Ero mielipiteiden ja tiedon välillä

Uudesta tietotekniikasta on tullut olennainen osa elämäämme. Se on vähitellen mullistanut koulutuksemme ja oppimistapamme. Nykyään internet on oma maailmansa, ja internetin käyttö tableteilla, älypuhelimilla ja sosiaalisen median alustoilla muuttaa ja vaikuttaa mielipiteisiimme. Mutta tulisiko meidän antaa niin paljon painoarvoa ihmisten mielipiteille? Mikä on ero mielipiteiden ja tiedon välillä?

Tämän niin kutsutun “tietoyhteiskunnan” pitäisi nyt pystyä hyödyntämään kunnolla internetin tarjoamaa laajaa ja loputonta tietomäärää. Meidän kaikkien pitäisi pystyä kommunikoimaan paremmin, omata harkittuja mielipiteitä ja saavuttaa suurempi älykkyyden taso.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, vaikka se pohjautuisikin huonoon tietoon

Filosofi ja kirjailija Umberto Eco kritisoi kiihkeästi niin kutsumaansa “tietämättömyyden yhteiskuntaa”. Viimeiseen kirjaansa, From Stupidity to Insanity, hän kokosi valikoiman sanomalehtiartikkeleita, joissa keskusteltiin yhteiskunnasta, internetistä ja koulutuksen ja kirjoittamisen tulevaisuudesta.

Se on analyysi nykyajasta itse tapahtumien sekä päähenkilöiden käytöksen näkökulmasta. Eco puhuu eri uutisista, tv-ohjelmista ja poliittisista ongelmista humoristiseen ja sarkastiseen sävyyn.

Hienon hieno ero mielipiteiden ja tiedon välillä

Monet asiantuntijat ovat pohtineet näitä kahta käsitettä, jotka saattavat vaikuttaa samankaltaisilta, mutta ovat pohjimmiltaan niin erilaisia. Koska vaikka mielipide pohjautuukin yleensä vankkaan ja opittuun tietoon, kyseessä on kaksi eri termiä. Klassiset filosofit, kuten Platon, ja jopa kirjailijat kuten Kierkegaard ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla nykyiseen ajatteluun näistä aiheista.

Yhtäältä Platon teki eron näiden kahden termin välillä jo kirjassaan Valtio, kun hän puhui oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta tai kaupungista. Platonin mielestä ne, jotka tyytyvät pinnallisuuteen (kuten väreihin ja muotoihin), eivät koskaan saavuta todellista tietoutta. Sen sijaan henkilö, jolla on kyky tarkkailla näitä muotoja ja kuvioita ja muuttaa ne ideoiksi, ymmärtää niiden kontekstia.

“Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen.”

-Platon-

Kierkegaard, 1800-luvun suuri ajattelija, väitti teoksessaan “Kaksi aikakautta”, että ainoa tapa hankkia tietoa on hiljaisuuden kautta. Näin hän loi sen ajatuksen, että ensin on opittava kuuntelemaan, kiinnittämään huomiota ja keskittymään, ja sitten pureuduttava syvälle ajatukseen antamatta omaa mielipidettä.

Huolimatta siitä, että meidät erottaa näistä ajattelijoista satojen vuosien historia ja filosofia, he loivat hyödyllisen viitekehyksen sille, mitä nykypäivänä voimme kutsua mielipiteiden yhteiskunnaksi. Vaikka onkin totta, että totuus voi joissakin tapauksissa olla suhteellista, tieto on loppujen lopuksi absoluuttista. Jos et anna sille arvoa, niin sinun on siinä tapauksessa pidettävä mielipiteitä ja yksilöllistä itseilmaisua puhtaan tiedon yläpuolella.

“Vain henkilö, joka osaa pysyä pääasiassa hiljaa, voi pohjimmiltaan puhua – ja pohjimmiltaan toimia.”

-Søren Kierkegaard-

Vähemmän puhetta ja enemmän hiljaisuutta, jotta kuulisimme niitä jotka tietävät

Tämä oli Manuel Gil Antonin, Colegio de Méxicon (COLMEX) sosiologisten opintojen keskuksen professorin, perimmäinen argumentti koulutusuudistusta käsittelevässä keskustelussa viime vuonna. Väittelyn aikana puhuttiin paljon siitä, miten tärkeää on antaa niiden äänen kuulua, joilla on oikeaa tietoa ja joilla on näin ollen parhaat mielipiteet. Vain tällä tavoin voimme saada oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja tunteen yhteisestä hyvinvoinnista.

Vuonna 2012 professori Charles Simic määritteli nyky-yhteiskunnan “tietämättömyyden aikakaudeksi” New York Review of Books -lehden artikkelissa. Siinä Simic – tajuttuaan kuinka iso osa väestöä piti Obamaa muslimina – tuli siihen päätelmään, että meillä on “tyhmien mielten kapina älyä vastaan” ja että “tyhmyys on toisinaan yksi historian suurimmista voimista”.