Erich Fromm ja humanistinen psykoanalyysi

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Erich Fromm ajatteli, että kaikkien ihmisten elämän päätavoitteena tulisi olla vahvempi, vapaampi, jalompi – toisin sanoen henkilö, joka meidän on tarkoitus olla. Tämä edustaa Frommin humanistista perspektiiviä, joka oli aikoinaan varsin vallankumouksellinen psykologian alalla.

Jotkut tulkitsevat psykoanalyysin jäykkänä ja spesifisenä kokonaisuutena, joka koostuu selkeästi määritellyistä käsitteistä, dynamiikoista ja lähestymistavoista, joita psykoanalyysin isä Sigmund Freud aikoinaan ehdotti. He kuitenkin unohtavat, että psykoanalyysin kentälle on ajan mittaan muodostunut myös toisenlaisia, Freudin ideoista ja sanoista poikkeavia ajatuksia.

“Vain ihminen, joka uskoo itseensä, voi uskoa muihin.”

-Erich Fromm-

Erich Fromm oli yksi heistä. 1940-luvulla tämä juutalais-saksalainen sosiaalipsykologi päätti irtisanoutua Frankfurtin sosiaalitutkimusinstituutin psykoanalyyttisesta opista ja uudistaa psykoanalyysin teorian ja käytännön täysin. Tämä johti kulttuurisempiin, humanistisempiin lähestymistapoihin. Fromm esimerkiksi muutti Freudin ajatuksen libidosta paljon käytännöllisemmäksi, mikä sisälsi uuden käsityksen assimilaatiosta ja sosiaalistumisesta.

Fromm oli ennen kaikkea kiehtova filosofi ja yksi 1900-luvun humanismin parhaista edustajista. Hänen kolme merkittävintä kirjaansa (Vaarallinen vapaus, Rakkauden vaikea taito ja Hyvän ja pahan välillä) jättivät jälkeensä ajatuksia, pohdintoja ja teorioita, jotka laittoivat psykologian yhteen antropologian ja historian kanssa sekä jatkoivat Sigmund Freudin ja Karen Horneyn perintöä.

Erich Fromm ja länsimaisen yhteiskunnan systemaattiset kriisit

Ymmärtääksemme Erich Frommin humanistista psykoanalyysin teoriaa meidän on tunnettava hänet ihmisenä, ymmärtää hänen juuriaan, kontekstia jossa hän kasvoi sekä luovuttava maailmasta, joka muodosti hänen välittömän todellisuutensa. Tämä valaisee huomattavasti asioita, jotka toimivat ohjauksena ja inspiraationa Frommin teorioille.

Frommin omaelämänkertaa lukiessa on helppo nähdä, kuinka lapsuus ja murrosikä eivät olleet miehelle hohdokkainta aikaa. Hänen isänsä oli aggressiivinen liikemies, äiti kärsi kroonisesta masennuksesta ja Fromm itse nostettiin ortodoksisen juutalaisuuden tiukkojen normien alle. Tuona aikana hän koki kaksi merkittävää hetkeä.

“Nationalismi on meidän muotomme insestistä, epäjumalien palvonnasta. Patriotismi on sen kultti.”

-Erich Fromm-

Ensimmäinen oli Frommille tärkeän, 25-vuotiaan naisen itsemurha. Nainen oli taidemaalari ja hyvin läheinen Frommin isän kanssa. Isä kuoli yllättäen ja muutamia päiviä myöhemmin nuori taiteilija riisti itseltään hengen. Tämä sai Frommin miettimään, mikä sai ihmiset vajoamaan tällaisiin äärimmäisyyksiin.

Toinen käänteentekevä hetki oli ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen, jolloin nationalismin varjo, ihmismassojen radikalisoituminen sekä vihamieliset viestit ja “me vastaan he” -asetelmat astuivat Frommin elämään.

Maailma alkoi murtua. Halkeamat eivät vain luoneet ylitsepääsemättömiä etäisyyksiä eri voimien välillä, mutta myös aloittivat systemaattisten kriisien kauden länsimaisessa yhteiskunnassa. Kaikkea psykologista, filosofista ja yhteiskunnallista tuli nyt muotoilla uudelleen, jotta vastauksia ja selityksiä voitiin löytää valtavan kaaoksen keskellä.

Ymmärrystä ja toivoa ihmisille

On melkein välttämätöntä lukea Frommin töitä ymmärtääkseen kriisien arvoja, periaatteita ja sosiaalipolitiikkaa, jotka räjähtivät käsiin 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin kaksi maailmansotaa heikensivät ihmisten uskoa ihmiskuntaa kohtaan.

