasti, että kaikki on hyvin vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan, kun meillä ei oikeasti ole mitään syytä olla jatkuvasti onnellinen ja tyytyväinen. On olemassa monimutkaisia tilanteita, jotka vaativat negatiivisia tunteita kuten surua ja raivoa.
Se tosiasia, että ne ovat negatiivisia, ei tarkoita että ne eivät ole terveellisiä. Tällä tarkoitamme lähinnä, että eikö ole täysin normaalia tuntea olonsa surulliseksi kun sydämesi on murtunut tai kun perheenjäsen kuolee?
Ei ole mitään kivuliaampaa kuin teeskennellä olevansa kunnossa silloin, kun jokin satuttaa meitä sisältäpäin. Tämä kääntyy lopulta meitä vastaan. Me päädymme alaspäin johtavaan kierteeseen, joka imaisee meidät mukaansa täysin ja ottaa meidän sielustamme tiukan otteen.
Tiesitkö, että kahdeksan kymmenestä surullisesta ihmisestä esittää olevansa kunnossa?
Meidän tunteemme kääntyvät lopulta meitä itseämme vastaan. Ne päätyvät olemaan totaalisen rypyssä ja täynnä ennakkoluuloja. Me emme ymmärrä, että ne myrkyttävät meitä ja saavat meidät tuntemaan olomme heikoksi. Koska me emme teeskentele ainoastaan kaikille muille, vaan me teeskentelemme myös peilille olevamme kunnossa.
Tästä syystä meidän täytyy hankkiutua eroon siitä velvoitteesta, että olemme aina täydellisiä ja taipuvaisia. Aletaan esittää itsemme sellaisina kuin me todella olemme. Koska vaikka on mahdollista huiputtaa muita ihmisiä, niin on mahdotonta valehdella omalle omatunnolleen.
Sen teeskentely, että olemme jotain muuta mitä oikeasti olemme, aiheuttaa meille ainoastaan epämukavuutta. Se aiheuttaa jopa sairauksia, kuten masennusta, ahdistusta, uupumusta, verkkaisuutta, toivottomuutta, unettomuutta ja ärtymystä.
Meidän pitäisi koettaa olla aitoja ja näyttää itsemme sellaisina kuin kussakin hetkessä olemme. Hyvin samoin tavoin on lisäksi tärkeää sallia itsensä tehdä virheitä ja olla häpeämättä omaa menneisyyttään.
Jos me kohtaamme kaiken tämän, tulemme me kohtelemaan itseämme paremmin ja löytämään elämämme uudelleen. Koska elämä ei vaadi että me olemme täydellisiä. Ja ollakseen aidosti onnellinen, ei vaatimuksena ole että olisimme onnellisia koko ajan. Saavuttaaksemme todellisen onnen meidän täytyy hyväksyä omat vuorenhuippumme yhtälailla kuin rotkomme.
Kaikkein tärkein oppitunti joka meillä elämässä on, on se kun me opimme tutustumaan itseemme, hyväksymään ja rakastamaan itseämme. Mutta tehdäksemme tämän meidän täytyy päästää irti monista asioista, uskomuksista ja manipulaatioista joille olemme altistuneet jo vuosikausia…
Avaa siis silmäsi ja tohdi vilkaista omaa elämääsi ilman puudutusta.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.