7 eroa aivojen ja mielen välillä

Yhden niistä voi nähdä, kun taas toinen on täysin aineeton konsepti. Aivot ja mieli ovat erilaisia, mutta molemmat lähtevät siitä hämmästyttävästä rakenteesta, joka koostuu yli 69 000 miljoonasta neuronista. Vaikka tiedemiehet huomauttavat, että tiedämme melkeinpä enemmän maailmankaikkeudesta kuin tästä kiehtovasta elimestä, löydämme jatkuvasti uusia vastauksia sen mysteereihin.

Tärkeä seikka, jonka tiedämme psykologian kannalta, on että se, mitä ajattelemme, muuttaa aivoja. Psykologiset terapiat voivat vähentää mantelitumakkeen hyperaktiivisuutta ja jopa lisätä hermoston yhteyttä. Vaikka pitkään oletettiin, että aivot hallitsevat kaikkea käyttäytymistä ja ajattelua, totuus on, että mielellä on enemmän valtaa kuin kuvittelemmekaan.

Aivojen ja mielen välisten erojen tunteminen on yhtä paljastavaa kuin mielenkiintoistakin. Kaivetaan syvemmälle.

Aivot – ovat leveämmät kuin taivas –
Sillä – laita ne vierekkäin –
Yksi sisältää toisen
Helposti – ja sinä – vieressä –

Aivot ovat syvemmät kuin meri –
Sillä – pidä niitä – sinisestä siniseen –
Yksi imee toisen –
Kuten sienet — kauhat — tekevät — (…)

– Emily Dickinson, Aivot (1862) –

Ovatko aivot ja mieli sama asia?

Aristoteles oli ehkä ensimmäinen henkilö, joka aloitti yrityksen ymmärtää mielen ilmiöitä erottaen sen biologisesta. Teoksessaan nimeltä Sielusta hän kirjoitti merkittävän tutkielman, joka, vaikka se käsitteli sielua keskeisenä teemana, hahmotteli myös itse biopsykologian perustan. Mieli, hän sanoi, on kaikki, mikä on ajateltavissa.

On selvää, että mieli vaatii aivojen olemassaoloa. Tämä saa mielen näyttämään aivojen epifanialta, mikä johtaa tiettyyn reduktionismiin.

Oletetaan, että kaikki psykologiset ilmiöt rajoittuvat neurologisiin ilmiöihin. Näin ei kuitenkaan aina ole. Mielen ja aivojen erojen ymmärtäminen antaa meille mahdollisuuden saada laajempi näkemys siitä, keitä olemme ja miten toimimme.

Perspectives on Psychological Science -lehdessä julkaistut teokset väittävät jotain mielenkiintoista. On totta, että psykologian ja neurotieteen on toimittava yhdessä. Mutta biologia ja neurologia eivät selitä kaikkea.

Kognitiot, tunteet, muistot, itsetunto ja uskomukset ovat monimutkaisempia kuin uskommekaan. Selvitämme erot yksityiskohtaisesti alla.

1. Biologinen vs. fenomenologinen

Mieli on aivojen ilmiö, abstrakti kokonaisuus, joka yhdistää tietoisuuden ja äärettömän määrän kognitiivisia prosesseja. Aivot puolestaan ovat osa keskushermostoa. Se on monimutkainen elin, joka on tuhansien vuosien evoluution tulos.

Aivot koostuvat konkreettisista ja havaittavista alueista, kuten kudoksista, soluista tai hermoverkoista, sitä, mitä mielessä tapahtuu, ei voida nähdä. Psykologia käsittelee kaikkia mielen prosesseja, subjektiivisuutta ja toimintamekaniikkaa, kun taas neurotiede käsittelee aivoja.

Tähän päivään mennessä kukaan ei tiedä mitä mieli on ja miten aivot sen luovat.

2. Laitteisto vs. ohjelmisto

Voimme nähdä aivot rakenteena, komponentteina (hardware tai laitteisto) ja mielen siinä toimivana ohjelmistona (tai software). Siksi on tärkeää ymmärtää, että vaikka aivot ja mieli liittyvät läheisesti toisiinsa, niiden toiminnot eroavat toisistaan. Alla autamme sinua ymmärtämään kunkin suorittaman prosessin.

Aivot

Muisti
Kieli
Tunteet
Hengitys
Itsehillintä
Persoonallisuus
Syke
Unisyklit
Motorinen toiminta
Tasapaino ja koordinaatio
Aistitiedon käsittely
Vastaavat homeostaattisista toiminnoista.
Säätelevät eri elinten toimintoja.
Säätelevät endokriinisiä ja hormonaalisia toimintoja.
Luovat perustan kognitiivisille ja emotionaalisille prosesseille.

Mieli

Säätelee tunteita.
Muokkaa identiteettiämme.
Antaa merkityksen sille, mitä näemme ja mitä meille tapahtuu.
Suorittaa kaikki kognitiiviset prosessit (ajatukset).
Mieli toimii kolmella tasolla: tietoinen, alitajuinen ja tiedostamaton.
Käsittelee ja muokkaa uskomuksia, itsetuntoa, tunteita, tuomioita ja muistia.
Tietoisuus on osa mieltä, koska sen ansiosta ymmärrämme sen ihmisen, joka olemme, mikä meitä ympäröi, ja jokaisen kokemuksen.