Frommin lukeminen on tapa sovittaa itsesi yhteen oman ihmisyytesi kanssa. Fromm puhuu toivosta ja mikä tärkeintä, tarjoaa uskomattomia resursseja yhteiskuntatieteistä ja psykoanalyysistä, jotka voivat auttaa luomaan positiivisen ja luovan muutoksen.

Tarkastellaanpa nyt Frommin teorian perusperiaatteita.

Biologis-mekaanisesta biologis-sosiaaliseen katsomukseen ihmisestä

Erich Fromm hyväksyi useimmat Freudin käsitteet, mukaan lukien tiedottomuuden, tukahduttamisen, puolustusmekanismit, tunteiden siirrot, ajatuksen unelmista tiedottomuuden ilmaisuna ja ajatuksen lapsuudesta monien psykologisten häiriöiden alkuperänä.

Fromm ei kuitenkaan nähnyt ihmistä biologis-mekaanisena kokonaisuutena, joka reagoi impulssein yksinomaan aggressioon, selviytymiseen ja lisääntymiseen.

• Erich Fromm viittaa ihmiseen biologis-sosiaalisena kokonaisuutena, jossa ihminen ei vain reagoi impulsseihin ja vaistoihin tai puolusta niitä. On tarpeen laajentaa perspektiiviä ja tunnustaa sosiaalisen näkökulman olemassaolo, sekä se miten haitallisilla ja traumaattisilla prosesseilla on osansa lapsen kasvussa.
• Henkilökohtaiset suhteet toimivat Frommin teorian selkärankana, mikä kokonaan korvasi Freudin klassisen libidon teorian ihmistä ajavana motivaationallisena ja mekaanisena draivina.

 

Ihmiset ja vapaus

Frommin teorioihin eivät ainoastaan vaikuttaneet Freud ja Karen Horney. Kun puhutaan Erich Frommista, puhutaan Karl Marxista. Palautahan mieleesi ajan sosiaalinen konteksti; kriisien arvot, puutteelliset selitykset ihmisten käytöksestä, sodasta, nationalismista, vihasta, luokkaeroista…

Freudin biologis-mekaaninen näkökulma oli järjetön ja hyödytön, ja Marxin puolustamat periaatteet saivat Frommin käsittelyssä pikemminkin oikaisun. Marxin mukaan ihmiset eivät vain vaikuta yhteiskuntaan, mutta myös ekosysteemiinsä.

Niinpä vielä tänä päivänä voimme tunnistaa itsemme Frommin sanoista ja viesteistä.

“Kuluttaja- ja markkinataloutemme perustuvat ajatukseen, jossa onnea voidaan ostaa. Mutta ole varovainen, sillä jos sinulla ei ole rahaa ostaa jotakin, olet menettänyt mahdollisuutesi onneen. Muista, että vain se, mikä lähtee omien ponnistustemme kautta, ei vain ole ‘halvinta’, mutta myös parasta mahdollista onnea.”

-Erich Fromm-

Yksi todella mielenkiintoinen osa Frommin teoriaa on se, että vaikka kulttuurien ja taloudellisten järjestelmien vaikutukset näkyvät ihmisissä, meidän on aina taisteltava ja pystyttävä saavuttamaan yksi tavoite: vapaus. Todellisuudessa Fromm kannusti ihmisiä siirtymään Freudin ja Marxin tiukan determinismin ohi kehittääkseen omaa henkilökohtaista vapauttaan, joka on ihmisille jo itsessään ominaista.

Fromm uskoi, että ihmiset määrittelevät tietyt biologiset periaatteet aivan kuten kaikki muutkin eläimet. Olemme syntyneet kehoon, kypsymme, vanhenemme ja taistelemme selviytymisemme puolesta. Kykenemme kuitenkin vielä paljon parempaan kuin nämä rajat antavat ymmärtää. Esimerkiksi, jos voimme siirtyä keskiajan perinteikkäistä yhteiskunnista nykyaikaiseen yhteiskuntaan, emme voi lakata etsimästä vapautta, oikeutta ja hyvinvointia.

Vapautta on vaikeaa saavuttaa, mutta sen saavuttamisen yksilöllinen vastuu ja sosiaalinen kunnioittaminen on sivistystä. Muuten riskinä on:

• Autoritaarisuus.
• Tuho (joka sisältää aggressiivisuuden, väkivallan ja itsemurhan).
• Sokea mukautuminen, jossa ihmiset kehittyvät “sosiaalisiksi kameleonteiksi” ja ottavat vastaan ympäristönsä värit ilman protestointia tai kyseenalaistamista.

