Miten luomme tietoa? Yksinkertaista vastausta siihen ei ole olemassa. Se riippuu siitä, mitä ymmärrämme tiedon olevan. Tietoteoria tarjoaa joitakin vihjeitä.
Mistä tieto tulee? Mistä tietää onko jokin totta vai tarua? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata. Vielä vaikeampi nykypäivänä, kun saamme jatkuvasti uutta informaatiota teknologian kautta. Epistemiikka eli tietoteoria selittää, kuinka valitset informaation, jonka myöhemmin muutat tiedoksi.
Ensinnäkin sinun on ymmärrettävä, että kaikki informaatio on dataa. Se ei kuitenkaan kaikki ole tietoa. Siitä tulee tietoa vasta kun uskot siihen. Informaation ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla totta, jotta uskot sen.
Otetaan esimerkkinä hammaskeiju. Harkitset informaatiota ja päätät itse, onko tarina totta vai ei. Sitten, jos päätät uskoa keijuun, joka vaihtaa maitohampaat rahaan, olet luonut tietoa. Toisaalta, jos päätät olla uskomatta sitä, se on vain informaatiota, “väärää informaatiota”. Siksi tieto on informaatiota, jonka hyväksyt totuutena.
“Ihminenpuhuukaikesta jahän puhuukaikesta ikään kuin ymmärrys kaikesta olisi hänen sisällään.”
-Antonio Porchia-
Empirismi vs. epistemiikka
Saat tietoa havainnon kautta, joka tulee aistien kautta. Toisin sanoen, esimerkiksi näkeminen on uskomista. Jos näet tai kuulet hammaskeijun, saat tietoa sen olemassaolosta. Se vaikuttaa myös päättelyihisi. Koska jos kuulet melua ja uskot sen olevan hammaskeiju, alat miettiä, osoittaako tuo melu onko hammaskeiju olemassa vai ei.
Esimerkiksi käyttämillesi lääkkeille on tehty sarja kokeita niiden tehokkuuden osoittamiseksi. Vaihtoehtoiset hoidot eivät käy läpi näitä prosesseja. Se, uskotko niiden toimivan vai et ja luotko sen tiedoksi, on sinun päätettävissäsi.
Mitä on epistemologia?
Kuten huomaat, on olemassa erilaisia tapoja hankkia tietoa. Tietoa tutkiva tieteenala on nimeltään epistemologia. Toisin sanoen epistemologia tutkii kriteerejä, joilla varmistetaan, että jokin on totta. Kuten aiemmin mainitsimme, on olemassa erilaisia tapoja validoida tämä tieto aina aisteistasi tieteellisiin menetelmiin.
Tästä johtuen on olemassa erilaisia epistemologisia tietoja. Tämä artikkeli keskittyy tietoteoriaan, joka on tapa, jolla hankit subjektiivisen tietosi. Tämä on tietoa, joka kuuluu sinulle, riippumatta siitä onko se totta ja ovatko muut samaa mieltä vai eivät.
Epistemiikka: tietoteoria
Olettaen, että tieto on sitä, mitä tiedät (tai uskot tietäväsi), tietoteoria ehdottaa, että tieto syntyy hypoteesien luomisesta. Siksi luot omassa elämässäsi erilaisia hypoteeseja. Arvostat sitten jokaisen merkityksen olemassa olevien todisteiden perusteella.
Jos esimerkiksi syöt ruokaa, jota et ole koskaan ennen maistanut, ja sairastut seuraavana päivänä, luot todennäköisesti erilaisia hypoteeseja. Yksi hypoteesi on, että ruoka sai sinut sairaaksi. Toinen hypoteesi on, että ruoalla ei ole mitään tekemistä sairautesi kanssa.
Vaikka nämä kaksi hypoteesia eivät ole ainoita mahdollisia, tämä esimerkki havainnollistaa, kuinka hypoteesi toimii. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se on selvittää, sairastuttiko ruoka sinut vai ei. Nämä kaksi hypoteesia ovat suoria vastakohtia ja aiheuttavat siksi sinulle epävarmuutta sairautesi syystä. Sinun on valittava yksi niistä tämän epävarmuuden poistamiseksi. Tämä johtaa tiedon muodostamiseen.
Siksi tässä tilanteessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko et voi koskaan tietää, mikä sai sinut sairaaksi. Tai voit hyväksyä jommankumman hypoteesin ja muodostaa tietoa sairaudesta. Minkä vaihtoehdon tahansa valitsetkin, se riippuu tiedon hyödyistä ja kustannuksista sinulle. Sanotaan vaikka, että sinulle olisi todella tärkeää tietää mikä sai sinut sairaaksi, ja niin valitsisit todennäköisesti ensimmäisen hypoteesin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Kruglanski, A. W. (1989). Lay epistemics and human knowledge: Cognitive and motivational bases. New York: Plenum.
Kruglanski, A. W. (2004). The psychology of closed mindedness. New York: Psychology Press.
Kruglanski, A. W., & Webster, D. M. (1996). Motivated closing of the mind: “seizing” and “freezing”. Psychological Review, 103(2), 263-283.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.