Vaikka emme vieläkään tiedä mielen toimintoja tarkasti, Frontiers in Human Neuroscience -lehdessä julkaistut teokset osoittavat, että olemme astumassa suurten edistysten aikakauteen, jolloin neurofenomenologian tiede paljastaa enemmän tietoa.

3. Sijainti vs. jakelu

Tällä hetkellä tiede ei vieläkään pysty vastaamaan siihen, kuinka aivot luovat mielen tai tietoisuuden. Se on yksi suurimmista ratkaistavista mysteereistä. Ymmärrämme aivojen jokaisen alueen, toiminnon ja prosessin. Tiedämme, että ne sijaitsevat kallossa, että ne ovat jakautuneet kahteen puoliskoon, jotka on liitetty toisiinsa aivokurkiaisen avulla, ja ne sisältävät myös pikkuaivot.

Mieli taas ei ole fyysisessä ja konkreettisessa paikassa, vaan se ilmenee neurologisten verkostojen ja kokemusmaailman ansiosta ja on yhteydessä kehoomme.

4. Aivot ja mieli, biologinen ja psykologinen

Aivot ovat biologinen elin, evoluutiomme tulos, joka noudattaa neurobiologian, fysiologian, anatomian ja neurobiologian periaatteita. Sitä hallitsevat biologiset prosessit, kun taas mieltä hallitsevat psykologiset prosessit.

Neurotiede käsittelee aivojen ja niiden prosessien ymmärtämistä, ja psykologia taas on pyrkinyt vuosikymmenien ajan ymmärtämään, miten mieli toimii. Samanaikaisesti on huomattava, että kognitiivinen psykologia on täydellisin lähestymistapa vastata kaikkiin ilmiöihin, joita esiintyy henkisessä universumissa.

Journal of Rational-Emotive & Cognitive-Behaviour Therapy –lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee kaikkea tätä työtä ja sen historiallista näkökulmaa tässä suhteessa.

Aivojen muutokset, kuten alempi serotoniinin tuotanto tai hyperaktiivisempi mantelitumake, vaikuttavat mielen toimintaan.

5. Aivojen sairaudet vs. mielen häiriöt

Aivot voivat kehittää sairauksia ja häiriöitä ja kärsiä traumoista, jotka kaikki ovat helposti diagnosoitavissa. Samaa ei voi sanoa mielestä. Mielen muutosta ei voida leimata “sairaudeksi”, koska se ei ole havaittavissa röntgenillä, magneettikuvauksella tai tavallisella lääketieteellisellä anamneesilla. Näissä tapauksissa tarkoitamme psyykkisiä häiriöitä.

Yhteisiä elementtejä on korostettava. Kaikki sairaudet, aivo-ongelmat tai muutokset välittäjäaineissa vaikuttavat mielenterveyteen. Esimerkki tästä on serotoniinin puute, joka vaikuttaa mielialaan. Tämä voidaan kuitenkin kääntää, jos pidämme huolta henkisestä keskittymisestämme ja menemme terapiaan, koska mieli muokkaa myös aivoja.

6. Aivot hallitsevat fysiologiaa ja mieli hallitsee sitä, mitä ajattelet ja tunnet

Aivot ja mieli ovat kaksi ihmeellisesti toisiinsa liittyvää ulottuvuutta. Aivot toimivat kuin rakennus, kun taas mieli on olento, joka antaa sille elämän, koristaa sitä ja asuu siinä. Niinpä aivot rakentavat jokaisen fysiologisen prosessin, ja mieli on jokaisen ajatuksen, tunteen, käsitellyn kokemuksen, rakentuneen uskomuksen tai pelon voittamisen aineeton ilmaus.

“On hyvin todennäköistä, että parhaat päätökset eivät ole seurausta aivojen heijastuksesta, vaan seurausta tunteesta.”

– Eduard Punset –

7. Reduktionistinen vs. holistinen

On mielenkiintoista tietää, että aivojen tutkimuksessa on taipumus omaksua reduktionistinen lähestymistapa. Neurotiede keskittyy tutkimaan pienimpiä prosesseja ymmärtääkseen mekanismeja, jotka ohjaavat kutakin toimintoa. Se on analyyttinen, kokeellinen ja erittäin objektiivinen tehtävä.

Mieli puolestaan on holistinen ja fenomenologinen ja yhdistää kaikenlaisia prosesseja yrittääkseen ymmärtää sitä. Voimme nähdä sen kognitiivisesta, emotionaalisesta, filosofisesta ja jopa henkisestä näkökulmasta. Aivot ovat kokoelma kudoksia ja hermosoluja, kun mieli taas on kuin kosmos: jotain valtavaa, ääretöntä ja täynnä mahdollisuuksia.

Vaikka niillä on eroja, aivot ja mieli ovat toisiinsa liittyviä ulottuvuuksia

Lopuksi meidän on tuotava esiin eräs näkökohta. Vaikka olemme listanneet merkittävimmät erot aivojen ja mielen välillä, ne liittyvät toisiinsa, ja niiden ymmärtämiseksi niitä on mahdotonta erottaa toisistaan.

Tämän vuoksi on tärkeää, että neurotiede ja psykologia toimivat yhdessä välttääksemme reduktionismia ja laajentaaksemme katsettamme.