Fromm käsitteli näitä kolmea ideaa kirjassaan Vaarallinen vapaus.

Humanistisen psykoanalyysin perusperiaatteet

Päinvastoin kuin klassiset psykoanalyytikot, Erich Fromm ei harjoittanut uraansa lääketieteen tai psykiatrian aloilla. Hän perusti työnsä sosiologiaan lääketieteen sijaan eikä siksi saanut aina ansaitsemaansa tunnustusta. Hänen suhteensa Karen Horneyn kanssa oli melko monimutkainen ja monet psykologit katsoivat häntä pikemminkin teoreetikkona kuin puhdasoppisena psykologina.

“Rakkaus on ainoa järjellinen ja tyydyttävä vastaus ihmisen olemassaolon ongelmaan.”

-Erich Fromm-

Siinä nähdään kuitenkin Frommin todellinen mahtavuus: hänen laajemmassa ja integroivammassa näkemyksessään ihmisestä. Frommin näkemyksen mukaan kaikki ei ole vastaus orgaaniseen patologiaan tai biologian voimiin. Hän uskoi kulttuurin, perheen ja yhteiskunnan asettavan rajoituksia ilmaisuumme.

Alhaalla tarkastelemme tarkemmin Frommin humanistisen psykoanalyysin perusperiaatteita.

Avaimet Erich Frommin psykologiseen lähestymistapaan

• Frommin humanistinen näkökulma vaikutti uudistuneeseen sairauden käsitteen lähestymiseen. Hänen mukaansa psykoanalyytikko on velvollinen muokkaamaan paitsi sairauden määritelmää myös työkaluja, joita käytetään sen käsittelyyn.
• Ammattilaisen päämääränä on helpottaa potilaan itsensä löytämistä tai edistää henkilökohtaista kehitystä onnellisuuden saavuttamiseksi.
• Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan vahvistamalla yksilön vastuuntuntoa ja rakkautta itseään kohtaan.
• Potilasta hoidettaessa ei ole järkevää keskittyä yksinomaan patologisiin ominaisuuksiin, sairauden oireisiin tai tilan negatiivisiin osiin. Tunnustamalla positiiviset ominaisuudet, terapeuttiset tekniikat paranevat.
• Psykoanalyytikon ei tulisi olettaa potilaan vain muuttuvan. Hänen on myös autettava potilastaan kehittämään strategioita, jotta he voivat sopeutua yhteiskuntaan, tuntea itsensä voimakkaammaksi ja ymmärtää, että myös yhteiskunnan “patologiset” näkökohdat nähdään usein pätevinä.
• Psykoanalyysin tulisi olla vastaanottavainen tieteellisen kehityksen ja yhteiskunnan muutosten kannalta. Sen on ymmärrettävä kulttuurilliset, taloudelliset ja poliittiset olosuhteet auttaakseen potilasta. On virhe työskennellä reduktionistisesta näkökulmasta.
• Asiantuntijan tulisi käyttää selkeää, avointa ja ymmärrettävää sanastoa. Lisäksi hänen ei tulisi pyrkiä asettumaan vallan tai ylivallan asemaan.

Frommin perintö mahdollisti valtavan askeleen niin psykologian kuin filosofiankin aloilla. Vaikka monet ajattelivat Frommin teorioiden olevan jokseenkin utopistisia, hän esitteli aiempaa realistisemman psykoanalyysin muodon, joka pyrki jokaisen ihmisen parhaaseen. Erich Fromm oli merkittävä tutkija, jota on syytä muistaa ja lukea syvällisesti. Olkoon tämä artikkeli ensimmäinen askeleesi Erich Frommin maailmaan.

Lähteet

Fromm, E. (1947) Man for himself, an inquiry into the psychology of ethics. Rinehart.
Fromm, E. (1965) Socialist humanism: an international symposium. Doubleday.
Fromm, E. (1971) The Heart of Man, its genius for good and evil. Perennial Library.
Fromm, E. (1976) To Have or to Be. Harper & Row.
Fromm, E. (1984). On Disobedience and other essays. Routledge & Kegan Paul.
Fromm, E. (2010) The Pathology of Normalcy. American Mental Health Foundation Books.
Fromm, E. & Maccoby, M. (1970) Social character in a Mexican village; a sociopsychoanalytic study. Transaction Publishers.
Morin, E. (1999) La Tête bien faite.