Erich Frommin määritelmä vahvuudesta: tie kohti täyttymystä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Erich Frommin määritelmä vahvuudesta on kutsu pohdintaan, jota meidän kaikkien tulisi toteuttaa. Tässä monimutkaisessa maailmassa, jolla on taipumusta tuhoon, tässä puhtaasti teknologisessa yhteiskunnassa, jota Fromm itse oli jo odottanut, ainoana toivonamme on kehittyä eteenpäin. Ja tämä kehitys edellyttää täyttymisen saavuttamista vastuun, vapauden ja itsensä tuntemisen osalta.

Radikaalin humanismin psykoanalyysin uranuurtaja Fromm on juuri se filosofi ja sosiaalipsykologi, jonka teksteihin ja ajatuksiin kannattaa tutustua säännöllisesti. Sen lisäksi, että hän on vielä kuolemansakin jälkeen yksi nykyaikamme kirkkaimmista mielistä, hän johtaa edelleen tätä älyllistä taistelua eräänlaisen altruistisen yhteiskunnan muovaamiseksi, joka on suuntautunut enemmän solidaaristen arvojen puoleen.

Tämä saksalaista juutalaista alkuperää oleva psykoanalyytikko meni freudilaisia teorioita pidemmälle panostaakseen laajempaan, herkempään ja myös kriittisempään näkökulmaan, jossa analysoidaan ihmiskunnan yleistä tilaa ja sen ongelmia. Hän ei luonut uransa aikana minkäänlaista terapiaa ihmisten kivun ja kärsimyksen hoitoon, kuten esimerkiksi Viktor Frankl teki.

Fromm oli, on ja tulee aina olemaan se tietoisuuden ääni, joka rohkaisee meitä arvostamaan sitä tilannetta jossa olemme, ja vuorostaan sitä, mihin meidän pitäisi pyrkiä. Tästä syystä myös Erich Frommin määritelmä ihmisen voimasta on yksi mielenkiintoisimmista. Analysoidaanpa sitä tarkemmin.

“Täydellinen inhimillistäminen edellyttää voimamme ja kehityksemme edistystä siirtyäksemme itsekkyydestä solidaarisuuteen ja altruismiin.”

-Erich Fromm-

Millainen on Erich Frommin määritelmä ihmisen vahvuudesta?

Erich Frommin määritelmä ihmisen vahvuudesta ja voimasta näkyy useissa hänen merkittävimmistä teoksistaan. Yksi niistä – ja kenties myös mielenkiintoisin – oli Toivon vallankumous (1968). Tässä kirjassa Fromm kertoo meille, että meistä on tehtävä ihmisyyden aktivisteja, ihmisiä, jotka kykenevät vaatimaan arvoja, ja jotka haastavat yhteiskunnan asettamat riskit teknologisella aikakaudella.

Tämän näkökulman ymmärtämiseksi meidän on saatettava se kontekstiin. Erich Fromm joutui pakenemaan Saksasta vuonna 1934 natsipuolueen noustessa valtaan. Suuri osa hänen näkökulmastaan onkin lähtöisin toisen maailmansodan aikana tapahtuneisiin kauheuksiin ja järkyttäviin tapahtumiin, joille ei ole olemassa järkevää selitystä. Myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän johti useita pasifistisia liikkeitä, nousi Vietnamin sotaa vastaan ja julisti itsensä radikaalin ja humaanin sosialismin muotoilemaksi idealistiksi.

Suuren osan elämästään hän oli pettynyt sellaiseen yhteiskuntaan, jossa hän oli elänyt – ensin 1930-luvun Saksassa ja myöhemmin Nixonin aikakaudella Yhdysvalloissa. Näin ollen kirjassaan Toivon vallankumous Fromm kehottaa ihmisiä käynnistämään yksilöllisen muutoksen luodakseen paradigman muutoksen teknologisessa yhteiskunnassamme. Yksi näistä muutoksista perustuu tarpeeseen oppia olemaan vahva.

Vahvuutta on kolmenlaista (eivätkä kaikki niistä ole hyviä)

Erich Frommin määritelmä ihmisen vahvuudesta kehottaa meitä kahteen asiaan: ensimmäiseksi meidän on sitouduttava toivoon ja uskoon, ja toiseksi meidän tulee tietää miten reagoida väkivaltaan, alistamiseen, järjettömyyteen ja itsekkyyteen. Tästä kaikesta seuraa tarve oppia olemaan vastuussa sekä meistä itsestämme että sitoutumisestamme yhteiskuntaa kohtaan.

On samalla varsin mielenkiintoista huomata, että Fromm on erottanut keskuudestamme kolmenlaisia vahvuuksia, joista kaksi ei palvele meitä, koska ne eivät auta meitä kehittymään eteenpäin tai saavuttamaan onnea. Ne ovat seuraavat:

• On ihmisiä, jotka osoittavat väkivaltaan perustuvaa voiman tunnetta, siihen tunteeseen kohdata haasteita ja tätä kautta todistaa arvonsa (oman itsekkyytensä).
• On myös niitä, jotka osoittavat sellaista voimaa, joka syntyy auktoriteetin asettamisen seurauksena. Eli toisin sanoen on aikoja, jolloin toimimme pakotettuna ja pelon seurauksena.

Lopuksi voimme löytää Frommin teoriasta keskeisen ajatuksen siitä, millaiseen vahvuuteen meidän kaikkien pitäisi pyrkiä. Tällainen vahvuus on pelottomuuden tila, jossa voimme edistää kehitystämme muuttaaksemme yhteiskuntaa optimismin, uskon ja toivon pohjalta.

“Elämisen tavoitteena on kasvaa optimaalisesti niin, että jokaisesta tulee sellainen, mitä jokainen potentiaalisesti voi olla. Jos ihmisellä on halua ja päättäväisyyttä päästä vapaaksi narsismin ja itsekkyyden kahleista, kun hänellä on rohkeutta sietää ajoittaista ahdistusta, hän kokee ensimmäiset ilon ja voiman välähdykset.”

-Erich Fromm-

Erich Frommin määritelmä ihmisen vahvuudesta kehottaa meitä saavuttamaan täyttymyksen

Erich Frommin määritelmä ihmisen vahvuudesta ja voimasta muistuttaa paljon sitä, mitä Spinoza tarjosi meille. Tämän hollantilaisen sefardijuutalaista alkuperää olevan filosofin mukaan vahvuudella ei ole juurikaan tekemistä fyysisen kestävyyden tai edes rohkeuden kanssa. Vahvuus on hyve, joka liittyy lujuuteen ja anteliaisuuteen.

• Fromm omaksui tämän ajatuksen ja lisäsi siihen uskon käsitteen sitoumuksena, joka henkilön on omaksuttava sekä oman että yhteiskunnan edistymisen hyväksi. Hän osoittaa meille kirjassaan Toivon vallankumous sen, miten ihmisillä on itsessään syy toivottomuuteen ja resignaatioon. Kaikki tämä on vaaraksi, koska resignaatioon liittyy vankeutta, vapauden menetystä ja alistamista.
• Tarvitsemme vauhtia, uskoa ja intoa. Näin ollen, kuten hän selittää kirjassaan Olla vai omistaa, meidän on sytytettävä iloa ja spontaanisuutta. Vasta kun olemme spontaaneja, voimme osoittaa vapautemme.
• Erich Frommin mukaan vahvuuden määritelmä kehottaa meitä itsemme kehittämiseen, tuntemaan itsemme saavuttaaksemme sellaisen valaistumisen, jonka kautta voimme tuntea täyttymystä. Juuri sillä hetkellä meistä tulee pelottomia ihmisiä, jotka avaavat oven toiseen poikkeukselliseen ulottuvuuteen: rohkeuteen.

Rohkeana oleminen tarkoittaa luopumista epäjumalista, kahleista ja järjettömistä ajatuksista, jotta voimme taistella autenttisten arvojen puolesta, joiden avulla voimme luoda oikeudenmukaisempaa, epäitsekkäämpää ja kannustavampaa yhteiskuntaa – ajatus, jota kannattaa pohtia!